Itsehoitoa maailmanmenon aiheuttamaan verenpaineen nousuun. Epäkorrektejakin ajatuksia saatavilla.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Lisää estrogeeniä pörssiin ja heti!



Kaikkihan tietävät että tämänhetken suurin ongelma Suomalaisessa taloudessa on naisten puute pörssiyhtiöiden hallituksissa. STT:n tuoreen selvityksen mukaan naisten määrä ei tämän kevään yhtiökokousvalinnoissa tule kasvamaan, vaan pysynee nykyisessä 25%:ssa. Pääministeri Kiviniemihän avautui samasta aiheesta alkukuussa. Hänen mukaansa pörssiyhtiöiden pitäisi valita naisia hallituksiin vähintään 40%, tai asiaan tullaan puuttumaan lain voimalla.

Keskiäkäistä miestä huvittaa tämä pääministerin suuri halu ja kyky puuttua asiaan, joka nykylakien mukaan kuuluu yksinomaan pörssiyhtiöiden omistajille. (Jotka yhtiökokousten kautta valtaansa käyttävät) Ovathan johtavat poliitikot viimevuosina aivan mantran tavoin hokeneet aivan päinvastaista. Jos kyse on ollut vaikkapa kannattavien tehtaiden lopettamisesta (ja pikaisesta romuttamisesta tyyliin Kemijärvi), johdon kaikki härskeyden rajatkin ylittävästä palkkiorahastuksesta (tyyliin Fortum), tai tietoliikennekaapeleiden keriminen  pois ja asiakkaiden pakottaminen huonosti toimivien langattomien yhteyksien varaan (tyyliin TeliaSonera) niin johtavien poliitikkojemme yksimielinen kanta on ollut: VALTIO EI VOI PUUTTUA PÖRSSIYHTIÖIDEN PÄÄTÖKSENTEKOON. Ei sitten mitenkään, vaikka valtio olisi merkittävä tai jopa enemmistöomistaja.

No, voidaan tietysti todeta, että työpaikat, verotulot, alueellinen tasa-arvo tai kohtuullinen taloudellinen oikeudenmukaisuus ovat ovatkin aika turhanpäiväisiä pikkujuttuja keskeisten arvojen, kuten sukupuolten tasa-arvon rinnalla. Poliitikkojen on kyettävä priorisoimaan tärkeimmät asiat etusijalle. Siitä kuinka poliitikot oman tonttinsa hoitavat ja tasa-arvon tulkitsevat, esimerkkinä vaikkapa Sosiaali-ja terveyministeriön tasa-arvoyksikön henkilöstö:



Mikäpä siinä, sama kaava pörsiyhtiöiden hallintoon ja heti, niin maailma on taas muuttunut hieman paremmaksi paikaksi elää.

Keskiäkäinen Mies on omin silmin havainnut monia muitakin polttavia epäkohtia tasa-arvon toteutumisessa maassamme. Huutava pula naisnäkökulmasta on mm seuraavissa ammateissa:

-nokikolarit
-haudankaivajat
-sähköyhtiöiden linja-asentajat
-rakennussähkömiehet
-paanukattojen tervaajat
-putkimiehet
-palomiehet
-metsäkoneenkuljettajat
-kiviporarit/panostajat
...

Mielestäni myös näille aloille olisi pikimmiten saatava 40% naiskiintiö. Ovathan esimerkiksi nokikolarin, kattopeltisepän tai kirkonkattojen tervaajan hommat kiistatta korkean tason tehtäviä. Linja-asentajat ja muut sähkömiehet taas toimivat ihan kirjaimellisesti johtotehtävissä. Empaattisina ja sosiaalisina ihmisinä naiset voisivat  myös tarjota korvaamattoman lisän suomalaiseen haudankaivuukulttuuriin. Lisäksi naiset ovat ainakin Keskiäkäisen Miehen omien subjektiivisten kokemusten perusteella suorastaan loistavia kaivelemaan kaikenlaisia vanhoja asioita. Tälle luontaiselle naisnäkökulmalle olisi hautausmaillamme epäilemättä kovasti käyttöä...

Vielä tulee se kaunis päivä, jolloin täydellinen tasa-arvo on maassamme saavutettu

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Viis perustuslaista - kyllä Demlalaiset jyrää



Päivän uutisvirran mukaan eduskunnan oikeusasiamies totesi KHO:n presidenttin Pekka Hallbergin toimineen perustuslain vastaisesti ns mummoväännössä. ( Kommentoin itsekkin Hallbergin toimintaa joulukuussa tuolla).

Tämä oikeusasiamiehen päätös voidaan toki tulkita jonkinmoiseksi näpäytykseksi tai "nuhteluksi" tuolle korkealle oikeusoppineelle. Tätä "moitetta" kummempaa seurausta asiasta Hallbergille ei sitten tulekkaan. Ja saihan hän jo samasta casesta Haloselta palkinnoksi korkeimman kunniamerkin mitä tasavallan presidentti voi myöntää. Kivasti tasapainottaa tilannetta, varsinkin kun tuollaiset nuhtelut unohtuvat nopeasti, mutta vapaudenristi rintatähtineen on ja pysyy...

Se on kyllä aika jännää, että eräs maan korkeimmista oikeusvirkamiehistä voi rikkoa maan perustuslakia, ilman että teosta ei seuraa minkäänlaista KONKREETTISTA seuraamusta. Mutta mitenkään yllättävää se ei ole. Sillä tunnetustihan korppi ei korpin silmää noki.

Kulissien takana maassamme toimii erittäin vaikutusvaltainen marxilaisjuurinen organisaatio, Oikeuspoliittinen yhdistys DEMLA ry. Tämä "kansanvaltaisesti" ajattelevien lakimiesten hyvätoveri-kerho yhdistää suurta joukkoa politiikassa, oikeuslaitoksessa, eri ministeriöissä ja kaikenkarvaisissa ihmisoikeuksien ja pakolaisavun kanssa puuhastelevissa valtiorahoitteisissa organisaatioissa toimivia juristeja. Nykyisiä tai entisiä demlalaisia löytyy aina tasavallan presidenttiä, oikeusministeriä ja maan oikeuskansleria myöten. (Tuolla Janne Suurosen laaja blogaus aiheesta ja tuolla Octaviuksen ärähdys )

Joku voi tietysti kysyä että mikäs siinä, Suomihan on yhdistysten ja järjestäytymisvapauden luvattu maa. Mitäs pahaa jossain lakimiesten keskustelukerhossa voisi olla? Niinpä. Demlalaisilla on kuitenkin selkeät yhteiskuntapoliittiset tavoitteet ja näköjään mahtava kyky myös niitä ajaa. Viime vuosina Demlalaisilla on esimerkiksi ollut käytössään suoranainen ohituskaista nimityskuvioissa. (Siinä Halosen ja Viljasen yhteispeli on ollut A&O) Ja kaikki nämä "uhka arjen turvallisuudelle", "kiihotus", "vihapuhe" jne termit mitä on putkahdellut poliittiseen kielenkäyttöön sekä niihin liittyvät sananvapauden rajoitus- ja nettisensuurivaatimukset ovat peräisin ko sylttytehtaalta.

No, paskapuhetta, uhoa ja vaatimuksia maahan toki mahtuu. Enemmän minua ketuttavat varsin löperöt maahanmuutto- ja kansalaisuuslakien uudistukset, joiden muotoilut ovat lähtösin juuri samalta suunnalta. Yhteispeli on myös ollut saumatonta maahanmuuttoteollisen kompleksin ja siitä vastaavien (siis rahoittavien ja valvovien) virkamiesten ja poliitikkojen kesken (joista uskomattoman monia, kas kummaa, yhdistää nimenomaan Demla-tausta)  Kun kaikkien muiden  valtion hallintohaarojen menojen on pitänyt pysyä sovituissa budjeteissa ja niitä on muutenkin pyritty viime vuosina leikkaamaan, niin maahanmuuttobisneksellä on ollut käytännössä avoin piikki. Sille on ohjattu lisärahoitusta lähes jokaisessa tämän hallituskauden lisäbudjetissa ja sen menoja on järjestelmällisesti pyritty "kätkemään" eri hallintohaarojen budjettien sisälle sekä sekalaisen hanketoiminnan alle. Ettei vaan kukaan tavallinen kansalainen tai edes rivipoliitikko pystyisi laskemaan puuhan todellista hintalappua.

Pikkuhiljaa minulle on Demlalaisten toiminnasta tullut mieleen, että kyseessä tosiaankin alkaa olla jonkinlainen Suomalainen vastine Italian legendaariselle P2 (Propaganda Due) vapaamuurariloosille. Älkääkä naurako siellä, vertailukohtaa mukaillen DEMLA:nkin "verkostot"  ulottuvat poliitikoista, tuomareista ja sisäministeriön virkamiehistä aina ( turvapaikkateollisen kompleksin välityksellä ) kansainväliseen ihmissalakuljetusmafiaan asti. Keskiäkäinen mies suhtautuu kylläkin äärimmäisen epäillen kaikenlaisiin salaliittoteorioihin. Mutta elämän varrella on erilaisilla paikallisilla tahoilla tullut törmättyä jos jonkinlaisiin "hyvä-veli"-verkostoihin, niin hyvässä kuin pahassakin. Ja ainakaan minun kokemuspiirissäni ei mikään viittaa siihen, etteikö vastaavia verkostoja toimisi myös valtakunnan korkealla tasolla.

Mutta takaisin päivän aiheeseen. En löytänyt netistä mitään suoraa "todistetta" Pekka Hallbergin Demla-kytkennästä. Kaikenkarvaista spekulaatiota sitäkin enemmän. Demlan Oikeus-lehteen hän on muutamia artikkeleita kirjoittanut, samaten kirjoittanut joitain julkaisuja vanhojen Demla-aktiivien, kuten Martin Scheinin kanssa. Aihetodisteita korkeintaan. Mutta juuri tuon Halos-ulottuvuuden takia olisin melkein valmis lyömään viikon palkasta veikkaa, että kyllä hänellä kontakteja tuohon "kerhoon" saattaa hyvinkin olla...

Lopuksi voisi oikeastaan siteerata Pekka Hallbergia itseään. Tosin lausuma on muusta asiayhteydestä, mutta sopii kohtuudella myös tämän päivän epistolaan:  ”Ihminen ei voi asettua hyvän ja pahan tuolle puolen. Tilinteko kuuluu yhteisiin pelisääntöihin”.  Niinpä niin...

PS. Huvittava yksityiskohta tuli vastaan Demlan omilla kotisivuilla. Sieltä oli jostain syystä poistettu mm yhdistyksen historiikki ja Oikeus-lehden aakkosellinen kirjoittajaluettelo. Hmm - nähtävästi nettikeskustelu yhdistyksestä ja linkitykset noihin sivuihin ovat alkaneet joitain piirejä/ihmisiä hieman häiritä. Mutta ei se mitään, tuo kirjoittajaluettelo löytyy vielä Googlen välimuistista ja historiikkikin Internet-historiaa tallentavasta Wayback Machinesta. Siispä, niille joita historia huvittaa, Demlan lyhyt "noin 50v"- historia, olkaa hyvä. (tuo wayback machine on todella hiiidaas, mutta kärsivällisyyttä, kyllä se sieltä tulee)

tiistai 15. helmikuuta 2011

"Meilläpäin sitä sanotaan sinnikkyydeksi"


Sattuipa hauskasti. Vain päivä sen jälkeen, kun olin sattunut blogaamaan monikultturismista, tulee Hotelli Yrjöperskeleen respassa vastaan Mediaseuranta-blogi, jossa uutisoidaan eurabiaministeri Thoorsin tuore hengennostatuspuhe jonkin ETNO-foorumin kinkereillä. Jossa Astrid mm kertoo, mitä Merkel ja Cameron OIKEASTI tarkoittivat, todetessaan monikultturismin epäonnistuneen.

Ei siinä mitään, lukekaa puhe ja Yrjön analyysi. Näköjään Thorska toimii kuin kommunistit ennen ja islamistit vielä nykyäänkin. Kun kuilu pyhän teorian ja käytännön elämän välillä kasvaa sietämättömän suureksi, vaaditaan vaan pokkana ismin yhä puhtaampaa noudattamista. Muistattehan te nämä: kommunismin/islamin aiheuttamat ongelmat piti ratkaistaman tuomalla yhteiskuntaan yhä lisää ja puhtaampaa kommunismia/islamia. Ja tietysti samalla puhdistamalla yhteiskunta toisinajattelijoista ja muista epäilevistä Tuomaista.

Itseasiassa minulle alkaa yhä useammin tulla noista Thorsin julistuksista mieleen Göbbelsin "haluatteko totaalista sotaa"-puheet. Joita tämä piti  v-43, El Alamenin ja Stalingradin tappioiden jälkeen. Kun sokea-Gretakin jo näki, että Saksa on käytännössä hävinnyt sodan ja loppu on vain kärsimysten pitkittämistä.

Että mikäpäs siinä, yhä lisää monikultturismia Suomeen ja turpa kiinni monokulttuurimiehet. Meillä kun on varaa ja meillä on velvollisuus!  Keskiäkäinen mies tyytyy odottelemaan mielenkiinnolla aatteen sitä vaihetta, jossa monikultturistit aloittavat liikkeensä sisäiset puhdistukset ja toverituomioistuimissa etsitään harhaoppisia ja sabotöörejä. Kyllä sekin aika tulee. Ihan historiallisella vääjäämättömyydellä...

Oheinen kuva jotenkin kiteyttää Astrid Thorsin hallitustaipaleen 2007 - 2011 paljon paremmin kuin Keskiäkäinen Mies pystyisi tuhannellakaan sanalla sitä kuvailemaan. Siihen on siis hyvä lopettaa:

Tohloppi, saanko porilaisten marssin?


PS.Näköjään myös Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on liittynyt monikultturismistä luopujiin.

"Ranskan presidentti piti monikulttuurisuutta edistävää maahanmuuttajapolitiikaa selkeästi epäonnistuneena. Sarkozy totesi, että maahanmuuttajien tulee sulautua osaksi ranskalaista yhteiskuntaa ja hyväksyä maan tavat. Jos tulijat eivät hyväksy tätä, he eivät ole tervetulleita Ranskaan. Presidentti ei halua Ranskasta yhteiskuntaa, jossa väestöryhmät elävät erillään toisistaan, vaikka toisten erilaisuutta pitääkin kunnioittaa.
- Olemme kiinnittäneet liian paljon huomiota maahan saapuvan ihmisen identiteettiin ja liian vähän huomiota vastaanottavan maan tapoihin ja kulttuuriin."

Odotan mielenkiinnolla tante Astridin seuraavaa ulostuloa, jossa hän selittää meille mitä Sarkozy tuolla lausunnollaan oikeasti tarkoitti. Varmaankin taas jotain ihan päinvastaista, kuin miten Keskiäkäinen Mies tuon ymmärtää.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Monikultturismi ei ole kuollut, mutta se haisee jo pahalle


Aloitetaanpa poikkeuksellisen pitkällä lainauksella Newsmillistä. ( siitä Ruotsalaisesta nettimediasta, jonka johtokunnassa vaikuttaa myös Marko Ahtisaari ) Käännös on nimimerkki Rähmiksen, josta kiitos.

-On yleinen väärinkäsitys, että monikulttuurisuuden oppi on avoimen ja vapaan yhteiskunnan perusedellytys. Tämä ei pidä paikkaansa. Monikulttuurisuuden ideologia on poliittinen projekti, missä valtiollinen väkivaltamonopoli estää eri kulttuurien vahvuuksien hyödyntämisen ja jopa pakottaa joitain kulttuureja säilyttämään heikkoutensa.

-On kiistämätön fakta, että multikulttuurisuus-ajattelu estää erilaisten arvojen, näkemysten ja ilmaisujen vapaan keskinäisen kilpailun. Tämän asemesta kaikki kulttuurit pyritään säilyttämään poliitikan keinoin, mikä johtaa siihen, että toivottavien liberaalien arvojen, kuten vapauden ja yksilöllisyyden ei sallita kilpailla ei-toivottujen arvojen, kuten sorron ja kunniakulttuurin kanssa.

-Toinen yleinen harhaluulo on, että monikulttuurin vastakohta on monokulttuuri, missä poliittikan keinoin sanellaan kansalaisille mikä on toivottavaa ja mikä ei. Näihin molempiin aatesuuntiin sisältyy ajatusvirhe, jonka mukaan poliitikot sanelevat yhteiskunnan normit ja arvot. Modernissa vapaassa yhteiskunnassa asian pitäisi olla pikemminkin päinvastoin.

-Politiikassa monikulttuurisuuskysymys on pitkään mielletty etnisyyskysymykseksi. Mutta paraikaa maailmassa käytävä taistelu esimerkiksi islamilaista totalirismia vastaan ei ole etninen, vaan aatteellinen konflikti.
 
-Vapaassa kulttuurissa ja yhteiskuntailmastossa kulttuureista poimitaan parhaat palat ja huonoimmat hylätään - ja hienointa on se, että tämä tapahtuu aivan itsekseen ilman pakkoa tai valtiollista väliintuloa. Politiikassa tunnutaan unohtaneen, että myös niiden kulttuurien, jotka vapaa ja avoin Ruotsi on sallinut maahansa tulla, tulee sopeutua ruotsalaiseen vapauteen ja avoimuuteen.

-Nyt on ruotsalaisten poliitikkojen korkea aika lopettaa kulttuurirelativisminsa ja holhouspolitiikkansa, ja antaa Ruotsin ja ruotsalaisten päättää mikä kuuluu ruotsalaiseen kulttuurin ja mikä ei. On aika haudata monikulttuuri ikuisiksi ajoiksi.

Tämä on todella rajua tekstiä syvällä itsesensuurin suossa rypevässä nyky-Ruotsissa. Ja yllätys,yllätys. Teksti ei ole minkään "äärirasistifasistinationalistipiilonatsisekopään" Ruotsindemokraatin kynästä, vaan asialla on Ruotsin kokoomuksen eli Moderaattien tuore kansanedustaja, Iranilaissyntyinen Hanif Bali.


Nyt Keskiäkäinen Mieskin alkaa vakuuttua, että me tosiaankin tarvitsemme kipeästi maahanmuuttajia. Tarvitsemme heitä sanomaan ääneen sen, että kulttuurirelativistisen ja postmarxilaisen monikulttuurisuusidelogian sokaisemilla mielipidekeisareillamme ei oikeasti ole vaatteita. Sillä maahanmuuttajataustaista totuuden puhujaa he eivät pysty vaientamaan sillä rutiininomaisella rasisti-leimallaan.

Sama tulee mieleen pikku-uutisesta viime vuoden lopulta. Tanskassa julkaistiin poikkeuksellinen tilasto, jossa rikokset ja tuomiot oli ryhmitelty etnisen taustan mukaan. Ei-niin-yllättävää että jotkut kansallisuudet loistivat näissä tilastoissa ei-niin-edukseen. Asiasta nousi tietenkin Tanskassa melkoinen kohu, josta pisti silmään parin sosiologin kommentointi. Professori Flemming Røgild, joka on omistanut elämänsä rasismitutkimukselle sekä runoilulle, tuomitsi jyrkästi moisten tilastojen julkaisemisen ja sanoi että siitä on pelkkää haittaa. Turkkilaislähtöinen sosiologi Mehmet Ümit Necef taas puolusti tilaston julkistamista sanoen että jos esimerkiksi tilastoissa korkealle sijoittuneet turkkilaiset eivät halua nähdä itseensä liittyviä ikäviä rikostilastoja, on heidän vastuullaan myös tehdä asialle jotain.

Jotenkin minulle tuli mieleen että toinen herroista on ihan oikea akateeminen tutkija ja toinen pikemminkin akakoominen hutkija...  (btw hakuja tehdessäni tuli vastaan mm tämä Mehmet Necefin artikkeli terroristeista, joka on lukemisen arvoinen. Vinkkinä vaan että google-kääntäjä kääntää tanskasta englanniksi ihan kelvollisesti, tai ainakin paljon paremmin kuin suomeksi)

Kuvassa kaksi sosiologia, toinen akakoominen hutkija ja toinen ihan oikea akateeminen tutkija

Monikultturismille antaa huutia Calgary Herald-lehdessä myös sosiologi ja Kanadan Muslimi-Kongressin jäsen, pakistanilaislähtöinen Mahfooz Kanwar (lihavoinnit minun tekemiäni):

"I'd tell them, this is Canada, and in Canada, we teach music and physical education in our schools. If you don't like it, leave. If you want to live under sharia law, go back to the hellhole country you came from or go to another hellhole country that lives under sharia law," said Kanwar, who is a professor emeritus of sociology at Mount Royal University in Calgary.

That might be putting things a little more forcefully than most of us would be comfortable with, but Kanwar says he is tired of hearing about such out-of-tune demands from newcomers to our country. "Immigrants to Canada should adjust to Canada, not the other way around," he argues.

Kanwar, who immigrated to Canada from Pakistan via England and then the United States in 1966, says he used to buy into the "mosaic, official multiculturalism (nonsense)."
He makes it clear, that like most Canadians, he is pleased and enjoys that Canada has citizens literally from every country and corner in the world, as it has enriched this country immensely. But it's official multiculturalism -the state policy "that entrenches the lie" that all cultures and beliefs are of equal value and of equal validity in Canada that he objects to."The fact is, Canada has an enviable culture based on Judeo-Christian values -not Muslim values -with British and French rule of law and traditions and that's why it's better than all of the other places in the world."

Punavihreä tärähtäneistömme on varmaankin sitä mieltä, että kyseinen professori on ihan väärin kotoutunut ja esittää ihan kamalia vihamielipiteitä. Mutta artikkeli on kokonaisuudessaan todella lukemisen arvoinen ja löytyy siis täältä.

Jotta en syyllistyisi siihen vanhaan virteen, jonka mukaan muissa maissa on kaikki paremmin, niillä on jopa paremmat maahanmuuttajat, otetaan tähän loppuun jotain ihan kotimaisia sitaatteja. Eli kyllä meilläkin kuulee nimenomaan uussuomalaisten suusta ajatuksia, joiden perusteella toivoa vielä on:

Fatbardhe Hetemaj:

-Kannatan koko sydämestäni sellaista monikulttuurisuutta, jossa erilaiset ihmiset hyväksytään yhdenvertaisiksi suomalaisiksi. Sitä en kuitenkaan hyväksy, että eri maista tulevat saavat omaan kulttuuriinsa vedoten vaatia itselleen erivapauksia ja sen varjolla sivuuttaa Suomen lakia tai ihmisoikeuksia.

-Suomessa kunniaväkivaltaa ja tyttöjen ympärileikkauksia ei haluta nähdä vakavana ongelmana, sillä kulttuuriin puuttumista kavahdetaan sen kiusallisuuden ja vaikeuden vuoksi. Tämä vääristynyt suvaitsevaisuus suojelee kärsimysten aiheuttamista ihmisille. Vaikenemalla me hyväksymme äärimmäisen väkivallan ja naisten itsemääräämisoikeuden rajoittamisen.

-ihmettelen miksi Shkupollia ei karkoitettu Suomesta?

-Se ei käy, että Suomeen tullaan elämään albanialaista elämää

Elina Moustgaard:

-monikulttuurisen yhteiskunnan erityispiirteitä ovat eriarvoistuminen ja etnisten ryhmien eriytyminen. Kouluopetuksen tason rappeutuminen ja väkivallan juurtuminen osaksi arkipäivän elämää. Myös ennakkoluulot ja rasismi lisääntyy, kun ulkomailta muuttaa toisiaan syvästi inhovia etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä.

- Nämä nykyiset materialistit ovat häikäilemättömiä diktaattoreita, globalisaatiota julistaen he siirtelevät ihmiskohtaloita mielivaltaisesti maanosasta ja kulttuurista toiseen. Heidän tarkoituksensa on hajoittaa kansakuntien yhtenäisyys, sekoittaa eri arvoiset kulttuurit keskenään arvottomaksi massaksi. Kasvualustastaan irtirevittyjen, vieraaseen maaperään istutettujen islaminuskoisten massatuonti on tehokkain tapa kylvää eriarvoisuutta, maahantulijoita nöyryyttäen ja kantaväestöä halveksuen.

-puhdasoppinen islam ei suvaitse kulttuurieroja. Mielenkiintoista, että viestimistä tulee suomeksi selvää tekstiä, ihmiset näkevät mitä ympärillä tapahtuu ja silti jaksavat syyttää vääränlaisia kotoutumismenetelmiä taikka pilapiirroksia joidenkin muslimiryhmien kyvyttömyydestä suvaita läntisiä arvoja.

-Jos vastustaa lähtökohtaisesti yhteiskunnassa vallitsevia arvoja, on aika heikot menestymismahdollisuudet tulla osalliseksi yhteisöä

-Sanoin ettei ole pahoja kansoja, on hyviä ja pahoja ihmisiä. Islamin usko ei ole vain uskonto, se on teokratia, totalitaarinen ja poliittinen ideologia. Kyllä ideologiaa voi ja pitää arvostella ja tietenkin uskontoa, vaikka kuinka tykkäisi sitä kannattavasta ihmisestä.

PS. Viime syksynä Saksan liittokansleri Merkel sanoi: "Yritys rakentaa monikulttuurinen yhteiskunta ja elää rinnakkain on epäonnistunut, täydellisesti epäonnistunut". Samoin Englannin pääministeri David Cameronin mukaan "ajatus monikulttuurisuudesta on epäonnistunut". Hänen mielestään "vuosia jatkunut liiallinen suvaitsevaisuus on johtanut eri kulttuurien eristäytymiseen ja pelkoon puuttua vähemmistöissä pesivään rasismiin" ja että "Euroopan on aika herätä rajojensa sisällä pesivään terrorismin uhkaan".

Odotankin mielenkiinnolla koska ensimmäinen Suomalainen eturivin poliitikko uskaltautuu sanoutumaan irti tästä Eurooppaa ja Suomea mädättävästä monikulttuurisuusideologiasta. Ei ehkä kannattane pidättää hengitystä sitä odotellessaan. Mutta jos joku heistä tekee sen selkeästi ja kiemurtelematta ennen huhtikuun vaaleja, hän saa kyllä minun ääneni...

lauantai 12. helmikuuta 2011

Suuhuuhtelu III - Nokia helpottaa työvoimapulaa


Nokia sitten vihdoin julkisti Elopin valinnasta lähtien arvattavissa olleen päätöksen: Antaudumme ehdoitta ja hyppäämme palavasta lautasta uppoavaan laivaan. Pois turha dramatisointi, tästä on seurauksena yksinkertaisesti Nokian muuttuminen ns. IT-yhtiöstä normaaliksi perusteollisuudeksi. Petteri Järvinen on blogissaan asiaa kuvannut niin hyvin, ettei siitä sen enempiä.

Maamme johtaville poliitikoille eilinen uutinen on mitä parhain. Nimittäin maatamme vaivaava kiljuva työvoimapula helpottaa taas askeleen verran, kun tuhannet korkeastikoulutetut Symbian-osaajat vapautuvat työmarkkinoiden käyttöön. Kerrannaisvaikutuksien kanssa veikkaan, että tämä Nokian siirtyminen Microsoftin torppariksi poistaa maamme työvoimapulaa tulevina vuosina vähintäänkin kymmenentuhannen hengen verrran.

PS. Eilisen päivän parhaat naurut aiheesta tarjosi "tieto"toimisto STT. Maakuntalehdille levitetyn uutisen taustoitusosiossa "Meego, Symbian, Android - mitä ihmettä?" kansaa valistetaan näin:

"Symbian on käyttöjärjestelmä, jota Nokia käyttää puhelinmalleissaan. Android on Googlen kehittämä käyttöjärjestelmä, jota Apple käyttää iPhone puhelimissaan. Iphonet ovat olleet suurin syy Nokian markkinaosuuden kutistumiseen.... "

Katsokaa nyt lehti-ihmiset edes pikkuisen sen perään, mistä kaikesta paskasta te oikein STT:lle maksatte

torstai 10. helmikuuta 2011

Eva Biaudet - Kohti ääretöntä ja sen ylikin...


Kuluvan hallituskauden härskein poliittinen virkanimitys, Eva Biaudet, on jälleen antanut yhden säkenöivän lausunnon. Kokkolan Sällskapsklubbenilla pitämässään puheessa hän vaati, ettei turhapaikanhakijoiden perheenyhdistämisehtoja saa missään tapauksessa kiristää: " Suomi ei voi luopua nykyisistä velvoitteistaan. Perheiden yhdistäminen on osa pakettia". Paketilla Eva tarkoittanee Suomen nykyistä käytäntöä, joka on itseasiassa koko koko Euroopan, ehkä jopa maailman väljin ja anteliain. Maamme esikuvina usein toimineet Ruotsi ja Tanska ovat jatkuvien vakavien väärinkäytösten takia kiristäneet perheenyhdistämissäädöksiään tuntuvasti. Katsotaanpa vähän maailman menoa:

Tanska
-Perheenyhdistämistapauksissa ehtona on, ettei Tanskassa asuva perheenjäsen ole saanut sosiaaliapua kolmeen vuoteen. Nykyään ehtona on, että henkilö on selvinnyt ilman sosiaaliapua vuoden ajan

Ruotsi
Perheenyhdistämisen avulla Ruotsiin pyrkivien somalien määrä on pudonnut lähelle nollaa. Syynä on maaliskuussa voimaan astunut lakimuutos kertoi Ruotsin radio sunnuntaina.
Laki muuttui niin, että Ruotsiin Somaliasta perheenyhdistämismenettelyllä pyrkivien on todistettava henkilöllisyytensä viranomaisten myöntämällä passilla. Ruotsi ei kuitenkaan hyväksy Somalian passeja, jotka on myönnetty vuonna 1991 alkaneen sisällissodan jälkeen.

USA
-Yhdysvallat on lopettanut afrikkalaisten pakolaisten perheidenyhdistämisohjelman. Ohjelma lopetettiin, sillä Yhdysvaltojen ulkoministeriön mukaan useimmat pakolaiset valehtelivat sukulaisuussuhteistaan. Dna-testeissä selvitettiin, olivatko Yhdysvaltoihin pyrkivät perheenjäsenet sukua toisilleen. Esimerkiksi monilapsisen perheen kohdalla selvitettiin, olivatko lapset todella äidin omia. Kokeiden mukaan vain viidennes pyrkijöistä oli väittämäänsä sukua toisilleen.

Suomen "paketissahan" ei aseteta mitään ansainta tai kotoutumisehtoja vaan perheenyhdistämisiä myönnetään sitä mukaa kuin maahanmuuttovirastoossa ehditään päätöksiä tehdä. On jopa kehittynyt aivan suomalaiskansallinen erityispiirre eli Somalien "orvot" ottolapset (joille usein oleskeluluvan myöntämisen jälkeen kuin ihmeenkaupalla löytyykin elossa oleva laaja suku).

Toinen ainutlaatuinen etuus maassamme on se, että perheenyhdistäjille maksetaan matkat kokonaisuudessaan. Useimmissa muissa euroopan maissa maksetaan matkoja vain kiintiöpakolaisille.(jos niitä otetaan, läheskään kaikki maat eivät edes ota) Muille maksetaan matkakuluista korkeintaan osa. Suomi ja Ruotsi maksavat matkoja kokonaan, mutta Ruotsikin vain Geneven sopimuksen mukaisen pakolaisstatuksen saaneille. Joita on siis tulijoista muutama prosentti. Ainostaan rikkaalla Suomella on varaa maksaa matkoja myös esim humanitaarisin- tai muin epämääräisin suojelusyin oleskeluluvan saaneille ns turhapaikanhakijoille ja muille samantyyppisille "pakoloisille".

Keskiäkäinen mies ei ole kyennyt hahmottamaan, mistä nämä Evan mainitsemat erityiset "velvoitteet" ovat Suomelle syntyneet. Voisiko joku viisaampi minua valistaa. Muuta en keksi kuin että ne juontuvat nykyisestä hallitusohjelmasta, jonka mukaan "Suomi kuuluu kaikille". Siitähän voidaan vetää looginen johtopäätös, jonka mukaan myös suomalaisten maksamat verorahat kuuluvat kaikille. Pientä epäilyä kyllä tunnen siitä, hahmottavatko kansainväliset luotottajamme asian samoin. Nykytilanteessa, kun lähes 20% valtion budjetista rahoitetaan lainarahalla, heidätkin kannataisi ottaa huomioon. Mitä arvelette lainoittajiemme vastaavan jos tulevaisuudessa ilmoitamme että Suomen valtionvelka sekä velvollisuus huolehtia sen lyhennyksistä ja koroista kuuluvat kaikille? Eipä taida mennä läpi...

Mutta annetaanpa Evan jatkaa avautumistaan:
- Mitä pitempään lapsi joutuu olemaan ilman omia vanhempiaan, sitä suuremmaksi kasvaa hyväksikäytön riski

Ohessa kuva eräästä Valtion Osaamiskeskuksesta (VOK). Kuvassa on muutamia tyypillisiä "alaikäisiä" turvapaikanhakijoita. Niitä sotalapsia, jotka tulevat perheenyhdistämistä hakemaan ja myös saamaan. Minullekin tulee tuosta kuvasta mieleen parinkin erilaatuista hyväksikäytön riskiä mieleen, mutta ei varmaankaan se mitä Eva tarkoitaa.


Mutta ehkä Eva tosiaankin on huolissaan näidenkin lapsosten seksuaalisesta koskemattomuudesta. Paljastuihan Ruotsissa viimeksi viime vuonna tapaus, jossa vastaanottokeskuksen inha naispuolinen työntekijä "söi kuormasta" eli vokotteli lihalliseen kanssakäymiseen kanssaan ainakin kaksi alaikäistä turvapaikanhakijaa. Oheinen uutinen ei valitettavasti paljasta, perusteliko kyseinen nainen toimintaansa tuntemallaan suurella kristillisellä lähimmäisenrakkaudella. Sillä sanotaanhan jo raamatussa, että iloista antajaa Herra rakastaa...

PS. Muistellaanpa kauniiksi lopuksi Evan aikaisempia kannaottoja.

Vastusti kerjäämiskielto

"Käytännössä kiellon kohteena ovat romanit, vaikka kerjääminen kiellettäisiinkin kaikilta." 

Puolusti Somalien kasvasttilapsibisnestä:

-Malli, jossa kasvattilapset eivät kuulu ydinperheeseen, tuntuu minusta henkilökohtaisesti väärältä, sillä itselläni on kolme ei-biologista lasta. Kyseessä olisi myös askel väärään suuntaan ihmiskaupan torjumisessa.

Ja ennenkaikkea vaatii tiukempaa sensuuria ja viharikoslakia 

- Ehdotamme että etsitään tehokkaampia keinoja nettirasismiin puuttumiseksi. Tämän hetkinen oikeuskäytäntö osoittaa, että lainsäädäntö sisältää välineitä, joiden avulla voidaan puuttua vain kaikkein törkeimpiin loukkauksiin tai vihapuheen muotoihin, vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet sanoo.

- Vallalla näyttää olevan käsitys siitä, että sanavapaus sallii verkossa minkälaisen ilmaisun tahansa, mutta haluan muistuttaa, että sananvapaus ei oikeuta vihapuheeseen, hän jatkaa.

-Vähemmistövaltuutettu katsoo, että syrjintää kannattaviin tai edistäviin lausumiin tulisi voida puuttua, vaikka kyseiset lausumat eivät täyttäisikään ehdotettujen kiihottamisrikossäännösten tunnusmerkistöjä ja vaikka niihin ei sisältyisikään vihan tai väkivallan puolustamista. Tällaisiin lausumiin tulisi voida puuttua joko rikosoikeudellisilla tai muilla tehokkailla keinoilla, koska yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto ovat keskeisiä yhteiskunnan perusarvoja.

Kunhan vain viharikoslaki maahamme saadaan, voitte luottaa että kyllä niitä viharikoksia tulee löytymään. Ruotsissa on tosin uutisoitu että Malmön monikulttuurisessa onnelassa 95% poliisin viharikoksiksi luokittelemista tapauksista, on siellä väärin perustein. Mutta tämähän ei Biaudeta, Braxia ja Thorsia huoleta.

Tähän helmeen on oikeastaan hyvä lopettaa:

-“Suomi on siitä hyvä maa, että täällä eletään sääntöjen mukaan, mutta aina ei nähdä, mikä sääntö on se keskeinen sääntö.”

Onneksi meillä on Eva kertomassa mikä se sääntö on. Ilmiselvästi hän haluaa jäädä historiaan naisena joka loi STASI:n Suomeen. (Jarkko Pesosen blogaus aiheesta on lukemisen arvoinen)


PS II  Ylläolevasta ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että Keskiäkäinen Mies on tunteeton ja kylmäsydäminen paskiainen. Kannatan kyllä hyväntahtoisuutta ja harrastan tietyin edellytyksin hyväntekeväisyyttäkin. Mutta hyväuskoisuus ja suoranainen sinisilmäinen typeryys hieman tökkii. Hyväksyn  kyllä periaatteessa nuo perheenyhdistämisetkin. Matkatkin voidaan jopa maksaa valtion varoista. Kunhan ne yhdistämiset tehdään pääsääntöisesti lähtömaahan. Hätätilassa vaihtoehdoksi käy kyllä Pauli Vahteran blogissaan esittämä tapa. Ne perheenyhdistämiset ja turvapaikanhakijoiden majoittamiset tehdään vapaaehtoisiin suomalaisperheisiin. Ja Vahteran ehdotus, että tämä kokeilu aloitetaan kansanedustajien ja ministereiden kodeissa, saa minulta mitä lämpimimmän kannatuksen...

maanantai 7. helmikuuta 2011

Vaikka kaikki muuttuu, niin mitään uutta ei silti ole auringon alla. Sillä Suomalainen poliitikko ei muutu...

Uuden suomettajasukupolven kasvoja-keräilysarja: Ville Itälä ( Isänmaaton Kokoomus )


Tämäkin piti näköjään tapahtua. Kirjoitin nimittäin ensimmäisessä Suuhuuhtelussa näin:

...minusta on viime vuodet tuntunut siltä, että poliitikkojemme mielestä Suomi ei voi enää päättää mistään tupakkalakia tai jätevesiasetusta merkittävämmästä...

Tuosta kirjoituksesta ehti kulua vain viikko, kun Kansattoman Kokoomuksen terijokelais-siivestä löytyi yli-innokas EU-dhimmi, Ville Itälä. Jonka mielestä jopa reisille menneen jätevesikusetuksen kosmeettinen korjailulakikin on liian merkittävä asia kansallisen parlamenttimme päätettäväksi. Joten eipä muuta kuin kantelu EU-komissiolle kehiin...

Mikäpäs siinä. Pitäähän niitä vanhoja kansallisia perinteitä ylläpitää. Myytti suomalaisten huonosta itsetunnostahan on syntynyt nimenomaan tarkkailemalla suomalaisten poliitikkojen toimintaa ja käytöstä. Augustin Ehrensvärdin Suomenlinnan kiveen hakkauttama motto: "Jälkipolvi, seiso tässä omalla pohjallasi. Älä luota vieraan apuun..." on monille heistä ollut ylivoimaisen vaikea noudattaa ja mallia on otettu mieluummin Carl Cronstedtista ja myöhempinä aikoina Otto Wille Kuusisesta.

Käytäntöhän alkoi jo autonomian aikana ja silloin aktiivisimpia Pietarin tien kulkijoita olivat nimenomaan esi-kookosmuslaiset, eli Vanhasuomalaisen puolueen myöntyväisyysmiehet. Mutta perhana, tämä Pyhä Venäjänmaa kehtasi luhistua ja hyvä tsaari pääsi päiviltä. Itsenäisyyden ajan pari ensimmäistä vuosikymmentä menivät sitten melkoisessa epätietoisuuden ja hajaannuksen tilassa. Koska selkeää isäntää ei poliitikoillemme löytynyt, takapuolia livotiin puoluekannasta ja ajankohdasta riippuen joko Tukholmassa, Berliinissä tai Moskovassa, yrittivätpä jotkut harvat kokeilla samaa Lontoossa ja Washingtonissakin. Joissain piireissä jopa Kansainliitto korotettiin jumalasta seuraavaksi auktoriteetiksi ja turvaksi.

Sodan jälkeen tilanne onneksi normalisoitui pikkuhiljaa. Moskovasta saatiin kuulla vakaa ja turvallinen Isännän Ääni monia vuosikymmeniä. Ah sitä auvoista onnea suomalaispoliitikkojen keskuudessa, kun päät voitiin työntää syvälle jonkun NKP:n tai KGP:n leivissä olevan neuvostopoliitikon tai -diplomaatin lämpöiseen takapuoleen. Valitettavasti aikaa myöden tähän halukkaita oli niin runsaasti, että ns henkilökohtaista kotiryssää ei ihan jokaiselle vapaaehtoiselle riittänyt. Myös Tehtaankadun keittiön kapasiteetti rajoitti ikävästi niiden kiihkeästi  himoittujen illalliskorttien saatavuutta. Onneksi nokkelimmat nuorisopoliittiset broilerimme hoksasivat, että itään voi kumartaa myös koukkaamalla DDR:n kautta.Vaikkapa ryhtymällä STASI:n juottovasikaksi.

Sitten tuli poliitikoillemme vaikea aikakausi. Onnettomuudet seurasivat toisiaan. DDR lakkasi olemasta, suuri ja mahtava Neuvostoliitto hajosi ja jopa ikuinen Ystävä, Yhteistyökumppani ja Avunantaja NKP kiellettiin. Suuri oli epätietoisuus ja hätäännys poliittisella kentällämme. Ketä nyt kumarramme, mistä kuulemme oikean opin?

Onneksi vahingot jäivät loppujen lopuksi aika vähäisiksi, sillä vähintäänkin jokaiselta fiksulta poliitikolta löytyi puvustostaan kääntötakki ja monilla oli jopa ihonaan kameleontin nahkaa.

Vasemman laidan edistykselliset etujoukot alkoivatkin kilvan vihertää tai löysivät uuden uskonsa monikultturismistä. Jota voitiin kivasti kuorruttaa ihmisoikeuksien puolustamisella ja rasismin vastustuksella. Se kävi jopa suhteellisen kivuttomasti, sillä profeetta Marxia ei tarvinnut tässä käännöksessä mitenkään kieltää tai hylätä. Vain kaikkein änkyrimmät vasurit jatkoivat vanhasta muistista uuden Venäjän nuoleskelua

Uusiksi pyhäinkuviksi luotiin ideaalinen illuusio YK:sta ja muutamasta muusta kansainvälisestä järjestöstä. Se että tämä kuva ei lainkaan vastaa näiden järjestöjen todellisuutta, ei paljoa haittaa. Olihan Neuvostoliittokin aikoinaan täysin vapaa mm militarismista, korruptiosta, sovinismista, ympäristö- ja kansallisuusongelmista... Kunhan sitä vain osasi katsoa oikeanoppisin ja viattomin silmin.

Kepu-johdolle uusi tilanne oli ehkä kaikkein kipein. Olihan Moskova pitkään ollut sen vallan vankkumaton tuki ja rahoituksen lähde. Hieman heidän haavojensa kirvelyä toki helpotti Kepun kannattajakunnan vilpititön ilo sen johdosta, että puolue-eliitti takkeja kääntäessään palasi kentän syvien rivien linjoille.

Poliittisen kentän oikealla laidalla (eli Kokoomuksessa ja SDP:n enemmistössä) taas keskittyttiin tässä muuttuneessa tilanteessa kiireesti etsimään maallemme uusi Isäntä. Nopeasti se löytyikin Euroopan Keskinäisen Kähminnän ja Ranskalais-Saksalaisen Päätöksenteon Klubista, jota lyhyemmin myös Euroopan Unioniksi kutsutaan. Sinne meidän olisi päästävä mukaan pikimmiten ja mahdollisimman syvälle. Hinnallla millä hyvänsä.

Epäluuloiselle Suomen kansalle tämä ajatus saatiin syötettyä toistamalla riittävän kauan hokemaa, jonka mukaan vasta Unionin jäsenenä Suomi piirtyy Euroopan kartalle ja suomalaiset voivat kutsua itseään oikeiksi eurooppalaisiksi. Ja että ilman tätä jäsenyyttä olisimme vain kuihtuva ja köyhtyvä sekunda-Albaania. Tyhmimpiä sanankuulijoita jopa vedettiin retkuun vertaamalla Unionia hienoksi Pendolino-junaksi, joka on lähdössä hetkellä millä hyvänsä. Epäröimällä hetkeäkään jäisimme asemalaiturille ruikuttamaan eikä seuraavan junan tulosta olisi mitään varmuutta. Ja jos sellainen tulisikin, se olisi vain jokin hikinen lättähattu, jossa joutuisimme matkaamaan kapisen rupusakin ja köyhälistön seurassa.

Niinpä ohittamalla pari pikkuseikkaa, kuten perustuslaki ja demokratia, päätös unionin jäsenyydestä saatiin runnottua läpi alta aikayksikön ja poliittinen eliitti sekä muu tiedostava uusaateli on voinut palata seesteiseen rauhaansa. EU on onneksi osoittautunut oikeaksi runsaudensarveksi, jossa jokaiselle aatesuunnalle löytyy sovelias peffa nuoltavaksi. On tarjolla niin meheviä pääomalobbyjen takapuolia,leveitä maataloushanureita, väljiä monikulttuurisuusperseitä kuin tiukkoja ihmisoikeusoppineita pebojakin.

Ja ennenkaikkea, päättäjillämme on taas tukeva selkänoja. Jokainen poliittinen lehmänkauppa tai typerinkin munaus voidaan aina perustella joko EU:n direktiivillä, yhteisillä Eurooppalaisilla arvoilla tai väistämättömänä yhteisen taakan jakamisena. Mitäpä siitä, jos samalla tuli myytyä kansallinen itsemäärämisoikeus ja pian on kaupiteltuna melkein koko kansallisvarallisuuskin kansaivälisille pääomapiireille (globalisaation ja uusliberaalin markkinatalouden ja ilmastomuutoksen nimeen, aamen...). Tärkeintähän kuitenkin on että poliitikkomme saavat norkoilla niiden pöytien liepeillä, missä ne eurooppalaiset päätökset alamaisille julki tuodaan.

Jotkut turhan hyvällä muistilla varustetut keskiäkäiset miehet saattavat vielä nykyäänkin joskus nurista, että eihän tälläisistä sitoumuksista ollut mitään puhetta silloin, kun Unioniin liityttiin. Heille poliitikkomme vääntävät sujuvasti rautalankaa kielellä jota juntit alammainesetkin todennäköisesti ymmärtävät: Kuulehan nyt, tähän junaan ei myyty kuin menolippuja. Tai: Me olemme nyt naimisissa EU:n kanssa ja tämä liitto on pyhä. Me olemme kuin sulhanen jolta on alttarilla kysytty, tahdotko. Sen jälkeen ei enää kysellä, on vaan kaikki otettava vastaan, niin myötä- kuin vastamäetkin.

PS. Poliittisella eliitillämme on jäljellä enää yksi vakava huolenaihe. Niistä yhteisistä Eurooppalaisista arvoistamme puuttuu nimittäin eräs tärkeä ulottuvuus. Poliitikkomme eivät vieläkään pääse norkoilemaan sen pöydän äärelle, jossa leikitään tinasotamiehillä. Eikä korkealla upseerikunnallamme ole juuri minkäänlaista arvolleen sopivaa pätemisfoorumia. Tämä kipupiste on tietysti puuttuva NATO-jäsenyys.

Ajatelkaapa nyt millaisen merkittävän panoksen voisivatkaan kärkipoliitikkomme antaa tämän läntisiä arvoja yhdistävän rauhanturvaamisjärjestön päätöksentekoon. Keskiäkäinen mieskin voi jo sielunsa korvin niitä kuulla: "Hollanti on ainakin yhtä iso mahti kuin Venäjä...Turkki on vaíkutusvaltaisempi kuin EU...Venäjä-Venäjä-Venäjä..." Ja ajatelkaapa kuinka suloista olisi, kun kenraali- ja everstikunnallemme annettaisiin mahdollisuus sovittaa kielensä amerikkalaiskollegojensa pyllynvakoon. Puhumattakaan nyt siitä onnen ja autuuden tunteesta, mikä leviäisi koko satraappikuntaanmme, kun Rakas Arvojohtajamme saisi palkkiona NATO-jäsenyydestämme viimein ja vihdoin sen kauan odottamansa kutsun Valkoiseen taloon. Sen kutsun, jonka eteen ulkoministeriömme parhaat kyvyt ovat turhaan uhranneet jo lukemattomia miestyövuosia...

Kuvassa suuri joukko suomalaispoliitikkoja on läsnä siellä, missä Euroopan asioista päätetään

perjantai 4. helmikuuta 2011

Suuhuuhtelu II - Kepu Escort Service

Iltalehden mukaan keskustapuolue myy talouselämän kermalle seminaarilippujen kylkiäisenä mahdollisuutta illastaa Mari Kiviniemen seurassa. Tämäkö nyt sitten kohottaa sitä viimeaikoina perättyä pääministeri-instituution arvostusta? Ai niin - Kiviniemihän ei ole tietenkään läsnä pääministerin vaan keskustan puheenjohtajan ominaisuudessa.

Hieman mietityttää kuka isokenkäinen uskaltaa lähteä Marin kanssa illastamaan. Näinä aikoina? Siinä on suuri vaara joutua julkiseen häpeäpaaluun sanomisistaan tai sanomatta jättämisistään. Vai mitä luulette, ostaako Kesko Halmesmäelle illalliskortin?

Aikookahan muuten SDP kerätä vaalirahaa samantapaisella seuralaispalvelulla? Oppositiopuolueen johtajalla ei edes olisi Kiviniemen tapaan aseman aiheuttamia sovinnaisuusongelmia. Ja ne markkinointikuvatkin olisivat jo valmiiksi otettuna: