Vaikka kuinka olin päättänyt, että en enää piiskaa kuolutta hevosta eli palaa hihamerkki-kaustiin, niin näköjään tie helvettiin on tosiaankin kivetty hyvillä aikomuksilla. Henry Laasasen tuore
blogaus nimittäin johdatti minut kansanedustaja Susanna Huovisen tuoreeseen
blogi-jeesusteluun Demarissa. Jossa Susa mm toteaa näin:
"Miten voi jatkuvasti olla niin, että kaikki muut ymmärtävät asiat perussuomalaisten mielestä väärin? Miten hihamerkin voi ymmärtää väärin? Minulle tulee ainakin aivan selkeä mielleyhtymä juutalaisten kantamiin risteihin."
Susannan kirjoitus on sitä tyypillisen poliittisen raatokärpäsen surinaa, kun riennetään keräämään irtopinnoja jonkin ajankohtaisen raadon ympäriltä. Mutta jos kansamme edustaja on tosiaan nuon pahasti pihalla niin itse aiheesta kuin koko historiasta yleensä, niin ehkä olisi kannattanut pitää suu supussa. Susanna tuli vain paljastaneeksi tyhmyytensä. Ja teki sen ihan itse. No, tuo kirjoitus poistunee netistä varsin pian, mutta jos yhtään nettiä tunnen, se ei auta. Kuvakaappauksia ja tallennettuja tekstiversioita varmasti riittää.
-----------------------------------------
Keskiäksyä on historia aina kiinnostanut. Ja koko tämän Turun Sanomien julistaman hihamerkkisodan ajan niskaani on kutittanut pieni epäilys. Muistikuvia siitä, miten ne natsit niitä juutalaisia oikein merkitsivätkään. Käytinkin tänään yli tunnin elämästäni tarkistaakseni muistikuviani. Niin hyllystä löytyvien historiakirjojen kuin nettihakujenkin avulla. Ja lopputulos oli aika selkeä. Se Daavidin tähti, jota juutalaiset joutuivat kantamaan ei todellakaan pääsääntöisesti ollut mikään hihamerkki. Vaan se neulottiin (näköjään vasemmanpuoleiseen) rintaan. Oheisen kuvakollaasin osoittamalla tavalla.
Natsit toki käyttivät hihamerkkejä. Mutta pääsääntöisesti
he rakastivat niitä niin paljon, että merkitsivät niillä ennenkaikkea itsensä. Tähän tapaan:
Vaikka niin Turun Sanomille kuin koko maan älymystölle ja poliittiselle eliitille tulivat hihamerkeistä ensimmäiseksi mieleen, syystä jos toisestakin, nimenomaan juutalaiset ja heidän kohtalonsa, niin historiassa hihamerkkitilanne olikin nähtävästi pääsääntöisesti tämännäköinen: