Itsehoitoa maailmanmenon aiheuttamaan verenpaineen nousuun. Epäkorrektejakin ajatuksia saatavilla.
maanantai 31. lokakuuta 2011
All Hallows' Eve
Tänään sitten juhlitaan paitsi Halloween-hömpötystä, myös maailman väkiluvun virstanpylvästä. Joidenkin arvioiden mukaan ihmisten lukumäärä ylittää tänään 7 miljardin rajan. (Tosin US Census Bureau arvioi tuon rajan ylittyvän vasta ensi tammikuussa) Väestönkasvu on ollut todella nopeaa sillä maailman väkiluvun tuplaantuminen vei ainoastaan nelisenkymmentä vuotta. (Keskiäkäinen Mieskin muistaa vielä lapsuudestaan, että meitä kerrottiin silloin olevan vain reilut 3 miljardia) Ja jokainen matematiikkaa vähänkin harrastanut ymmärtää mitä tarkoittavat geometriset sarjat. Jos väestönkasvu jatkuu läheskään nykyisellä tahdilla, lukumäärämme on taas tuplaantunut noin v2050. YK:n ennusteet ovat toki maltillisempia:
Väestönkasvu pahentaa oikeastaan kaikkia niitä resurssi-, ympäristö- ja sosiaalisia ongelmia mitä ihmiskunnan tulevaisuuden uhkakuviksi on maalattu. Voisikin siis olettaa, että aihe olisi meillä hyvien ja vielä parempien ihmisten moraalisaarnoissa ykköskategoriassa. Mutta eipä ole. Koska väestönkasvu tapahtuu nykyään lähinnä kehitysmaissa ja islamilaisissa maissa, siitä ei ole korrektia puhua ongelmana. Saati vaatia että asialle tarttis tehdä jotain. Sellaiset puheethan voisivat jotenkin syyllistää näitä väestöräjähdysalueita ja vahingossa johdatella jopa rasistissävyisiin mielipiteisiin. Hui kauhistus...
Niinpä maassamme valitseekin laaja konsensus siitä, että maailman kaikki ongelmat ovat juuri meidän syytämme ja juuri meidän Suomalaisten vastuulla on myös niiden ratkaiseminen. Onhan meitä sentään lähes 0.07 % maailman väestöstä. Ja orjalaivojen tervan takia moraalinen perisyntitaakkamme on mittaamattoman suuri.
En ole viime aikoina nähnyt edes yhtä ainoaa lehtiartikkelia, jossa olisi pohdittu väestöräjähdyksen seurauksia (tai syitä). Sen sijaan viikko takaperin tiedotusvälineissämme uutisoitiin hyvinkin laajasti, että maailmasta puuttuu 160 miljoonaa naista. Koska jossain maissa on järkyttäviä asenteita, jonka mukaan poikalapset ovat jotenkin arvokkaampia ja siksi tyttösikiöitä abortoidaan enemmän. Hui kauhistus uudestaan.
On oikeastaan aika hauska katsella tätä tärähtäneistön älyllistä kiemurtelua. Vapaa aborttioikeus ja naisen täysi valta "päättää ruumistaan" ja lisääntymisestään on toisaalta pyhä asia, jota ei sovi hiukkaakaan epäillä saati kritisoida. Sellainenhan syyllistäisi ikävästi. Mutta jos jossain maailman kolkassa jotkut naiset sitten päättävätkin haluavansa mieluummin synnyttää poika- kuin tyttölapsia, niin asia muuttuu täysin päinvastaiseksi. Tälläisiä abortteja nimenomaan pitää kritisoida ja näitä naisia saa ja pitääkin syyllistää. (Tai oikeastaan tietenkin heidän miehiään ja sukuaan, jotka patriarkaattisen sorron vuoksi suosivat poikalapsia )
Maalaisjärki kuitenkin sanoo, että nimenomaan tyttösikiöiden abortointi on tehokkainta mahdollista syntyvyyden sääntelyä, sillä se on kumuloituvaa. Maailmasta siis tällähetkellä puuttuvat nuo 160 miljoonaa synnyttäjää, jonka seurauksena vähintään 300 miljoonaa lasta jää tulevaisuudessa syntymättä.
Vääristyneen sukupuolijakautuman väitetään aiheuttavan kyseisissä maissa naisen aseman ja arvon heikkenemistä. Hmm - ihan markkinatalouden lakien perusteellahan sen pitäisi mennä niinpäin, että jos jossain on naisista puutetta, niin heidän arvonsa ja arvostuksensahan pitäisi automaattisesti kasvaa tämän seurauksena.
Kun lisäksi surraan esimerkiksi niitä kiinalaisia miehiä, jotka eivät naispulan takia löydä vaimoa, alkaa Keskiäkäisen Miehen pokka pettämään. Nuo samaiset murehtijat kun toisissa yhteyksissä julistavat: Olisi ihan oikein että Suomalaiset miehet, jotka ovat kaikki tyynni ikäviä, sosiaalisesti kyvyttömiä, väkivaltaisia, rutiininomaisesti naisia hakkaavia rumia juoppoja, jäisivät ilman naista...
torstai 27. lokakuuta 2011
Ryntäilyä
Maamme tai pikemminkin EU-maakuntamme Herranjestas-ihmiset ovat suorastaan kiimaisen täpinöissään, taas kerran. Kalapuikkoviiksetön mies - tuo kaiken pahan alku ja juuri - on kuulemma jossain päästänyt suustaan jotain sopimatonta. Huonoa, halventavaa huumoria ja ennenkaikkea ruman ja loukkaavan sanan. Painokoneet seis! Unohtakaamme talouskriisi ja takausvastuut. Sekä TUPO ja kuntauudistus. Seuraavat viikot keskitytään oleellisempiin asioihin. Eli keskustellaan siitä kuinka on sopivaa keskustella. Mitä saa sanoa ja ennenkaikkea millä sanoilla, kenelle ja kuinka. Koska on sitä seksuaalista häirintää. Ja patriarkaatin ikiaikaista sortoa...
Joku voi ihmetellä, että mistä näitä tekopyhiä jeesustelijoita ja muita ammattiloukkaantujia nykyään oikein sikiää. Mutta aika kultaa muistot. Kyllä tätä samanlaista seurakuntaa on ollut olemassa maailman sivun. Ennen muinoinhan lähes joka yhteisön "moraalisen enemmistön" muodosti paikallistasolla ruustinna, muutama ikäneitoutunut alakansakoulun opettajatar sekä apteekkarinrouvan ja parin muun porvaris/vallasvaimon tanttakerho.
Nykypäivän vastine näille ruustinnoille ja paremman väen tapatuomareille löytyy lähinnä tuolta punavihreiden poliitikkojen, akakoomisten hutkijoiden ja suvaitsevaistona itseään pitävän tärähtäneistön piiristä. Onhan se toki hieman huvittavaa, että nykyään ne kovimmat Alli Vaittinen-Kuikat ja August Ahlqvistit löytyvätkin lähinnä Vihreistä. Ja kaikkein moralistisimmat ja päällepäsmäröivimmät "ruustinnat" juuri niistä punavihreistä seurakunnista, jotka itse kuvittelevat olevansa tämän maan liberaalein, suvaitsevaisin (ja outoa kyllä samalla myös radikaalein) kansanryhmä.
Toinen hupainen juttu ovat sitten nykytoimittajat, jotka heinäsirkkalaumoina vaeltavat noiden jeesustelijoiden hännyksissä ja julistavat valtakunnallisen "kohun" tai peräti "raivon" jokaisesta ammattiloukkaantumisesta, mitä nämä aivopieruttelijat suustaan päästävät. Eikä heitä tunnu oma roolinsa edes yhtään hävettävän.
Ennenwanhaan ns journalistit olivat useinkin varsin boheemeja individualisteja. Monet toki aika renttuisia ja epäonnistuneita wannabe-älykköjä. Mutta kuitenkin sen verran elämää nähneitä ja monissa liemissä keitettyjä, ettei heitä nykytyyliin saanut vietyä kuin lammaslaumaa juudas-vuohen perässä. Nykytoimittajien enemmistö taas on pikemminkin ikäneidon tekopyhyydellä (ja elämänkokemuksella) varustettuja aivottomia laumasieluja. Joille on nähtävästi jo opiskeluvaiheessa tatuoitu otsalohkoon ainoa oikea aate ja oppi.
---------------------------------------
Lehtitietojen mukaan myös Astrid-"Rohkea" on rientänyt kärppänä lämpimälle rynnäs-haaskaalle. Ilta-Ryönässä Thoorska julistaa Pekkarisen käytöksen olleen hyvin loukkaavaa ja halventavaa. Ja paljastaa että "Olen oppinut uuden suomen kielen sanan. Niissä piireissä, joissa olen liikkunut, poliitikkona ja yksityishenkilönä, ei ole koskaan käytetty tuollaista sanaa".
Hmm - rakkaalla lapsella sanotaan olevan monta nimeä. Rinnat tuntuvat olevan suomalaisille erityisen rakas asia. Ainakin siitä päätellen että itselleni tulee mieleen heti toistakymmentä suomen kielen synonyymiä niille. Ja netistä löytyi paljon lisää. Toki Keskiäksy myöntää, että hän itse pitää naisten rinnoista hyvin paljon. Ne nyt vaan näyttävät niin kauniilta ja tuntuvat niin mukavilta...
Astrid Thorsin suomen kielen taito on toki jo ministeriaikoina todettu varsin heppoiseksi. Siispä päätinkin auttaa häntä hieman laajentamaan sanavarastoaan. Ja kokosin hänelle oheen pienen, kukkaroon tai taskuun helposti mahtuvan muistikortin päivän aiheesta:
Auta Astridin kieliopintoja. Tulosta tämä synonyymikortti ja lähetä se osoitteeseen: Astrid Thors, 00102 Eduskunta |
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Paperittomasti
Paperiton eli fiinimmin sanottuna "Sans Papier" |
Suomen kieleen on hiljattain ilmestynyt jälleen uusi ihqu kiertoilmaisu - paperittomat. Kysehän on tietenkin tavalla tai toisella laittomasti maahantulleista tai maahanjääneistä "työvoimapulan poistajista". Nyt suvaitsevaistomme on järkytyksekseen huomannut, että onhan se aivan ihmisarvon ja ihmisoikeuksien vastaista kutsua laitonta maassaoloa tai luvatonta maahanmuuttoa laittomaksi. Annetaanpa puheenvuoro vaikkapa Kepan Ilkka Lehdonmäelle:
-"Suomen kieleen on vakiintumassa laittoman maahanmuuttajan tilalle termi paperiton... Kun puhutaan laittomasta maahanmuutosta, keskustelun sävy on jo alkujaan kielteinen... Se, että ihminen joutuu oleskelemaan jossain maassa ilman asianmukaisia dokumentteja, ei tee hänestä laitonta... Ilman lupaa Suomessa oleskelevat ihmiset kylläkin rikkovat maamme ulkomaalaislain säännöksiä, mutta mitään muuta laitonta he eivät välttämättä ole tehneet... On hämmentävää, että suomen kieleen on alun alkujaan istutettu laittoman maahanmuuttajan käsite, sillä jo vuonna 1975 YK:n yleiskokous ehdotti siitä luopumista."
Niinpä niin. Maahanmuuttoteollinen kompleksi, suvaitsevaisto ja akateemiset moraalisäteilijät ovat taitavia tässä uudelleen nimeämisessä, sanoilla arvottamisessa ja kielellisessä hämäämisessä. Tokikaan he eivät yleensä vaivaudu näitä ideoita itse keksimään, vaan tuo "paperiton" termikin on peräisin niistä samoista kansaivälisistä sylttytehtaista kuin aiemmin lanseeratut ja jo vähän hapantuneet termit monikulttuurisuus ja vihapuhe. Mutta tämä heille vapaassa maassa suotakoon. (Se Keskiäkäistä Miestä toki hieman hämmentää ja huolettaa, että maamme valtamedia ja poliittinen eliittimme nielevät säännöllisesti ja aivan nikottelematta nämä newspeakit koukkuineen ja karvoineen jokapäiväiseen käyttöönsä)
Siispä ajattelin itsekkin ansaita hieman moralismipisteitä ja kantaa oman korteni kekoon. Onhan suomalaisessa käyttökielessä valitettavasti monia muitakin termejä, joita käytettäessä keskustelun sävy muuttuu ikävän kielteiseksi. Esimerkiksi varas toki yleensä rikkoo Suomen rikoslain säännöksiä, mutta eihän se hänestä laitonta tee tai oikeuta häntä mitenkään ihmisenä tuomitsemaan. Eihän?
Mutta asiaan, tässä muutamia poliittisesti korrekteja uuskielen termejä by Keskiäksy. Lisäehdotuksia voi kernaasti tehdä tuonne kommenttiosastoon:
-Autovarkaus: Rekisteriotteeton ajoneuvon hallussapito
-Katuryöstö: Sovittelumenetelmällä suoritettu pienehköjen
omaisuuserien uudelleenjärjestely
-Koruliikkeen ryöstö: Kuititon kultaesineiden kotouttaminen
-Pankkiryöstö: Pankkikortiton ja ilman asianmukaista
tilinhallintaa tapahtunut maksuvälinenosto
-Raiskaus: Ilman asianmukaista lisenssiä tai toimenpidelupaa
suoritettu sukupuolielimen käyttöönotto
-Murha: Ilman lääkintöhallituksen eettisen lautakunnan lausuntoa
toimeenpantu ennenaikainen eutanasia
lauantai 22. lokakuuta 2011
Satraappikunnaksi kansakuntien joukosta
Eihän siitä ole kulunut kuin parisataa vuotta (v.1809) kun Venäjän hyvä tsaari, Aleksanteri I, kohotti juhlapuheessaan Suomen kansakunnaksi muiden kansakuntien joukkoon. Ei nyt toki ihan itsenäiseksi kansakunnaksi, mutta suuriruhtinaskunnaksi sentään. Varsinainen itsenäisyys saatiin sitten reilut sata vuotta myöhemmin. Vähän kuin vahingossa, Euroopan isompien kuvioiden siivellä.
Tästä "vahingosta" ei osa Suomen omasta eliitistä oikein koskaan toipunut ja päässyt yli. Niinpä maamme suvereniteettia ja itsenäisyyttä on sen jälkeen heidän toimestaan aina tilaisuuden tullen ja kovin halukkaasti tarjottu niin itään kuin länteenkin päin. Ja nyt tuo agenda on sitten saatu maaliinsa. Tuoreella perustuslainmuutoksella Suomi palautettiin lopullisesti takaisin sinne suuriruhtinaskunnan tai satraappikunnan asemaan, mistä 1809 lähdettiin liikkeelle. Niinhän se on - mikä vahingossa tulee se myös helpolla menee...
---------------------------------------
Talousrintamalla ei näköjään viikossa ole tullut mitään uutta vaan enempi kerrataan sitä vanhaa kaavaa:
-Suomen poliitikoille ja valtion korkeille virkamiehille ei ole vieläkään selvinnyt, minkä kokoiseen vekseliin nimi tuli tällä kertaa laitettua. Onko tämänhetkinen ERVV-vastuumme 14 miljardia vai korkojen kera 28 miljardia, vai jotain siltä väliltä. En voi kuin ihailla tuota sietämätöntä keveyttä, jolla poliitikkomme huitaisevat miljardeja sinne ja toisia tuonne...
-No, tuo epätietoisuus tämän hetken vastuusaldostamme on vain väliaikaista. Huhujen mukaan Merkel ja Sarkozy ovat jo keskenään sopineet takausväline ERVV:n (tai sen seuraajan EVM:n) kolminkertaistamisesta, pariin tuhanteen miljardiin euroon. Ja EU:n pelisääntöjen muuttamisesta niin, että tälläiset pikkujutut hoidettaisiin jatkossa enemmistöpäätöksinä ja vielä äänivalta taloudellisen koon mukaan suhteutettuna. Jolloin pikkumaat eivät pääsisi häiritsemään Euroopan suurvaltojen keskinäisiä lehmänkauppoja. Maksumiehiksi ne toki jatkossakin kelpaavat.
-Jyrki Katainen on jo kiirehtinyt kertomaan että Suomen kanta tälläisiin "pikku" muutoksiin on jyrkkä ehkä. Eli suomeksi sanottuna olemme palailemassa perinteiselle mallioppilas-linjallemme, jossa Suomi hyväksyy kaikki isojen poikien päätökset jo ennenkuin päätösehdotuksen sisältö on edes sen tiedossa.
----------------------------------------
Keskiäkäinen Mies ei yleensä halua olla karkeapuheinen. Mutta jostain syystä näitä uutisia lukiessa tekee mieli siirtyä räväkkään juhavuoris-tyyliin ja huutaa kansalle että tällä hetkellä EU:n federalistit ja europankkiirit vetelevät jonossa Suomi-neitoa kuivalla kakkoseen. Ja omat myöntyväisyyspoliitikkomme vain nyökyttelevät ja lohduttavat meitä post-viktoriaanisesti, että ei tästä ole tarkoituskaan nauttia. Meidän pitää nyt vaan kumartua, sulkea silmämme ja ajatella Euroopan Unionia...
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Ranskalainen Juudaksen suudelma
Luinpa vaihteeksi ihan analogisesta käyttöliittymästä, että Ranskan suurlähettiläs Eric Lebédel on antanut Jyväskylän vierailunsa yhteydessä haastattelun. Hänen mukaansa "Euroopassa ei nyt ole sijaa itsekkäille ratkaisuille".Niinpä hän julistaakin että Ranska "hyvin voimakkaasti sitoutunut EU-maiden keskinäiseen solidaarisuuteen". Kylläpä kuulostaakin mukavalta. Ranskassa meillä on siis luotettava ystävä.
Toki samaisessa haastatelussa hän myöntää myös, että "Ranskan pankkien pelastamisessa saatetaan todella joutua turvautumaan eurorintaman tukeen" Ja jatkaa " Tarvittava instrumenttikin on (onneksi) olemassa nyt kun Slovakiakin on Euroopan väliaikaisen kriisirahaston (EVVR) vahvistanut"
Niinpä. Sitä vartenhan me solidaariset, epäitsekkäät eurokumppanit olemme olemassa.
Muistellaanpa taas hieman menneitä. Kun euroa pantiin pystyyn, Kreikka pääsi euroalueeseen mukaan vain ja ainoastaan Ranskan vaatimuksesta. Vaikka kaikki tiesivät, että Kreikka ei euroalueen kriteerejä pystynyt täyttämään. Ranskan etu vaati sitä, koska oman drakhmansa kanssa suhmuroidessaan Kreikka olisi ollut liian vakava hintakilpailija Ranskan välimeren rannikon maataloudelle. Siis niille oliivin-, viinin- ja hedelmänviljelijöille.
Kun EU:n itälaajeneminen oli käynnissä, Romania (ja sen siivellä myös Bulgaria) otettiin EU:n täysjäseneksi ennenaikojaan yksinomaan Ranskan tiukasta vaatimuksesta. Vaikka kaikki tiesivät, että nämä maat eivät vielä läheskään pystyneet täyttämään jäsenyydelle asetettuja ehtoja. Ihan vain koska Romania on kielisukulaisena perinteisesti ollut ollut Ranskaan suuntautuva valtio ja olisi näin vastapainona (ja poliittisissa väännöissä Ranskan luotettavana liittolaisena) enemmän Saksaan suuntautuneille uusille jäsenille kuten Puola, Tsekki ja Unkari.
Nyt kun Hollanti ja Suomi yrittävät jarruttaa lisävahinkoja torppaamalla Romanian ja Bulgarian schengen-jäsenyyden, Ranska on hyvin, hyvin vihainen. Vaikka kaikki tietävät, että Romanian virkakoneisto on varsinkin rajaviranomaisten suhteen läpimätää ja korruptoitunutta. Mutta tämä vastustus loukkasi Ranskan kunniaa. Ja tulemme näkemään, että tästä asiasta äänestetään hyvin pian EU:ssa uudelleen ja tarvittaessa tiuhaan tahtiin niinkauan, että myös Suomi ja Hollanti taipuvat
Itseasiassa aina kun EU:ssa on sorvattu sääntöjä, sovittu rahanjaosta tai jaettu virkoja, Ranska on ollut korskeimpana kukkona tunkiolla. Vaatimassa että Ranskan etu ja poliittiset näkemykset ja tarpeet otetaan täysimääräisesti huomioon. Sitä itseään sääntöjen noudattaminen ei sitten läheskään aina ole kiinnostanut. Esimerkiksi jos joku iso Ranskalainen firma on ollut vaikeuksissa ja kaivannut valtion tukea, se on sitä avokätisesti saanut. Viis siitä mitä EU:n kilpailulainsäädäntö sanoo. Euron turvaksi laadittu vakaussopimuskin muuttui kuolleeksi kirjaimeksi viimeistään silloin, kun Ranska ja Saksa jättivät sitä noudattamatta, eikä niitä siitä edes muodollisesti rangaistu.
Siksipä Keskiäkäistä Miestä rupesi kovasti huvittamaan, kun suurlähettilä Lebédel alkoi puhua vertauksin:
"Pelastusveneessä on yleensä kolme toimintatapaa. Joko hyppäät veneestä, pidät leivästäsi kiinni tai jaat leipäsi pelastusveneessä olevien kanssa. Jokainen voi miettiä mikä vaihtoehto on pitkällä tähtäimellä järkevin". Keskiäksy ei ihan varmasti tiedä mikä tapa noista on se järkevin. Mutta tietää kyllä mikä on normaali Ranskalainen tapa. Se on se, että tyhmimmän eväät syödään ensin yhdessä...
lauantai 15. lokakuuta 2011
Apostolinen fiilis
Keskiäkäinen mies kävi eilen illalla konsertintapaisessa. Bändi oli todella hyvä ja solistikin melkein siedettävä. Tosin markkinavoimat taisivat olla juurikin päinvastaista mieltä. Päätellen siitä, että tilaisuuden mainosjulisteessa solistilla oli nimi, bändillä ei.
No, kaikki oli ihan mukavaa sinne keikan puoleenväliin asti. Jolloin vähän kaupanana oikealla puolellani istuneelta tuntemattomalta naisjoukolta herpaantui kiinnostus musiikkiin. Oli niin paljon muuta mielenkiintoista. Parisuhteissa kiemuroita, töissä pitää jaksaa kaikenlaisia kusipäitä tai selkäänpuukottajia ja kaverillekkin oli sattunut jotain hirmu jännää. Ja kaikki tämä piti saada tietenkin jakaa hyville ystäville...
Äänentoisto on toki nykyään niin hyvin vahvistettua, että tuo olisi vielä mennyt sen suuremmitta ketutuksitta. Mutta sitten alkoi vasemmalla puolellani istuva ventovieras rouvapari tökkimään minua kylkeen ja vaatimaan että "käske tuon kanalauman olla hiljaa". Keskiäkäinen Mies on jo elämänkoulutuksen siinä vaiheessa, ettei missään tilanteessa erehdy sanomaan edes rouva Keskiäkäiselle: OLE HILJAA! Saati sitten jollekkin ventovieraalle naisjoukolle. Sellaisesta ei hyvää seuraa, kantapääkokemusta on riittävästi. Mainitsinkin tämän tuolle rouvashenkilölle, joka tietenkin möksähti moisesta tottelemattomuudesta.
Niinpä minulla oli loppukonsertin ajan ympärilläni stereot. Kanat jatkoivat kotkottamistaan ja äkäinen buldoggi murisi tasaiseen tahtiin toiseen korvaani, että "kuuletko sinä tästä konsertista jotakin, minä en ainakaan kuule mitään" tai "minä en ainakaan pysty nauttimaan musiikista tälläisessä hälinässä".
Minulle tuli tästä kaikesta kovin ristiriitainen ja syyllinen olo. Jotenkin tuntui että koko ongelma oli minun vikani. Ja aloin tuntea syvää ymmärrystä apostoli Paavalia kohtaan. Se ärähdys, "nainen vaietkoon seurakunnassa" ei todellakaan tainnut tarkoittaa pappisvirkaa, vaan kyseessä oli yleisempi käyttöohje...
perjantai 14. lokakuuta 2011
Kirje Euroopan eliitiltä
Lehtitietojen mukaan "Euroopan eliitti" on lähettänyt pari päivää sitten Euroopalle avoimen kirjeen. No tarkemmin katsoen sellainen parempi väki ei tietenkään lähesty meitä tavallisia veronmaksajia ja hallintoalamaisia edes avoimen kirjeen välityksellä. Niinpä tämä "kirje"onkin osoitettu vertaisryhmälle eli eurooppalaisille yritysjohtajille ja poliitikoille.
Entä mikä oli sitten kirjeen keskeinen sisältö? Hmm - lyhyesti tiivistettynä tämä eliitti toteaa siinä että eihän se euro aivan täydellinen menestystarina ole ollut, mutta nämä federalistien aiheuttamat pienet ongelmat ovat korjattavissa noudattamalla yhä puhtaampaa ja tiukempaa federalismia. Kuulostaa jollain kierolla tavalla kovin tutulta. Tosin jäin kaipaamaan vaatimusta puhdistuksista, joilla vaiennetaan lopullisen voiton vaarantavat toisinajattelijat ja muut sabotöörit. Sellainen on yleensä ollut historiassa käytäntönä, kun oppi ja ideologia ei olekkaan käytännössä toiminut ihan toivotulla tavalla...
Huolestunut eliitti siis vaatii, että EU:lle luodaan pikaisesti uusi yhteinen super-budjettiviranomainen, jolla on mm Euroopan laajuinen verotusoikeus ja täysi määräysvalta yli kansallisten hallitusten ja niiden omien budjettien. Koska tälläistä Über-virastoa ei valitettavasti saada pystyyn aivan yhdessä yössä, eliitti vaatii lisäksi että siirtymäkautena konkurssipankit ja -valtiot pelastetaan yhteisvastuullisesti EKP:n ja ERRV/EMS-välineen yhteistyöllä. Tämä pelastusoperaatio on heidän mukaansa rahoitettava euromaiden yhteisvastuullisilla velkakirjoilla eli eurobondeilla.
Nähtävästi pienenä sokerikuorrutuksena kirjeessä on lisäksi ympäripyöreä vaatimus että EU "kehittäisi strategian, joka tuottaisi sekä talouden lähentymistä että kasvua, koska velkaongelmaa ei voida ratkaista ilman kasvua". Hmm - tuollaisista strategiapapereista EU:lla ei tähänkään asti ole ollut puutetta. Muistaakseni aikaisemmin sovittujen strategioiden tavoitteena oli mm se, että EU on vuonna 2010 maailman johtava talousalue niin kilpailukyvyn, tuottavuuden kuin teknisen osaamisenkin saralla. Kaikki tietävät kuinka hyvin tuo toteutui, mutta ei hätää. EU:lla on jo uusi "Eurooppa 2020-stategia" jonka tavoitteet ovat suurinpiirtein samat :-) Kyllä se siitä.
Keskiäksy vierastaa hieman tuota käsitettä eliitti ja siteeraakin tässä yhteydessä mieluusti Suomen ensimmäistä eurooppalaista, Erkki Toivasta: "Kun itse kuulen sanan eliitti, poistan varmistimen konekivääristä" ( Näillä sanoin Toivanen kuulemma nauratti Suomen Kulttuuriliiton 30-v juhlien yleisöä v 2004 )
Mutta sitten rauhoituin ja aloin miettimään, millä kriteereillä tuon vaatimuslistan allekirjoittajat ovat valikoituneet. Mitä tarvitaan siihen, että ihminen lasketaan kuuluvaksi Euroopan huolestuneeseen eliittiin, joka voi esittää vaatimuksia Euroopan korkeille päättäjille. Vaatimuksia joiden mukaan sellaiset pikkuseikat kuten kaikki aikaisemmat sopimukset ja myös eurooppalainen demokratia voidaan tunkea historian roskakoriin?Keitä nämä tyypit oikein ovat?
Ensimmäisenä toki huomiota kiinnittää sellainen sivuseikka, että allekirjoittajista yli kolmasosa ei edes edusta euromaiden kansalaisia. Edustettuna on niin Ruotsi, Tanska, Britania,Puola, Bulgaria,Unkari kuin jopa Turkki ja Yhdysvallat. Pelkästään Brittejä on porukasta 20% . Mitä sellaiset vapaamatkustajat kuin britit ovat ketään euroasioissa neuvomaan? Englanti maksaa Eu-jäsenmaksustaankin vain puolet. Ja on ilmoittanut että kyseessä on euron kriisi, ei koske Englantia. Ja etteivät he laita pennyäkään esimerkiksi Kreikan tukemiseen. Vaikka Britanian pankkisektori on EU-maiden suurin ja sen saatavat kriisimaista ovat toiseksi tai kolmanneksi suurimmat. Toki euromaiden veronmaksajien maksama pankkituki heille sentään kelpaa.
Lähemmin tarkastellen merkittävä osa allekirjoittajista edustaa EU:n nomenklatuuraa. Nykyisiä ja varsinkin entisiä korkeita EU-päättäjiä. Komissaareja, MEP:pejä jne. Sekä heitä neuvovia (ja voitelevia) EU-lobbareita. Mukana on myös jonkinverrran pankki- ja yritystaustaisia ihmisiä. Monillako korteilla he tässä asiassa pelaavat? Omakohtaista asiantuntemusta nykykriisin syistä tuo ainakin kolme sikamaiden entistä talousministeriä ( 2 Espanjasta ja Italiasta Berlusconin entinen vara-valtionvarainministeri). Sekä sekalainen sakki ihmisiä yliopistoista, tutkimuslaitoksista ja muista thinktankeista.
Aivan erityistapauksena silmään pistää vielä George Soros. Tämä härskillä valuutta- yms keinottelulla miljardiomaisuuden luonut amerikan-unkarilainen. Joka koko yhdeksänkymmentäluvun hääri spekuloimassa ja kaatamassa eri valtioiden valuuttoja ja valtiontalouksia. Lista on pitkä: Britania, Thaimaa, Malesia, Venäjä, sekä muita aasian ja latinalaisen amerikan maita. Ehkä Suomikin. Itseasiassa Soros on kaikkien tämän nykykriisin luoneiden valuutta- ja sijoituskeinottelijoiden ja spekulanttien esikuva ja henkinen oppi-isä. Siinäpä meillä oiva euro-neuvonantaja. Kas kun eivät ole hakeneet allekirjoitusta myös Goldman&Sachin pääjohtajalta Lloyd Blankfeiniltä. Tai Bernie Madofilta. Hänellä löytyisi vankkaa kokemusta pyramidi-ekonomiasta.
Mutta sitten lopulta löysin tämän porukan suurimman yhteisen nimittäjän. Se on European Council on Foreign Relations. Suurin osa tuon kirjeen yhdeksästäkymmenestä seitsemästä allekirjoittajasta löytyy sen Council Member-listalta. Ja osa lopuista on tavalla tai toisella muuten sidoksissa tuohon organisaatioon.
ECFR on ajatushautomo ja keskustelukerho (eli think-tank) jonka eräänä päätavoitteena on, kuinka ollakkaan, edistää yhä tiiviimmän Euroopan liittovaltion kehittymistä. Foliohattuiset salaliittoteoreetikot tuntevat sen amerikkalaisen esikuvan/sisarjärjestön/tms Council on Foreign Relationsin (CFR). Joka niissä piireissä luetaan samaan joukkoon Trilateraalisen komission ja Bilderberg-seurakunnan kanssa. Maailmanhallitusta tms. puuhaavina salaseuroina. (Joku foliohattu voi sitten halutessaan tuon kirjeen allekirjoittajalistasta tutkia, montako Bilderbergiläistä siihen kuuluu. Itse jaksoin googlata listalta vain kymmentä nimeä ja niistä viisi tärppäsi )
Mutta en nyt ala rakentelemaan mitään elämää suurempaa salaliittoteoriaa. Tuokin porukka on mukana toiminnassa pääosin sen takia että on hienoa kuulua harvoihin ja valittuihin. Sen verran kuitenkin haluan tarkentaa, että tuon ECFR:n perustamisen puuhamiehenä v. 2007 oli Open Society Institute niminen säätiö. Joka on edelleen myös yksi sen päärahoittajista. Tämä OSI taas on George Soroksen poliittisen toiminnan käsikassara. Soroshan on miljardeillaan osallistunut vahvasti monenlaiseen politikointiin eripuolilla maailmaa. Hänen säätiönsa rahoittivat aikoinaan itä-Euroopan oppositiovoimia ja edesauttoivat kommunismin romahtamista. Samaten niillä oli sormensa pelissä mm. Ukrainan oranssissa vallankumouksessa. Ja pidetäänpä Sorosta yhtenä Obaman valinnan pääarkkitehdeistäkin.
Näyttääkin siis siltä, että tuo kirje oli väärin otsikoitu. Oikea otsikko kuuluisi: George Soroksen avoin kirje eurooppalaisille yritysjohtajille ja poliitikoille. Samaan aikaan kun Soroksen keinottelufirma Quantum Fund todennäköisesti lyö vetoa euroa ja ainakin sen kriisimaita vastaan, niin Soroksen poliittinen säätiö antaa ohjeita ja neuvoja Euroopan poliitikoille ja yritysjohtajille. Näin homma käy kun sen osaa...
torstai 13. lokakuuta 2011
Suuhuuhtelu VIII - Pedagogiikan uudet tuulet
Aamulehden kertomaa : " Helsingin käräjäoikeus on hylännyt kaikki syytteet helsinkiläispäiväkodin lasten teippausjutussa. Kahta lastenhoitajaa syytettiin pahoinpitelystä ja päiväkodin silloista johtajaa virkavelvollisuuden rikkomisesta.Kaksi lasta teipattiin ruokailutilanteessa pöytään ja tuoliin toissa vuonna Tomtebon päiväkodissa. Toinen lapsi oli vuoden ikäinen, toinen kaksivuotias "
Jaahas - lastenkasvatusmenetelmiä on sitten oikein käräjäoikeuden päätöksellä päivitetty nykyaikaan. Se perinteinen vanhempien keinovalikoima kuuluukin jatkossa näin:
Pelottelu - Uhkailu - Lahjonta - Kiristys - Teippaus !
Jaahas - lastenkasvatusmenetelmiä on sitten oikein käräjäoikeuden päätöksellä päivitetty nykyaikaan. Se perinteinen vanhempien keinovalikoima kuuluukin jatkossa näin:
Pelottelu - Uhkailu - Lahjonta - Kiristys - Teippaus !
Kakarat, nyt hiljaa ja kiltisti! Tai muuten... |
Hyvää Epäonnistumisen päivää!
Tänään vietetään sitten ensimmäistä Kansallista Epäonnistumisen päivää. Hmm - ajatushan on toki hupaisa ja sillä voi olla ihan terapeuttista merkitystä. Keskiäkäisellä miehellä on kyllä sellainen kutina että valtakuntamme johtavat poliitikot ovat tälläistä päivää juhlineet jo lähes viikottain. Mutta sen seikan tarkastelu sotisi pahasti tämän teemapäivän henkeä ja ideaa vastaan, joten en ala nyt menneitä kaivelemaan.
Suomessa epäonnistumista tai epäonnistujaa ei perinteisesti ole nostettu jalustalle. Tuolla maailmalla sekin asia on hoidettu paremmin. Niinpä ajattelinkin linkitellä tuolta internetin vessanseiniltä muutamia "Motivational Postereita", joissa on annettu eeppisille mokauksille ansaittua arvostusta. Ihan malliksi ja hengennostatukseksi arvoisille lukijoilleni. Onnellista epäonnistumisen päivää. Yrittäkää onnistua siinä!
Tähän olisi toki hyvä lopettaa. Mutta perinteisesti minun teki mieli itsekkin vähän puuhastella. Siispä esitellään vielä Keskiäksyn oma yritelmä:
Ja me tulimme kapakasta...
HS uutisoi tänään Norjalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan tappelut lisääntyvät kapakoiden sulkiessa myöhempään. "Jokainen ylimääräinen tunti, jolloin alkoholia tarjoillaan kapakoissa ja yökerhoissa, lisää tappeluiden määrää noin 17 prosenttia" Uskon että tuo tulos on oikeansuuntainen. Minullakin on ihan riittävästi omia silminnäkijä havaintoja aiheesta vuosien varrelta.
Siksi ihmettelenkin nykykäytäntöä, jossa lähes jokainen räkäläkin pitää ovensa auki kolmeen-neljään aamuyöstä. Keski-äksyn nuoruudessa normaaleissa soittoruokaloissa valomerkki tuli puoli yhdeltä ja ns "yökerhot" olivat auki tunnin pidempään. Kaljakuppilat sulkivat ovensa viimeistään puoliltaöin, jotkun varemminkin. Ja uskokaa pois, me ehdimme silloinkin tehdä niissä kaiken tarpeellisen. Humaltua riittävästi - välillä liikaakin ja sitten munata itsemme. Vongata tarpeeksi ja aina joskus jopa päästä saatillekkin. Ja mikä parasta, flaksin käydessä ei oltu liian väsyneitä/kännissä, vaan jaksoimme sitten vielä vähän kuherrellakkin.
Toki iltaa jatkettiin silloin toisesta päästä, eli kapakkaan saavuttiin aikaisemmin. Viimeistään kahdeksan aikoihin. Nykyäänhän normikäytäntö on vetää ensin kunnon pohjat pussikaljalla tms ja bilepaikalle päädytään aikaisintaan joskus kymmenen-yhdentoista jälkeen.
En edes ymmärrä kenen etu tämä nykykäytäntö on. Ravintoloiden työntekijoille nykyiset työajat ovat vee-mäiset. Samoin mahdollisille esiintyjille. Ja onko se omistajan bisneksellekkään eduksi, että pääosa porukasta tulee vasta puolelta öin ja on jo valmiiksi taivaan päissään? Entä asiakkaat? Jos notkuu kapakassa piikkiin asti eli neljän korville aamulla, niin seuraava päivä on varmasti pilalla. Opiskelija toki voi nuokkua krapuloissa luennolla, mutta mitä siellä haaviin jää on toinen juttu. Työelämässä sellainen ei vaan onnistu.
Itse en nykyään juurikaan ravintoloissa heilu. Seuraa ei tarvitse hakea ja kavereiden kanssa seurustelu ei nykykapakoissa kertakaikkiaan luonnistu. Desibelit kun ovat yleensä niin kovat, ettei siellä kuule edes omia ajatuksiaan, saati sitten muiden. Toki aina joskus huvittaisi lähteä kuuntelemaan jotain live-esiintyjää myös ravintolakeikalle. Mutta, mutta - showtime on nykyään aikaisintaan puolelta öin, yleensä vieläkin myöhemmin. Ja työssä käyvän, perheellisen ihmisen elämään ei vaan tahdo sopia se notkuminen aamuyöhän asti ravintelissa. Ja varsinkaan siitä aiheutuva alushousupäivä. Joten minun rahani jäävät kapakoitsijoilta saamatta. Ja veikkaan että monen muunkin.
Muistaakseni nämä pidemmät aukioloajat olivat aikoinaan sitä Suomen "eurooppalaistamista". Ettei oltaisi mikään "Albaania". Mutta tuo oli kyllä hieman väärinkäsitystä. Erilaisten aurinkorantojen ja Thaimaan porttoloiden aiheuttamaa näköharhaa. Aamuun asti avoimet kapakat eivät edes nykyäänkään ole mikään "eurooppalainen" standardi. Niissä Euroopan suurkaupungeissa pääosa kapakoista menee edelleen kiinni ihan "ihmisten aikaan". Ja sama pätee myös Amerikan ihmemaahan. Varsinkin arki-iltoina. Tämä on ihan omakohtaisesti koettua "tietoa". Sitä on joskus tullut etsittyä one for the road-hengessä juottolaa mm sellaisissa kylissä kuin Lontoo, Pariisi tai Chigago. Toki niistä aamuyöhön auki olevia bilepaikkojakin löytyy, mutta sellaiset ovat pikemminkin poikkeus, joiden löytämiseen tarvitaan paikallinen opas. Tai sitten taksikuski.
Siispä ehdotankin, että Suomessakin siirryttäisiin takaisin vanhojen sivistymaiden käytäntöön. Pubit kiinni puoleltaöin, ja soittoruokalat yhdeltä. Ja jos paikassa olisi live-esiintyjä, sillä tienaisi yhden lisä-aukiolo tunnin. Tämä toisi muusikoille, standup-koomikoille tms. lisää keikkoja. Ja sitten voisi harkita, että tasokkaimmat "yökerhot" tai diskot voisivat lunastaa (kalliilla) "huvivero-taksalla" itselleen oikeuden yhteen tai kahteen lisätuntiin. Silloin sulkemisajat olisivat sopivasti porrastetut ja nujakat niin nakkarilla kuin taksijonossakin vähenisivät.
Tässä systeemissä voittaisivat kaikki. Myydyn viinan määrä tuskin vähenisi, porukka vaan tulisi paikalle hieman aikaisemmin. Ja ehkä samalla hieman vähemmän päihtyneenä. Henkilökunta ja esiintyjät olisivat varmasti tyytyväisiä. Ja loppujenlopuksi myös asiakkaat voisivat paremmin kun ei "olisi pakko" notkua kapakassa kukonlauluun asti. Puhumattakaan yhteiskunnan säästöistä. Vähemmän rokulipäiviä, nopeammin valmistuvia opiskelijoita ja vähemmän töitä poliisilla.
Tämä vinkki on vapaasti kaikkien poliitikkojen käytettävissä. Unohtakaa ne hanaviinimittarit, keskikaljan lantraukset ja muut typerät pelleilyt ja alkakaa niiden sijaan ajamaan tälläistä "keskiäkäistä kapakoiden kurinpalautusohjelmaa"...
PS. Jutun kuvitus on linkitetty Daily Mail-lehden repparista. Valokuvaaja Maciej Dakowicz tallensi Cardiffin "white trashin" kapakan jälkeistä katuelämää. Juttu ja opettavainen kuvagalleria katsottavissa täällä.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Suuren kusetusjuhlan tuntua ilmassa
Tämä menee jo vähän jankkaamiseksi, mutta koska asia on Suomalaisille veronmaksajille iso ja tärkeä, jatkan edelleen tämän ERVV:n ja vakuusasian tiimoilla. Silmiini nimittäin sattui Talousmedia nimistä blogia pitävä uusi kirjoittaja. Joka oli tehnyt todellakin noston arvoisen huomion. Näiden Urpilaisen vakuusneuvottelujen kuluessa Suomen 1,4 miljardin euron osuus Kreikan ERVV tukipaketista nousi 2,2 miljardiin euroon eli 800 miljoonaa euroa. Vaikka rahoituspaketin koko (109 miljardia €) ei EU:n toimesta kasvanut. Sattumoisin Suomen saamat "vakuudet" olivat ne 880 miljoonaa euroa. Suomi siis maksaa käytännössä itse 880 milj vakuuksista lisähintana 800 milj! Käteisellä ja heti. Ei ihme että tämä vakuusratkaisu herätti suurta hilpeyttä europäättäjien keskuudessa.
Joku voisi kuvittelee että onhan tuossa vielä 80 miljoonaa voittoa, mehän tienaamme tällä. Mutta Talousmedia ikävä kyllä puhkaisee tämänkin illuusion:
"Kun olemme tajunneet että Urpilainen ja Katainen maksoivat 880 miljoonan “vakuuksista” 800 miljoonaa niin tarkoittaako se että suomi nyt sai sentään 80 miljoonaa? Ei tietenkään! Muistellaanpa niitä ehtoja joihin suomi suostui saadakseen Urpilaisen ja Kataisen “vakuudet” eli suomi maksaa koko EVM:n alkupääoman eli 1,44 miljardia kerralla kun muut maksavat sen 5 vuodessa. Tästä tulee suomelle korkotappiota 280 miljoonan euron tasaerillä ja 3% korolla laskettuna (jota valtionvarainministeriön paperissa pidetään AAA-maiden papereiden keskimääräisenä korkona) seuraavasti ((280*0,03) + (280*0,06) + (280*0,09) + (280*0,12) = 8,4+16,8+25,2+33,6=84 yksinkertaistettuna ilman korkoa-korolle) eli kun korkotappio 84 miljoonaa lasketaan niin näyttää siltä että Urpilainen ja Katainen ovat kuukausien neuvottelemisella saaneet 4 miljoonan lisätappion suomalaisille (80-84= -4) "
Mutta käykää itse tutustumassa kyseiseen Talousmedian blogaukseen täältä. Siellä on taustatietoa, linkkejä sekä lainauksia niin mediasta kuin valtionvarainministeriön dokumenteista. Ja ainakin minusta kirjoituksessa tehdyt johtopäätökset olivat oikeita ja valideja:
"Kun kreikan toisen pelastuspaketin kasvattamisesta ei löydy mitään uutisia ja kreikan valtionvarainministerikin puhuu edelleen 109 miljardin paketista samana päivänä kun suomessa suomen osuuden pomppausta 1,4 miljardista 2,2 miljardiin selitellään valtionvarainministeriön toimesta kreikan toisen pelastuspaketin koon kasvattamisella, niin on selvää että suomalaisia yritetään nyt huijata valehtelemalla meille päin naamaa nykyisen hallituksen toimesta.
Loogisesti ainoa järkevä selitys on se että Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen ovat nostaneet suomen osuutta kreikan toisesta 109 miljardin pelastuspaketista 800 miljoonalla eurolla saadakseen vastineeksi 880 miljoonan euron näennäiset vakuudet eli koko neuvottelumenestys ja saadut “vakuudet” ovat täyttä kusetusta.
Urpilainen ja Katainen ovat tällä halunneet pelastaa kasvonsa ja peittää täydellisen epäonnistumisensa molempien luvattua hallitusohjelmassa täydet vakuudet ja Urpilaisen vielä huijattua yli 500 000 äänestäjää eduskuntavaaleissa lupaamalla äänestäjille täydet vakuudet.
Tajuttuani Urpilaisen ja Kataisen kusetuksen ymmärrän täysin miksi suomelle naureskeltiin EU:n tiedotustilaisuudessa jossa vakuuksista kerrottiin ja ymmärrän täysin miksi mikään muu maa EI halua vakuuksia"
No, entä sitten. Valtionvarainministeri ja pääministeri nyt vain pikkuisen kusivat meitä hallintoalammaisia silmiin. Jotta Suomen maine
PS klo 21.00
Näköjään tuo Talousmedia-blogi on levinnyt verkossa aika tehokkaasti, koska valtionvarainministeriön virkamies Matti Salmi on jo kiirehtinyt sen väitteet US:ssä kiivaasti kiistämään. ("Outo Kreikka-väite leviää verkossa - Älä usko tätä!" ) Hänen mukaansa blogaajan väitteet ovat "huomiota herättäviä, outoja, perustuvat väärään tulkintaan ja siksi virheellisiä sekä pötyä"
Salmen mukaan päättelyvirhe syntyy siitä, että kaikki tähän mennessä julkisuudessa esitetyt "viralliset" luvut ovatkin olleet vain hihasta vedettyjä arvioita. Kreikka II tukipaketin oikea koko voidaan hänen mukaansa päättää vasta sitten kun kaikki euromaat ovat ensin hyväksyneet ERVV:n sääntömuutoksen. Eli jos ja kun myös Slovakian parlamentti sen hyväksyy.
Mutta annetaampa Salmen (tai US:n) jatkaa: "Komissio ja euromaat ilmoittivat tällä viikolla, että lopullinen päätös Kreikka-avusta tehdään 21. lokakuuta. Tämän jälkeen apupäätös pitää vielä hyväksyttää ERVV:n jäsenmailla. Suomi on jo ilmoittanut hyväksyvänsä Kreikan tukemisen uuden ERVV:n kautta" Hmm - minä en nyt ainakaan ymmärrä tai uskalla spekuloida tarkoittaako tuo viimeinen lause vain sitä, että Suomi on hyväksynyt ERVV:n sääntömuutoksen vai että me olemme jo hyväksyneet etukäteen Kreikan tukemisen sillä myöhemmin ilmoitettavalla summalla?
Jokatapauksessa Salmi jatkaa että "syksyn kehityksen valossa heinäkuussa puhuttu 109 miljardia euroa ei missään nimessä tule riittämään". Täytyy todeta että hyvä kun Suomen valtionvarainministeriöllä on selvillä edes tämä sangen oleellinen yksityiskohta!
Nyt Keskiäksy ei oikein tiedä mitä ja ketä uskoa. Minulla on toki varaa myöntää että olen "seurannut väärää profeettaa" ja siten väärässä. Toisaalta on muistettava , että VVM ei tahallista kusetusyritystä myöntäisi julkisesti missään olosuhteissa.
Poliitikot ja media ovat jokatapauksessa noita lukuja 109 miljardia, 1.4 miljardia, 2,2 miljardia ja 880 miljoonaa laajalti "totena" käyttäneet. Jutta kykeni niiden pohjalta jopa vakuusneuvotteluissa Suomelle "tienatun" tuntipalkan laskemaan (1 milj/tunti) ja sen suureen ääneen kansalle julistamaan. Nyt nämä luvut ovatkin kuulemma vain arvioita. Ja tuossa Usarin jutussa Matti Salmi syystä tai toisesta itsekkin sotkee asiota keskenään. Käsittääkseni IMF:n tai ainakaan yksityisten sijoittajien osallisuus Kreikka pakettiin ei kierrä ERVV:n kautta.
Mutta tämäkin asia selviää odottamalla. Kun tuo Kreikka II - ERVV paketti aikanaan hyväksytään, voidaan nähdä sen todellinen loppusumma ja Suomen osuus siitä "takuuksineen". Sekä laskea täsmääkö se tuon Suomen ERVV-puitesopimuksessa määritellyn osuuden 1,94% kanssa. JOS näitä lukuja kansalle silloinkaan yksiselitteisesti ilmoitetaan.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Flush&Go
Belgialais-ranskalainen Dexia-pankki näyttää sitten kaatuvan veronmaksajien piikkiin.Vielä on toki keskustelujen alla se, minkä valtioiden veronmaksajien. Pankin kuolinpesän hoitoon arvioidaan tarvittavan jopa 200 miljardin rahoitusta. Summa on esimerkiksi noin puolet Belgian bruttokansantuotteesta.
Ranskan presidentti Sarkku onkin rientänyt Saksaan ja vaatinut parhaiden ranskalaisten perinteiden mukaisesti, että kriisipankkien tukeminen on tehtävä yhteisvastuullisesti kaikkien euromaiden ERVV-rahoituksella. Sinänsä hyvin ymmärrettävää. Ranskassa kun näyttää muutama suurpankki olevan vahvoina kandinaatteina seuraaviksi romahtajiksi. Pankaapa mieleen nimet SocGen, PNB Paribas ja Credit Agricole. Pieni ongelma on toki se, että juuri kasvatetun ERVV:n rahoitusmahdollisuudet loppuvat tällä vauhdilla heti kättelyssä. Seuraavaksi kai paljastuukin, että Merkel ja Sarkozy ovat EU-perinteen mukaisesti kahdestaan sopineet ERVV:n paisuttamisesta pariin tuhanteen miljardiin. Tai sitten löivät kättä päälle yhteisten eurobondien käyttöönotosta.
Tulevina viikkoina Katainen tai Urpilainen sitten ilmoittaa käskynjaolla käytyään, että ME Suomalaiset olimme mukana YHDESSÄ päättämässä tästä merkittävästä Euroopan talouden pelastuspaketista. Ja toki muistavat tämän Suomalaisille veronmaksajille syötettävän myrkkypillerin kuorruttaa koreilla sanoilla "vastuunkannosta, ongelmien ratkaisusta, Eurooppalaisesta solidaarisuudesta, sijoituksesta jolla tienataan ja jolla otetaan niskalenkki markkinavoimista...Lehman Brothersia unohtamatta.
Huumoriakaan ei tuosta Merkelin ja Sarkozyn tuoreimman tapaamisen annista puuttunut. He kun ilmoittivat haluavansa merkittäviä muutoksia EU-sopimuksiin, joilla mm estetään jäsenmaiden ylivelkaantuminen.
Hmm - tälläisistä sopimuksista ja säännöistä ei EU:lla ole aikaisemminkaan ollut puutetta. Ongelmana vain on aina ollut niiden noudattaminen. Varsinkin Ranska on ollut aina äänekkäimpänä ja innokkaimpana kukkona tunkiolla kun yhteisiä pelisääntöjä on poliittisista syistä venytetty, vanutettu tai vedetty alas vessanpöntöstä. Ja on se Saksaltakin luontevasti onnistunut, kunhan sen omat edut ovat olleet kysymyksessä. Paneekin miettimään, minkälaisen uskottavuuden nuo kaksi valtionpäämiestä kuvittelevat tällä uusimmalla vaatimuksellaan olevan? Varsinkin kun ovat itse juuri samaisessa kokouksessaan taas kerran pyyhkineet takapuoliaan mm EU:n nykyisellä perussopimuksella, EMU-vakaussopimuksella ja ERVV:stä tehdyillä yhteisillä päätöksillä?
PS Euroopan pankkiviranomainen EBA aikoo vaihteeksi tehdä alueen suurpankeille uudet, järjestyksessään jo kolmannet "stressitestit". Kuinkahan he aikovat uskottavuutensa ja menetetyn maineensa palauttaa? Edelliset testithän tehtiin juuri viime keväänä. Jolloin esim tuo Dexia-pankki läpäisi testin puhtain paperein! Ja nyt, vajaat neljä kuukautta myöhemmin pulju on jo konkassa. Eipä voi muuta kuin nauruaan pidätellä, näin harmistuksen kyynelten keskelläkin...
lauantai 8. lokakuuta 2011
Urpilaisen Ilmaveivi
On se taas niin mahtavaa olla Suomalainen. Tällä kertaa voimme kollektiivisesti röyhistää rintaamme, koska valtionvarattomuusministeri Jutta Urpilainen vakuusneuvotteli matoisen maamme ja kataisen kansamme suoraan Euroopan kartalle.
Tämä Jutan itsensä ylittävä suoristus onkin saanut positiivisia kommentteja monilta arvovaltaisilta tahoilta. Tasavallan avvojohtaja Halonen äityi kehaisemaan, että Suomi sai hyvät vakuudet, koska hän ei kuulemma ainakaan halua olla selkäänpuukottaja. Pääministeri Käteisen mukaan taas Suomi sai mitä halusikin ja EU-komission puheenjohtaja Barroso kehui ratkaisun todistavan että Suomi on edelleen "yhteistyöhakuinen ja luotettava" EU:n pikku sotilas. Demarileirissä on suorastaan kustu hunajaa ja Jutan "takuuksia" hehkutettu jopa Granlundin ilmaveivin kaltaisena suorituksena.
Leikki leikkinä. Keskiäksy joutuu valitettavasti toteamaan, että jos tuo vakuuskusetus on ilmaveivi, niin silloin limppu sujahti suoraan ylämummosta omaan häkkiin.
Paljon kuvaavampi nimitys tälle poliittiselle pelleilylle olisi ilmakitarointi. Ja siinä tyylilajissahan tuo Jutan neuvottelusuoritus on suorastaan hyvää MM-tasoa:
torstai 6. lokakuuta 2011
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Neljäsataa
Valtakuntamme ylätasolla on taas kaikki hyvin. Valtionvarattomuusministeri Urpo-lainen sai kun saikin puristettua EU:lta "takuudet" yhdelle Kreikka-tukipaketille. Tosin nämä vakuudet osoittautuivat vain naurettavaksi silmänkääntötempuksi, mutta tärkeintähän on että Jutan kauniit kasvot pelastettiin.
"Jotta Suomi saa vakuudet, sen tulee maksaa osuutensa 1,4 miljardia euroa Euroopan pysyvässä vakuusrahastossa (ESM) yhdellä kerralla vuonna 2013. Muut maat maksavat osuutensa viidessä erässä viiden vuoden aikana. Lisäksi Suomen saama korko lainalleen on alhaisempi kuin muilla mailla. Siinä tapauksessa, että Suomen vakuudet realisoituvat, varat on jäädytetty siihen saakka kun väliaikaisen kriisirahaston ERVV:n laina-aika menee umpeen, eli käytännössä 15 - 30 vuodeksi.
Vakuuksien neljäs ja viimeinen ehto on, että ne saavat olla maksimissaan 20 prosenttia lainatakauksen arvosta"
Ei ihme että Suomelle ja sen poliitikoille naurettiin. Ehdot kun on räätälöity sellaisiksi, että mikään muu euro-maa ei niihin suostu koskemaan pitkällä kepilläkään. Sen sijaan pankeille ja muille yksityissektorin lainoittajille taattiin tässä aiemmin Kreikan velkakirjojen vaihdossa (21%:n alaskirjauksen korvauksena) uusi lainasumma kokonaisuudessaan. Ainoastaan lainan korko jäi sijoittajariskiksi. Mutta takaajanahan ei tuolloin ollutkaan Kreikka vaan me muut vielä toistaiseksi luottokelposet Euromaat. Suomen poliitikkojen pitääkin nyt vaan ottaa lusikka kauniiseen käteen ja myöntää kansalle että "luotettavana vastuunkantajana" me olemme pelkkä takaaja-Tuppurainen, emme vakuuksien vaatija.
Sinänsä Kreikalla olisi täydet mahdollisuudet antaa lainoilleen myös reaalivakuuksia. Taloussanomien mukaan maan valtionomaisuuden arvo on vähintäänkin 300 miljardia euroa. (toinen asia toki on, millä hinnalla ne olisivat nykyisessä taloustilanteessa realisoitavissa) Ja esimerkiksi maan kultavaranto oli v 2010 lähes 112 tonnia eli kaksinkertainen Suomen vastaavaan. Mutta Kreikkaa ja kreikkalaisia ei nyt vaan huvita ottaa niskoilleen mitään omia sitoumuksia, kun ne kerran voi kätevästi vyöryttää muiden niskaan.
Itseasiassa koko tämä vakuusvääntö on ollut pelkkä savuverho, jolla hämätään meitä hallintoalammaisia. Ettemme huomasi paljon isompaa talousjytkyä, joka on saanut pikkuhiljaa ja vääjäämättömästi tapahtua. Taloussanomien laskelmien mukaan Suomen suorat ja epäsuorat kokonaisvastuut tässä yhdistetysssä eurofederalistien kasvojenpelastusoperaatiossa ja eurooppalaisten suurpankkien tappioiden sosialisoinnissa ovat tähän päivään mennessä kasvaneet jo noin 30 miljardiin. (Tuo linkattu Talsan juttu kannattaa lukea, oikein ajatuksen kanssa) Ja tuokin summa tulee läheisessä tulevaisuudessa vielä moninkertaistumaan, kunhan esim Italia ja Espanja siirtyvät myös virallisesti markkinakelvottomien lainanottajien kastiin. Tällähetkellä kyse on toki vielä pitkälti vastuuriskeistä, mutta on vain ajankysymys koska ne alkavat realisoitua. Siis ei todellakaan jos, vaan kun...
--------------------------------
Tietysti siksi, että "vauras" Kreikka on lehtitietojen mukaan tilaamassa 400 kappaletta M1A1 Abrams panssarivaunua. Samaan aikaan kun Kreikan takuumiehenä toimiva Suomi leikkaa puolustusvoimiensa menoja 400 miljoonaa euroa. Ihan vaan jotta meillä olisi varaa kantaa eurooppalaiset takausvastuumme ryhdikkäästi pää pystyssä.
Toisaalta ymmärrän tuon Kreikan tuoreen tankkitilauksen. Jo kesäkuusssa - paljon ennen Halla-Ahoa - Kreikan varapääministeri Theodoros Pangalos lausahti Financial Times-lehdelle: "Jos emme saa rahoja, edessämme on kauheat näkymät. Saatamme nähdä armeijan tankit suojamassa pankkeja, koska meillä ei ole riittävästi poliiseja". Nähtävästi Kreikan hallitus on nyt päättänyt varmistaa, että heillä on edes riittävästi tankkeja...
Kun katsoo millä tavoin Kreikan demokraattiset voimat puolustavat noita velalla rahoitettuja saavutettuja etujaan, alkaa kyllä ymmärtää noiden tankkien tarpeen. Kysehän on yksinomaan työsuojelullisista näkökohdista:
Riittävä panssarointi parantaisi oleellisesti työturvallisuutta |
Tässä Kreikkalaiset peräävät pankkien vastuuta talousongelmien hoidossa |
Mielenosoittajien tarjous Kreikan hallituksen ministereille |
Tällä se lähtee talous nousuun sillä... |
... jälleenrakennuskaudethan ovat aina olleet alhaisen työttömyyden jaksoja |
lauantai 1. lokakuuta 2011
Goraakkeli on puhunut
Ilmastomuutosuskonnon ylipappi Al Gore käväisi sitten todistamassa väkevästi Jyväskylässä Nordic Business Forumissa. Lehtitietojen mukaa Allu mm hehkutti Suomea maailman huippumaaksi ja Grönlundin ilmaveivimaalia uskomattomaksi. No, pitäähän satoja euroja pääsylipuistaan maksaneelle eliitille antaa jotain mieltä ylentävää vastinetta. (Ei sillä että kuulijakunnassa olisi ollut ainokaistakaan, joka tuon lipun olisi omasta pussistaan pulittanut. Korkeat virkamiehet laittoivat sen kokonaan veronmaksajien piikkiin ja yritysjohtajat vain osittain. Firmat kun voivat tälläisten kinkereiden pääsyliput vähentää omassa verotuksessaan )
Keskiäksylle Goren Suomi-hehkuttelu tuo väkisinkin mieleen uransa ehtoopuolella roikkuvan rokkivaarin. Joka kymmenettä tuhannetta keikkaansa jossain takahikiällä vetäessään lipoo vähäistä yleisöä: "Te olette paras yleisö ikinä! Jyväskylän Lutakko on upea keikkapaikka... haluan tulla tänne uudelleen..."
Al Gore on tullut tunnetuksi kaiken tietävänä oraakkelina ja kansainvälisenä supersankarina, joka keksittyään Internetin suuntasi kaiken tarmonsa ilmastonmuutoksen torjuntaan. Ja siinä hän onkin pärjännyt loistavasti. Allu kun on ainoa ihminen joka on palkittu yhdestä ja samasta roolisuorituksesta sekä Oscarilla että Nobelin rauhanpalkinnolla. Hänen ennustuksistaan taas tunnetuin lienee se, jonka mukaan vuoteen 2014 mennessä pohjoisten napa-alueiden jääpeite tulee sulamaan 75%:n todennäköisyydellä kokonaan ja tämä taas aiheuttaa jopa 67 metrin merenpinnan nousun. Hmm - ken elää, se näkee...
Sinänsä Goren kiikuttaminen Suomeen ja Jyväskylään on täysin ymmärrettävää. Onhan Suomessa heittänyt "keikkaa" niin Dallasin JR kuin Ritari Ässäkin. Jos junttirahvaalle järjestetään tuonkaltaisia sirkushuveja, niin on ihan oikeus ja kohtuus että myös eliitti ja ennenkaikkea "hyvät ihmiset" saavat edes joskus jotain vastaavaa mielenvirkistystä...
PS Enpä malta olla taas kerran linkittämättä tähän loppuun paria nasevaa ammattilaisten Gore-tsoukkia:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)