 |
| Sukupuolivinoutunutta musiikkikulttuuria |
Vierailin Henry Laasasen blogissa ja sain tietää että yliopisto-opettaja Taru Leppänen on taas kerran avautunut julkisuuteen. Tieto tuli näin mutkan kautta koska en, yllätys yllätys, kuulu HS Pravdan tilaajiin. Ja Taru Leppänenhän on viime vuosina tullut tunnetuksi siitä, että hän hakee vimmalla sitä 15-minuutin kuuluisuuttaan ja omaa vihreää oksaansa Hyvä Sisar-verkostossa nimenomaan esittämällä raflaavia mielipiteitä Hyysärin mielipidekirjoituksissa. Näin päätellen hänen omasta netti-CV:stään, jossa viimeinen mainittu "virallinen" julkaisu on vuodelta 2006.
Mutta mielipidekirjoittelun alalla Taru onkin sitten ollut ahkera. Ja myös onnistunut hienosti ylittämään uutiskynnyksen yhä uudelleen. Viimeisin mielenpahoittaminen johtui kuulemma Helsingin tulevasta konserttikeväästä. Jossa on törkeä sukupuolivinoutuma:
"Kaikki suomalaisten orkesterien tulevana keväänä kantaesittämät orkesteriteokset ovat miesten säveltämiä.Tasa-arvolain ja hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaisesti virkamiesten tehtävänä on selvittää etukäteen toimenpiteiden ja päätösten vaikutukset naisten ja miesten kannalta, estää välitön ja välillinen sukupuolisyrjintä sekä edistää aktiivisesti sukupuolten tasa-arvoa. Varsinkaan viimeksi mainittu ei toteudu orkesterien ohjelmistosuunnittelussa"
Voi voi. Tarvitsemme aivan selvästi runsaasti lisää emansipoituneita virkanaisia selvittämään etukäteen valtion, kuntien ja niiden rahoitusta nauttivien NGO-organisaatioiden toimenpiteiden ja päätösten vaikutukset militantin feminismin näkökulmasta. Ettei tälläinen huutava vääryys enää koskaan toistuisi.
-------------------------------------------------------------------
Jos joku on sattunut unohtamaan Taru Leppäsen aikaisemmat "loukkaantumiset", niin muistellaampa niitä hieman. Esimerkiksi mielipidekirjoitus Maamme laulun vihapuheluonteesta uutisoitiin hyvin näyttävästi:
"Vihapuheen kannalta kiinnostavia ovat esimerkiksi alakoulujen musiikin oppikirjasarjat ja niihin sisältyvät itsenäisyyspäivän viettoon liittyvät nationalistiset laulut...Leppänen kritisoi, että suomalaisuus on alakoulujen musiikinkirjoissa ensisijaisesti miehiin liittyvä asia...Maamme-laulussa Suomi on ”maa kallis isien”. Siniristilipussa ”isät veljet verellään, vihki sinut viiriksi vapaan maan. Ilomielellä sun jäljissäs käymme, teit isäin astumaan”, Leppänen kirjoittaa.
Hän kommentoi Ilta-Sanomille, että laulujen arvomaailma on ristiriidassa perusopetuksen arvojen kanssa, joita ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo ja monikulttuurisuuden säilyttäminen...Musiikki menee suoraan ihmiseen ja herättää tuntemuksia. Lapset oppivat laulujen avulla, Leppänen kritisoi. Hänen mielestään kansallisuuden ja väkivallan yhdistäminen lauluissa on arveluttavaa, koska se saa lapset suhtautumaan ennakkoluuloisesti erilaisuuteen ja maahanmuuttoon. Miehisyyttä korostavat laulut voivat yllyttää myös homotteluun vahvistamalla perinteisiä sukupuolirooleja.
Leppänen muistuttaa myös, että joissain maakuntalauluissa esiintyy jopa väkivaltaa. Leppäsen mukaan suomalaisuuden esittäminen maskuliinisena ja sen kytkeminen väkivaltaan ei edistä peruskoulun opetussuunnitelman toteutumista.
Että poistetaanpa nyt sitten välittömästi ne tympeät nationalistiset vihalaulut niin kouluista kuin muistakin julkisista tilaisuuksista. Tai ainakin keskustellaan niistä oikeaoppisen monikultturismin ja voimauttavan feministisen diskurssin hengessä aina ennen esitystä.
------------------------------------------------------
Googlailin hieman, tässä lisää tutkija Taru Leppäsen teräviä musiikki- ja lastenkulttuuritieteellisiä havaintoja:
-Leppänen on huomannut, että seksuaalisuus on lastenmusiikissa jatkuvasti läsnä. Se näyttää käyvän hyvin lastenlaulujen aiheeksi, kunhan se on heteroseksuaalista.
- Niissä on paljon esimerkkejä siitä, kuinka pojat ovat aktiivisia, kyvykkäitä ja itsenäisiä. Miehisyys liitetään usein myös sankaruuteen, uskonnollisuuteen ja kansallisuuteen.
-Tutkimustuloksista selviää, että tytöt ovat usein Prinsessa Ruusunen -tyyppisiä, passiivisia ja epäitsenäisiä tekemisen kohteita.
– Toisaalta äidit liitetään lauluissa usein yhteen hoivan ja huolenpidon kanssa. He muun muassa paistavat lettuja ja keittävät puuroa.
-Leppäsen mukaan lastenlaulujen sanoituksissa myös ammatit ovat selkeästi sukupuolittuneita. Stereotypiat näkyvät lisäksi siinä, että esimerkiksi isovanhempien koti nimetään usein naisten mukaan mummolaksi.
-Leppänen toteaa, että suomalaisuus on alakoulujen musiikinkirjoissa ensisijaisesti miehiin liittyvä asia. "Maamme" esittää Suomen maana kalliina isien. Leppänen muistuttaa myös maakuntalauluista, jotka välittävät vahvaa yhteisöllisyyttä maakunnan sisällä, mutta muita kohtaan yhteisö on ankara, jopa väkivaltainen...Leppänen lainaa kasvatustieteilijä Sirpa Lappalaisen toteamusta siitä, että suomalaisen heteroseksuaalisen maskuliinisuuden tärkeä rakennusosa on valmius puolustaa fyysistä kansallista tilaa.
-Lapsi esiintyy feministisissä ja muissa subjektiteorioissa aikuisen subjektin Toisena. Projektimme pyrkii osaltaan muuttamaan tätä tutkimuspoliittista vinoumaa. Lapsia tutkittaessa näkökulma on usein myös feministisessä tutkimuksessa kasvatuksellinen tai kehityspsykologinen. Kasvattamisen ajatukseen sisältyy käsitys toiminnan painottumisesta tulevaisuuteen; lasta kasvatetaan, jotta hänestä tulisi joskus tietynlainen. Tässä projektissa emme tarkastele lapsuutta aikuisuuden ontologisena alkuperänä vaan historiallis-sosiaalis-ruumiillisina toimijoina
Kari Rydman on useampaan kertaan kirjoittanut blogissaan Leppäsestä:
-Leppäsen kirjoitus on tyylipuhdasta vihapuhetta. Hänen vihansa kohdistuu "heteroseksuaalisuuteen", miehiin yleensä, sekä "nationalismiin", johon hän automaattisesti liittää väkivallan ja rasismin.
-Leppänen katsoo "nationalismin" edustavan väkivaltaa, miesvaltaa ja rasismia. Kirjassaan hän väittää, että "jopa suvivirren kaltainen pieni virsi – on yksi niistä kentistä, joilla identiteeteistä kamppaillaan.” Luvun otsikossa mainitaan erikseen suvivirren rasismi. Rasismiksi näyttää Leppäsellä riittävän mikä tahansa ilmaisu jossa yhdistetään "me" ja Suomi tai suomalaisuus tai jokin kristilliseksi mielletty perinne. Väkivallaksi ja vihapuheeksi "toisia" vastaan hänelle esimerkkiensä valossa taas riittää joko oman maan tai maakunnan kehaisu, sekä luonnollisesti muistumat historian eri vaiheissa käydyistä sodista.
No joo. Keskiäksy tuumii, että kyllähän maahan puhetta mahtuu. Myös Taru Leppäseltä. Ja sana on vapaa. Hieman kyllä mietityttää pari asiaa. Maamme yliopistolaitos tuskailee julkisuudessa raha- ja resurssipulaansa. Ja kuitenkin esimerkiksi Turun yliopistolla on varaa ylläpitää Leppäsen kaltaista "tutkijaa" ja opettajaa. (Ihan niillä meidän verovaroillamme) Tieteen kanssahan noilla tutkimuksilla ei taida olla muuta tekemistä kuin korkeintaan akateemisen nonsensen normit täyttävä muoto. Tarpeeksi sivistyssanoja ja riittävän laaja lähdeluettelo siis.
Mutta ehkäpä tuo naistutkimus on oman maallistuneen aikamme teologiaa. Menneinä aikoinahan teologisten tiedekuntien terävimmät aivot käyttivät vuosisatoja pohdiskelemalla mm. sellaisia tärkeitä kysymyksiä kuin montako enkeliä mahtuu tanssimaan neulankärjelle tai että voiko naisella ja koiralla olla sielua. Ja se oli oman aikansa akakoomista huippututkimusta.
Hieman minun käy kyllä sääliksi semmoisia ihan vakavasti otettavia yliopistojen dosentteja. Kun dosentti Johan Bäckmanin ja tohtori Taru Leppäsen kaltaiset "tutkijat" riekkuvat säännöllisesti mediassa antamassa "tieteellisiä" lausuntojaan, niin kyllähän koko porukan maine ja uskottavuus siitä kärsii.
Ps. Koska tohtori Taru Leppänen on niin kovin huolissaan sukupuolisuutta ja maskuliinista hegemoniaa tuottavasta lastenkulttuuristamme, päätti Keskiäkäinen Mies kantaa kortensa kekoon. Ja kirjoitti nykynaistutkimuksen diskurssin innoittaman sadun. Toivottavasti se täyttää Turun yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksen tiukat standardit. Olkaapa hyvä:
