Ei liene sattuman sanelema juttu?

uudempi Impivaaralainen sanaparsi

Olen joskus aikaisemminkin sanonut, että on aina surkuhupaisaa seurattavaa, kun raavaalla miehellä alkaa mulkku viedä miestä eikä mies mulkkua. Kun niillä silloin tahtoo unohtua alkeellisinkin maalaisjärki ja itsesuojeluvaisto. Teinipojilla moisen käytöksen vielä ymmärtää, kun se kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä ja niitä hormooneitakin suorastaan tihkuu ulos korvistakin.

Mutta mitä sitten pitäisi ajatella niistä kuudenkympin ja kuoleman välissä olevista ukoista, joille näköjään aika yleisesti iskee huutava tarve siihen vihoviimeiseen "joutsenlauluun". Että kun edes vielä kerran pääsisi hedelmällisessä iässä olevan naisen lämpöiseen syliin ja saisi sellaista jopa lempiä. Tuollainen käytös on senverran yleistä, että epäilen sen olevan keski-ikäisten naisten "biologisen kellon tikitykseen" verrattavissa oleva ilmiö. Sitä onko tässä kyse psykologiasta, biologiasta vaiko alitajuisesta kuolemanpelosta, en osaa sanoa.

Viimepäivien Toimi-kaustistahan moiset mietteet mieleeni tulivat. Kunnon kohu ja medialynkkaus on saatu taas kerran pystyyn. Ei uskoisi, että mitään laitonta tai edes törkeän moraalitonta ei ole tapahtunut. Alaikäisiä, maksullista seksiä, valta-aseman väärinkäyttöä tms. ei ole pelissä. Tyhmältä ja nololtahan tuollainen touhu julkisuudessa reviteltynä toki näyttää. Sanotaan että vanhetessaan ihminen muuttuu henkisesti lapseksi jälleen. Ihan sinne asti Toimi ei ole vielä päässyt, mutta tuollaiset "sun tissivakos näkyy, näytäisitkös tissisikin" jutut viittaa, että tämä taantuminen olisi jo edennyt sinne teini-ikäisen tasolle.

Vaikka asian tiimoilta on jo riittävästi taitettu peistä, yksi asia on jäänyt huomiotta. Älkää nimittäin kuvitelko että tämän kohun ajoitus olisi ihan sattumaa. Viestittelyä on siis tapahtunut viime syksyn - talven aikana. Miksi se pulpahti julkisuuteen vasta/juuri nyt? Jos paljastuksen olisi tehnyt esim Ilta-Sanomat, en usko että toimitus olisi sen päällä malttanut kauaakaan makoilla. Mutta sen tekikin sanomalehti Keski-Suomalainen. Joka on maakuntalehdistämme (Ilkan ohella) vahvimmin profiloitunut oman maakuntansa asioiden äänitorveksi ja poliittiseksi edunajajaksi. Nyt kun alkoi näyttää että maakunnan oma mies Kankaanniemi on vahvasti menossa joko raskaalle ministeripaikalle tai ainakin eduskunnan puhemiehistöön, miksi ihmeessä Keskisuomalainen tuikkasi juuri ratkaisevalla hetkellä puukolla selkään?

Keskiäksyllä on teoria:  Hallituspaikkojen jaossa pyritään yleensäkkin aluelliseen kattavuuteen  ja keskustavetoista hallitusta muodostettaessa tämä pyrkimys taatusti vain korostuu. Pahaksi onneksi pieni Keski-Suomen vaalipiiri tuskin tulee saamaan kahta paikkaa.  Ns. "sitoutumaton" Keskisuomalainen on tunnetusti edelleen vahvasti maakuntansa Kepun aisankannattaja. Ja nyt vaalipiirin ministeriksi olikin menossa väärä mies väärästä puolueesta. Joten Kankaanniemi-kaustin julkaisumotiivina tai ainakin sen ajoituksen tarkoituksena oli Mauri Pekkarisen ministeripestin turvaaminen. Saattepa nähdä.

PS. Poliitikkoja sanotaan ketkuiksi ja väitetään ettei heidän puheisiinsa voi luottaa. Tällä kertaa voidaan kuitenkin antaa pisteet Toimi Kankaanniemelle todenperäisen poliittisen lausunnon antamisesta. Keskiäksylläkin on vahvaa omakohtaista kokemusta siitä, että nussittuaan tosiaankin nukkuu sikeämmin...

Keskiäkäisiä kysymyksiä Vasemmistoliitolle

Eilen uutisoitiin että Vasemmistoliitossa käynnissä olleet YT-neuvottelut johtivat neljän henkilön irtisanomisiin ja lopuillekkin on jatkossa luvassa lomautuksia. Samaan aikaan puolue julistaa suureen ääneen kannattavansa velkaelvytystä ja vastustavansa jyrkästi kaikkia julkiselle sektorille kaavailtuja leikkauksia. Keskiäksy kysyykin miksei Vasemmistoliitto itse elä niinkuin se muita opettaa? Se olisi voinut hyvin toimia yhteiskunnallisena esimerkkinä ja pitää porukkansa töissä ottamalla surutta lisää velkaa palkanmaksua varten. Sehän olisi ollut juuri sitä heidän peräänkuuluttamaansa elvyttävää toimintaa ja antanut samalla muulle yhteiskunnalle vahvan signaalin kuinka tulisi toimia.

Taanoisiin vaaleihinkin Vasemmistoliitto lähti vahvalla velkaelvytysteemalla ja Paavo Arhinmäki julistautui  Kreikkalaisen Syriza-puolueen vankaksi faniksi ja puolueensa sen veljespuolueeksi. Keskiäksy tosiaankin muistaa että edellisten, vuoden 2011, vaalien jälkeen Vasemmistoliitossa oli ihan oikeasti kaksi mielipiteiltään ja periaatteiltaan vahvasti Syrizalaista kansanedustajaa. Nimittäin Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho. Keskiäksy kysyykin ihmetellen, miksi Arhinmäki silloin kuitenkin erotti heidät puolueen eduskuntaryhmästä?

Kananlennot

Kevät meni sitten ihan perinteisin menoin. Ensin toimittelijoiden taholta viikkokausien helevetinmoinen uho ja hypetys. Ja sen jälkeen paluu reaalimaailmaan. Sillä niin lätkän MM-kisoista kuin Euroviisuista Suomi lensi ulos kuin leppäkeihäs jo semifinaaleissa.

Lätkän suhteen en ole edes pettynyt. Mitalleille menneet joukkueet olivat vaan parempia. No, Tsekki-pelistä voidaan jossitella, mutta sen jälkeen vastaan olisi tullut Kanada. Joka oli tänä vuonna täysin pitelemätön. Ja voitettiin nyt sentään se Venäjä-ottelu. Se on pääasia tällä kertaa, kun Ruotsia ei edes päästy kokeilemaan.

Euroviisuissa olisin suonut, että  Pertti Kurikan Nimipäivät olisi päässyt finaaliin asti. Porukka kun on omalla tavallaan hyvin sympaattinen. Musiikillisista ansioista voi toki olla montaa mieltä, mutta eipä ne ennenkään ole Euroviisuissa mitenkään ratkaisevia seikkoja olleet.

Euroviisuissa ei nyt vaan ollut "sosiaalista tilausta" rujoille vammaispunkkareille. Sillä kysehän on sentään vuoden tärkeimmästä homo-tapahtumasta, jossa kuuluu olla seksiä, sähäkkyyttä, glamouria ja ennenkaikkea glitteriä ja upeita asukokonaisuuksia.

--------------------------------------

Suunnittelin viimevuonnakin postausta Euroviisu-älämölön tienoilta. Kun Pillu-Makkara hypetys oli kuumimmillaan. Päre päätyi kuitenkin sinne mappi ÖÖ:hön. Laitanpa nyt postuumisti esille sitä varten rustaamani kuvatukset, jotka löytyivät kiintolevyni syövereistä. Lienee niillä jotain nostalgista arvoa sentään?

EU-komission leipäpappi