Itsehoitoa maailmanmenon aiheuttamaan verenpaineen nousuun. Epäkorrektejakin ajatuksia saatavilla.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Agitato Fortisimo - tohtori Taru Leppäsen oratoriot

Sukupuolivinoutunutta musiikkikulttuuria

Vierailin Henry Laasasen blogissa ja sain tietää että yliopisto-opettaja Taru Leppänen on taas kerran avautunut julkisuuteen. Tieto tuli näin mutkan kautta koska en, yllätys yllätys, kuulu HS Pravdan tilaajiin. Ja Taru Leppänenhän on viime vuosina tullut tunnetuksi siitä, että hän hakee vimmalla sitä 15-minuutin kuuluisuuttaan ja omaa vihreää oksaansa Hyvä Sisar-verkostossa nimenomaan esittämällä raflaavia mielipiteitä Hyysärin mielipidekirjoituksissa. Näin päätellen hänen omasta netti-CV:stään, jossa viimeinen mainittu "virallinen" julkaisu on vuodelta 2006.

Mutta mielipidekirjoittelun alalla Taru onkin sitten ollut ahkera. Ja myös onnistunut hienosti ylittämään uutiskynnyksen yhä uudelleen. Viimeisin mielenpahoittaminen johtui kuulemma Helsingin tulevasta konserttikeväästä. Jossa on törkeä sukupuolivinoutuma:

"Kaikki suomalaisten orkesterien tulevana keväänä kantaesittämät orkesteriteokset ovat miesten säveltämiä.Tasa-arvolain ja hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaisesti virkamiesten tehtävänä on selvittää etukäteen toimenpiteiden ja päätösten vaikutukset naisten ja miesten kannalta, estää välitön ja välillinen sukupuolisyrjintä sekä edistää aktiivisesti sukupuolten tasa-arvoa. Varsinkaan viimeksi mainittu ei toteudu orkesterien ohjelmistosuunnittelussa" 

Voi voi.  Tarvitsemme aivan selvästi runsaasti lisää emansipoituneita virkanaisia selvittämään etukäteen valtion, kuntien ja niiden rahoitusta nauttivien NGO-organisaatioiden toimenpiteiden ja päätösten vaikutukset militantin feminismin näkökulmasta. Ettei tälläinen huutava vääryys enää koskaan toistuisi.

-------------------------------------------------------------------

Jos joku on sattunut unohtamaan Taru Leppäsen aikaisemmat "loukkaantumiset", niin muistellaampa niitä hieman. Esimerkiksi mielipidekirjoitus Maamme laulun vihapuheluonteesta uutisoitiin hyvin näyttävästi:

"Vihapuheen kannalta kiinnostavia ovat esimerkiksi alakoulujen musiikin oppikirjasarjat ja niihin sisältyvät itsenäisyyspäivän viettoon liittyvät nationalistiset laulut...Leppänen kritisoi, että suomalaisuus on alakoulujen musiikinkirjoissa ensisijaisesti miehiin liittyvä asia...Maamme-laulussa Suomi on ”maa kallis isien”. Siniristilipussa ”isät veljet verellään, vihki sinut viiriksi vapaan maan. Ilomielellä sun jäljissäs käymme, teit isäin astumaan”, Leppänen kirjoittaa. 

Hän kommentoi Ilta-Sanomille, että laulujen arvomaailma on ristiriidassa perusopetuksen arvojen kanssa, joita ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo ja monikulttuurisuuden säilyttäminen...Musiikki menee suoraan ihmiseen ja herättää tuntemuksia. Lapset oppivat laulujen avulla, Leppänen kritisoi. Hänen mielestään kansallisuuden ja väkivallan yhdistäminen lauluissa on arveluttavaa, koska se saa lapset suhtautumaan ennakkoluuloisesti erilaisuuteen ja maahanmuuttoon. Miehisyyttä korostavat laulut voivat yllyttää myös homotteluun vahvistamalla perinteisiä sukupuolirooleja.

Leppänen muistuttaa myös, että joissain maakuntalauluissa esiintyy jopa väkivaltaa. Leppäsen mukaan suomalaisuuden esittäminen maskuliinisena ja sen kytkeminen väkivaltaan ei edistä peruskoulun opetussuunnitelman toteutumista.

Että poistetaanpa nyt sitten välittömästi ne tympeät nationalistiset vihalaulut niin kouluista kuin muistakin julkisista tilaisuuksista. Tai ainakin keskustellaan niistä oikeaoppisen monikultturismin ja voimauttavan feministisen diskurssin hengessä aina ennen esitystä.

------------------------------------------------------

Googlailin hieman, tässä lisää tutkija Taru Leppäsen teräviä musiikki- ja lastenkulttuuritieteellisiä havaintoja:

-Leppänen on huomannut, että seksuaalisuus on lastenmusiikissa jatkuvasti läsnä. Se näyttää käyvän hyvin lastenlaulujen aiheeksi, kunhan se on heteroseksuaalista.

- Niissä on paljon esimerkkejä siitä, kuinka pojat ovat aktiivisia, kyvykkäitä ja itsenäisiä. Miehisyys liitetään usein myös sankaruuteen, uskonnollisuuteen ja kansallisuuteen.

-Tutkimustuloksista selviää, että tytöt ovat usein Prinsessa Ruusunen -tyyppisiä, passiivisia ja epäitsenäisiä tekemisen kohteita.

– Toisaalta äidit liitetään lauluissa usein yhteen hoivan ja huolenpidon kanssa. He muun muassa paistavat lettuja ja keittävät puuroa.

-Leppäsen mukaan lastenlaulujen sanoituksissa myös ammatit ovat selkeästi sukupuolittuneita. Stereotypiat näkyvät lisäksi siinä, että esimerkiksi isovanhempien koti nimetään usein naisten mukaan mummolaksi.

-Leppänen toteaa, että suomalaisuus on alakoulujen musiikinkirjoissa ensisijaisesti miehiin liittyvä asia. "Maamme" esittää Suomen maana kalliina isien. Leppänen muistuttaa myös maakuntalauluista, jotka välittävät vahvaa yhteisöllisyyttä maakunnan sisällä, mutta muita kohtaan yhteisö on ankara, jopa väkivaltainen...Leppänen lainaa kasvatustieteilijä Sirpa Lappalaisen toteamusta siitä, että suomalaisen heteroseksuaalisen maskuliinisuuden tärkeä rakennusosa on valmius puolustaa fyysistä kansallista tilaa. 

-Lapsi esiintyy feministisissä ja muissa subjektiteorioissa aikuisen subjektin Toisena. Projektimme pyrkii osaltaan muuttamaan tätä tutkimuspoliittista vinoumaa. Lapsia tutkittaessa näkökulma on usein myös feministisessä tutkimuksessa kasvatuksellinen tai kehityspsykologinen. Kasvattamisen ajatukseen sisältyy käsitys  toiminnan painottumisesta tulevaisuuteen; lasta kasvatetaan, jotta hänestä tulisi joskus tietynlainen. Tässä projektissa emme tarkastele lapsuutta aikuisuuden ontologisena alkuperänä vaan historiallis-sosiaalis-ruumiillisina toimijoina

Kari Rydman on useampaan kertaan kirjoittanut  blogissaan Leppäsestä:

-Leppäsen kirjoitus on tyylipuhdasta vihapuhetta. Hänen vihansa kohdistuu "heteroseksuaalisuuteen", miehiin yleensä, sekä "nationalismiin", johon hän automaattisesti liittää väkivallan ja rasismin.

-Leppänen katsoo "nationalismin" edustavan väkivaltaa, miesvaltaa ja rasismia. Kirjassaan hän väittää, että "jopa suvivirren kaltainen pieni virsi – on yksi niistä kentistä, joilla identiteeteistä kamppaillaan.” Luvun otsikossa mainitaan erikseen suvivirren rasismi. Rasismiksi näyttää Leppäsellä riittävän mikä tahansa ilmaisu jossa yhdistetään "me" ja Suomi tai suomalaisuus tai jokin kristilliseksi mielletty perinne. Väkivallaksi ja vihapuheeksi "toisia" vastaan hänelle esimerkkiensä valossa taas riittää joko oman maan tai maakunnan kehaisu, sekä luonnollisesti muistumat historian eri vaiheissa käydyistä sodista. 



No joo. Keskiäksy tuumii, että kyllähän maahan puhetta mahtuu. Myös Taru Leppäseltä. Ja sana on vapaa. Hieman kyllä mietityttää pari asiaa. Maamme yliopistolaitos tuskailee julkisuudessa raha- ja resurssipulaansa. Ja kuitenkin esimerkiksi Turun yliopistolla on varaa ylläpitää Leppäsen kaltaista "tutkijaa" ja opettajaa. (Ihan niillä meidän verovaroillamme) Tieteen kanssahan noilla tutkimuksilla ei taida olla muuta tekemistä kuin korkeintaan akateemisen nonsensen normit täyttävä muoto. Tarpeeksi sivistyssanoja ja riittävän laaja lähdeluettelo siis.

Mutta ehkäpä tuo naistutkimus on oman maallistuneen aikamme teologiaa. Menneinä aikoinahan teologisten tiedekuntien terävimmät aivot käyttivät vuosisatoja pohdiskelemalla mm. sellaisia tärkeitä kysymyksiä kuin montako enkeliä mahtuu tanssimaan neulankärjelle tai että voiko naisella ja koiralla olla sielua. Ja se oli oman aikansa akakoomista huippututkimusta.


Hieman minun käy kyllä sääliksi semmoisia ihan vakavasti otettavia yliopistojen dosentteja. Kun dosentti Johan Bäckmanin ja tohtori Taru Leppäsen kaltaiset "tutkijat" riekkuvat säännöllisesti mediassa antamassa "tieteellisiä" lausuntojaan, niin kyllähän koko porukan maine ja uskottavuus siitä kärsii.


Ps. Koska tohtori Taru Leppänen on niin kovin huolissaan sukupuolisuutta ja maskuliinista hegemoniaa tuottavasta lastenkulttuuristamme, päätti Keskiäkäinen Mies kantaa kortensa kekoon. Ja kirjoitti nykynaistutkimuksen diskurssin innoittaman sadun. Toivottavasti se täyttää Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksen tiukat standardit. Olkaapa hyvä:


7 kommenttia:

  1. Tähän Taru Leppäseen on tullut törmättyä ennenkin, ja hän on yksi niistä ihmisistä, jotka ovat saaneet minut tuumailemaan, että onkohan nää ihan oikeasti tosissaan vai heittääkö ne tarkoituksella vaan muhkeaa settiä varmistaakseen varman leivän jatkossakin.

    Varmaankin asiaan liittyvässä totuudessa on vielä joku kolmaskin ulottuvuus, joka asian selvittäisi, mutta siihen ei minun hahmotuskykyni riitä.

    Toi satu taisi tehdä fantasiakirjallisuuden tarpeettomaksi. Tosin siitä huolimatta aion katsoa Game Of Thronesia kakkoskaudellakin.

    VastaaPoista
  2. Ykä. Jos se olis poliitikko, niin olisi helppo ajatella, että feikkiähän tuo on. Pisteiden keruuta omanuskoisilta. Mutta luulenpa että tuolla yliopistojen naistutkimuslaitoksissa eletään semmoisessa samanmielisten ja -uskoisten kuplassa, jossa reaalimaailmaa haipuu yhä kauemmaksi ymmärryksestä. Sitten tehdään ihan tosissaan tälläisiä julistuksia. Jolloin ne akateemisen "tyttöpiirin" siskot kannustaa ja tekee aaltoja... saahan nuon elää ja toimia. Mutta on mullakin mielestäni sitten oikeus kysyä että kuka tuon touhun maksaa?

    VastaaPoista
  3. Ai niin, Ykälle vielä. Kiitos vaan kehuista, mutta ainaskaan Terry Pratchetia ei kukaan eikä mikään tee tarpeettomaksi...

    VastaaPoista
  4. OMG LOL!!! Loistava! :) Teikäläisellä kun on tuo sana hallussa, niin tekaisepa noita iltasatuja meidän umpimielis-melankolisten impivaaralaisten kaamosmasennusta piristämään vaikka useammastikin. Ja kun kerta tuon kuvankäsittelynkin hanskaat, niin mitenpäs olisi esim. Impivaara-aiheinen kuvasarjakokoelma? Esim. seuraavia aiheita olisi hyvä sisällyttää tähän: Turkkalaisittain tulkittu seitsemän veljestä (se on sitä HC-impivaarailua se!) Taru Sormusten herrasta (voisiko tuo myyttinen Impivaara olla jonkunlainen suomalainen Mordorin vuoren tapainen Pahan tyyssija?) sekä tri Viha esim. jonkunmoisena Saruman-hahmona lietsomassa raivoa näihin luku- ja kirjoitustaidottomiin zombi-, örkki- ja mutanttiarmeijansa omaa tahtoa vailla oleviin aseenkantajiin? Siis näin vain ideana, jos joskus joutilasta aikaa löytyy... ;)

    VastaaPoista
  5. Anon. Kiitokset vaan kehuista. Ainahan ne lämittää, vaikka itseasissa olen kyllä hyvin keskinkertainen amatöörikynäilijä. Ja sama pätee tuohon kuvankäsittelyynkin, huolimatta yli kymmenen vuoden opettelusta.

    Satusetänä toimiminen oli sen verran hupaisaa, ettei jatko ole poissuljettua. Nykymeno tarjoaisi kyllä runsaasti materiaalia vaikkapa moderneille Hölmöläissaduille. Tai Aisopoksen tarinoille. Joskus olen myös leikitellyt ajatuksella paroni von Kataushaussenin seikkailuista niskalenkkeineen päivineen...

    Tämä mun blogausharrastukseni on kovin impulsiivistä. Postaukset on usein niitä hetken lapsia, enkä aina aloittaessani edes tiedä, mihin päädyn. Niiden "suunnitelmallisten" kirjoitusten kohtalona on usein ollut joko coitus interruptus tai sitten päätyminen Mañana-osastoon.

    Mutta jos Impivaaralainen Sormusten Herra viehättää ajatuksena, niin ainakin yksi(tosin keskeneräiseksi jäänyt) projektihan on olemassa.
    Nimeltään "Isoon Sormuksen Isäntä". Kannattaa käydä tutustumassa:

    http://www.isoosormus.net/index.html

    VastaaPoista
  6. Taru Leppäsestä olisi tullut erinomainen rabbi. Hänen kannattaisi tutustua Talmudiin.

    VastaaPoista
  7. RM. Nyt Keskiäksy putosi kärryiltä? Liittyykö tuo rabbi-sopivuus johonkin lakiuskontoon ja ko henkilön erinomaiseen välimerkin konfigurointikykyyn?

    VastaaPoista