|
näkymä museon kilpa-auto osastoon |
Lupaamaani jatkoa
tähän automuseo postaukseen. Niitä silmäkarkkeja, olkaapa hyvä:
|
Fiat 508S |
Fiat 508 Balilla oli Italialaisille vähän kuin T-Ford. Edullista, pienikokoista autoa valmistettiin vuosien 1932 - 1937 välillä peräti 113 000 kappaletta. Alle litrainen moottori ja 22 hevosvoimaa kuljettivat kevyttä autoa jopa 110 km/h nopeudella. Mallista kehitetiin myös kuvassa oleva sporttinen
508S roadster versio, jossa oli tehokkaampi 30 hv:n moottori.
|
Standard Swallow SSI |
Kaksikymmentäluvulla perustettu, alunperin moottoripyörän sivuvaunuja valmistanut Swallow Sidecar company laajensi toimintaansa myöhemmin myös autokorien valmistukseen. Aluksi räätälöitiin autoja edullisiin Austinin, Swiftin ja Fiatin alustoihin. Kun osaamista kertyi alettiin yhteistyössä Standard Motor Companyn kanssa valmistaa omia, paremmanluokan sedaneita ja coupeja. Joista esimerkkinä kuvan
Standard Swallow SSI vuodelta 1934. Kuusisylinterinen, 2.7 litrainen moottori tuotti 68 hv, joilla saatiin huippunopeudeksi 130 km/h.
Toisen maailmansodan jälkeen yhtiön tyylikäs SS-
logo oli hieman poliittisesti epäkorrektin oloinen, joten firman nimeksi vaihdettiin Jaguar Cars Ltd. Ja jatkohan onkin sitten
legendaa...
|
Alfa-Romeo 8C 2.9A vm. 1936 |
8C sarja oli Alfa-Romeo tehtaiden lippulaiva koko 30-luvun. Kuvassa malleista tehokkain 2.9A, jonka ahdettu 2,9 litrainen rivikahdeksikko-moottori tuotti 220 hv ja auton huippunopeus oli niinikään 220 km/h.
Kyseessä oli siis oman aikansa superauto. Joka oli lisäksi silmiä hivelevän tyylikäs. Tätä 2.9A mallia rakennettiin ainoastaan 10 kappaletta. Kun yksi niistä oli taanoin kaupan Christie'sin huutokaupassa, hinta nousi yli neljään miljoonaan dollariin. Joka on kymmenneksi korkein keräilyautoista koskaan maksettu hinta.
|
Isotta Franchini Type A8 vm .1925 |
20-luvulla Italialainen loistoauto
Isotta Franchini nousi amerikassa miljönäärien statussymboliksi no 1. Koska se oli ajan kuumimpien filmitähtien suosiossa. Mm
Rudolph Valentino ja
Clara Bow omistivat Isottan. Historiaan auto on kuitenkin jäänyt sillä, että se tavallaan esitti tärkeää roolia Billy Wilderin
klassikkofilmissä Sunset Boulevard.
Tekniikasta kiinnostuneille: 8 sylinteriä, 7,4 litraa ja 120 hv ja 130 km/h. Mallia A8 valmistettiin vuosina 1924-1931 yhteensä 950 kpl. Ensin lama ja sitten sota tyrehdyttivät Isottan autotuotannon ja yhtiö siirtyi valmistamaan merimoottoreita.
|
Bugatti Royale (type 41) |
Type 41 Royalen oli tarkoitus kruunata
Bugattin imago loistoautonvalmistajien ykkösenä. Niitä aiottiin rakentaa vain 27 kappaletta ja myydä ne pelkästään valikoiduille kuninkaallisille, sulttaaneille ja maharadžoille Mutta ajoitus meni hieman pieleen. Suuren laman aikana edes kuninkaallisilla ei ollut varaa tai uskallusta pröystäillä näin eksklusiivisella ajokilla. Rakennetuista kuudesta yksilöstä vain kolme saatiin myytyä. Museossa on esillä kaksi Royalea, joista kuvan yksilö oli Ettore Bugatin henkilökohtaisessa käytössä ollut "prototyyppi".
Kuusi ja puoli metriä pitkää ja kolmen tonnia painavaa autoa liikutti suora 12-sylinterinen moottori, jonka iskutilavuus oli "vaatimattomat" 12,7 litraa ja teho 300 hv. Huippunopeudeksikin luvattiin 200 km/h.
Laadukkaista ja tyylikkäistä paremman väen autoista puhuttaessa ei pidä unohtaa Mercedes Benziä, vaikka se ei noina aikoin aivan eksklusiivimmassa aristokraattikategoriassa kulkenutkaan. Luulen että kuvan upea kaksipaikkainen
cabriolet 540K vuodelta 1938 toimi takuuvarmana tipumagneettina nuorekkaan herramiehen kruisaillessa sillä kauniina kesäpäivänä Unter den Lindenillä. Kahdeksansylinterisestä 5,4 litraisesta moottorista irtosi 115 hv. Mutta kisailtaessa leikkisästi autobahnalla saattoi kuljettaja polkaista vähäksi aikaa päälle ahtimen, jolloin tehoja irtosi peräti 180hv.
|
Bentley 8 litre vm 1931 |
Suunniteltuaan sodan aikana lentokonemoottoreita Walter O.Bentley alkoi v.1919 suunnitella ja valmistaa autoja, jotka tyydyttäisivät hänen omaa, hyvin vaativaista makuaan. Kaksikymmentäluvulla Bentleyn valmistamat kilpa-autot hallitsivatkin mm. Le Mansin GP-kilpailujen ykköspaikkoja. Mutta urheiluautojen lisäksi firma valmisti myös loistoautoja. Pahimpana kilpailijanaan tietenkin Rolss-Royce. Vuonna 1930 julkistettiin uutuus, nimeltään ytimekkäästi 8 litrainen, jonka avulla oli tarkoitus näyttää kaapin paikka kilpailija Rollssille. Mutta lama oli oli heikentänyt vakavasti loistoautojen markkinoita ja niinpä firma ajautui rahoitusvaikeuksiin, joiden seurauksena Rolls osti kilpailijansa ja sulautti tuotannon omaansa. Sekä lopetti Bentleyn menestyksekkään kilpailutoiminnan.
Tämä viimeinen itsenäinen Benley-malli, jota ehdittiin valmistaa 100 kpl, oli silti oman aikansa mestariteos. Kahdeksan litrainen rivikuutonen tuotti 220 hv ja moottorin tekniikka oli muutenkin edistyksellinen. Siinä oli mm. kaksoiskaasutin ja neljä venttiiliä/sylinteri.
|
Bugatti type 35B vm.1927 |
Kilpaversiona Type 35 oli Bugattin kaikkien aikojen menestyksekkäin malli, jolla voitettiin yli 1000 erilaista autokilpailua. Tämä kaksipaikkaisella cabriolet-korilla varustettu versio tosin lienee tarkoittettu lähinnä kilpailemaan ihailevista ja kateellisista katseista. Konepellin alla hyrisee kuitenkin pedon sydän. 8-sylinterisestä 2.3 litraisesta koneesta irtoaa tehoja 140 hv ja huipuiksi luvataan 210 kmh.
|
Arzens la Baleine vm1938 |
Ranskalainen teollinen muotoilija Paul Arzens rakensi vuonna 1938 vanhan Buickin alustalle tämän suorastaan mykistävän linjakkaan näyttelyauton, jonka hän nimesi
la Baleineksi eli "Valaaksi". Auto ei koskaan tullut tuotantoon.
Vuonna 1942 Ahzens palasi autojen pariin rakentamalla yhä vieläkin modernilta näyttävän sähköauton
L'Oeuf ("Muna"). Vain 350 kiloa painanaut auto pystyi kulkemaan yhdellä latauksella jopa 100 km noin 70 km/h nopeudella. Myöskään tämä koekappale ei koskaan tullut tuotantoon. Sodan jälkeen Arzens työskenteli vuosikymmeniä Ranskan valtionrautateiden leivissä, suunnitellen ja muotoillen vetureita. Mm. Ranskan rautateiltä tutut "
lyttynenäiset" veturityypit ovat lähtöisin hänen kynästään.
|
Arzens L'Oeuf vm 1942 |
|
Delahaye 135M vm.1949 |
Tämä sulavalinjainen kaunotar on
Delahaye 135 M. Tyypin valmistus aloitettiin 1935 ja sitä jatkettiin uudestaan sodan jälkeen aina vuoteen 1954. Toki monilla eri korimalleilla. 135 M:n kilpaversioilla voitettiin mm. 1937 Monte Carlo ralli ja 1938 Le Mns 24h. Pitkä keulan suojissa on 3.5 litrainen rivikuutonen josta irtoaa 115 hv ja huipuiksi luvataan 160 km/h.
|
Panhard & Levassor Dynavia vm 1949 |
Sodan jälkeen alkoi autoteollisuuden uusi nousu. Panhard&Levassor esitteli v.1949 Pariisin autonäyttelyssä tämän futuristisen, lentokonemuotoilusta vaikutteita saaneen
PL Dynavian. Sen aerodynaaminen pisaramuoto oli niin virtaviivainen, että kaksisylinterinen 610-kuutiosenttinen 24 hv moottori pystyi kuljettamaan 560 kiloista autoa jopa 3,5l/100km kulutuksella ja toisaalta auton huippunopeus oli 110 km/h.
Autossa oli lisäksi monia teknisiä innovaatioita, mutta se ei koskaan tullut tuotantoon. Niin muotoilullisia kuin teknisiäkin innovaatioita tosin sovellettiin muutaman vuoden kuluttua
PL Dyna Z1 mallissa.
Ja aerodynaaminen muotoilu jäi Panhard&Levarssonin tavaramerkiksi sen autovalmistuksen loppuajaksi. Kuten esimerkiksi Intrigöörin tuolla kommenteissa mainitsemassa
Panhard PL 17 mallissakin voi hyvin havaita.
|
Mercedes Benz 300SLR vm.1955 |
50-luvulla Mercedes Benz aloitti paluun kilparadoille. Koska rahat eivät riittäneet formulatallin ylläpitoon, päätettiin panostaa urheiluautojen luokkaan. Kuvan
MB 300 SLR kilpurin tiedot on helppo muistaa. Kahdeksanpyttyisestä kolmilitraisesta koneesta irtoaa 300 hv ja auton huippunopeus on 300 km/h!
Kilparadoilla saavetettua menestystä haluttiin hyödyntää myös taloudellisesti. Vuoden 1954 autonäyttelyiden sensaatio oli tämä lokinsiipiovilla varustettu katumalli
MB 300 SL. Tekniikka oli toki hieman kilpureita kesympää. 6-sylinterinen 3-litrainen kone kehitti 215 hv ja huippunopeudeksi luvattiin 240 km/h.
|
Mercedes Benz 300 SL vm 1955 |
|
Ferrari 450 AM vm 1957 |
Kuka väittää että
Ferrarin on pakko olla punainen? Kuvan
450 AM on uniikki erikoismalli, joka on alunperin kuulunut
Annamin viimeiselle kuninkaalle Bao Daille. Joka vietti monien kohtalotovereiden tavoin ex-hallitsijan jetset-elämää Ranskan Rivieralla.
Tekniikannälkäisille: 4,9 litrainen V-12 ja 340 hv. Huiput 230 km/h.
|
Lotus super seven vm.1961 |
Briteissä on pitkään ollut eräs tiukkaoppinen koulukunta, jonka mukaan urheiluauton pitää olla pieni, pippurinen, epämukava, ulkonäöltään retrohenkinen ja tietenkin valmistettu Englannissa. Tämä
Super Seven on
Lotuksen näkemys aiheesta.
|
Citroen SM vm.1971 |
Kun
Citroen v 1968 osti Maseratin se sai samalla käyttöönsä urheilullisen V-6 moottorin, jonka se päätti sovittaa jo pidempään suunnitteilla olleeseen lippulaiva-malliinsa. Jonka oli tarkoitus kilpailla markkinoista Jaguarien, Lotusten jne kanssa. Tullessaan markkinoille SM oli suorastaan aikaansa edellä. Virtaviivainen muotoilu ja säädettävä kaasunestejousitus olivat jo tuttua Citroenia, mutta uusina innovaatioina esiteltiin mm. ohjauksen mukaan kääntyvät ja itsestään säätyvät ajovalot, itsestään keskittyvä täysin tehostettu ohjaus ja sadetunnistin. Konepellin alta löytyi joko 2.6 tai 3 litrainen V-6:n josta irtosi parhaimmillaan 180 hv.
Öljykriisin iskettyä suuriruokaisten autojen markkinat romahtivat ja Citroen lopetti myyntimääriltään pettymyksen aiheuttaneen mallin valmistamisen vuonna 1975. Kaikkiaan SM:ä valmistettiin 12 900 kappaletta.
|
Porsche 935 vm.1976 |
Tälläistä kuvakavalkadia ei kertakaikkiaan voisi tehdä ilman yhtä
Porschea. Kunnian saa
malli 935 joka on tehtaan rakentama kilpaversio klassisesta 911 turbosta. Mallin voittoluettelo on pitkä, käsittäen myös merkkikohtaisen maailmanmestaruuden. Tutusta 6-pyttyisestä 2.8 litraisesta boxerista on tällä kertaa trimmattu 590 hv ja huipuiksi kerrotaan 340 km/h
|
Audi R8 Le Mans vm2002 |
Me Suomalaiset muistamme Audin urheiluosaston lähinnä erään
lentävän Suomalaisen ralli-Quatroista. Mutta tehdas on boostannut Audi-miesten horjuvaa egoa menestyksekkäästi myös rata-autoilun parissa. Tällä
R8-mallilla voitettiin mm. vuoden 2002 Le Mansin 24-tunnin kisa. 3.6 litraisesta V-kasi koneesta puristetiin peräti 610 hv ja huippunopeudeksi kerrotaan 350 km/h
|
Ferrari Testarossa vm.1992 |
Kaikki kauneus ei suinkaan ole katoavaista. Tämä 20-vuotias
Ferrari Testarossa näyttää edelleen todella upealta. Maranellon villihevosia löytyy 5-litraisesta V-12 moottorista tarvittaessa 428 kappaletta ja huipuiksi luvataan 314 kh/h. Auto oli oman aikansa nopein sarjavalmisteinen katuauto ja sen eri versioita valmistettiin peräti 10 000 kpl.
Hieno kuvasarja!
VastaaPoista..mutta viimeisen kuvan selitteestä: vm 1992 auto on vasta 20-vuotias. Oliko Testarossan vuosimalli vai ikä oikein?
terv. Achtung
Olet aivan oikeassa. Mulla on tullut tuossa ajatuskatko. Vuosimalli on oikein, mun teksti väärin. Kiva huomata että näitä luetaan ihan ajatuksellakin.
VastaaPoistaKorjaanpa tuon.
Kiitoksia näistä.
VastaaPoistaLuen toki blogiasi muutenkin iha nuivuuttani mutta tämä katsauksesi pisti autoharrastajan sydämen läpättämään.
Hienoa, että huomioit Sitikan superauton. Taisi olla liikaa tekniikkaa liian pienessä koneessa menestyäkseen?
KKi
Niin vielä
VastaaPoista'Testarossa' eli punapää. V12 moottorin kannettaha olivat punaiset? Muistaakseni.
KKi
Olen vähän jälkijunassa näiden kuvien suhteen, mutta on hienosti otetut fotot asiantuntevine kommentteineen. Olen itsekkin käynyt Mulhausessa ja harrastan autoja, joten tämä postaus oli mukavaa katseltavaa samalla muistoja verrytellen.
VastaaPoista