Keskiäkäisiä Vanhaskommentteja VII - vaihteeksi jotain positiivista

Saksalaisen energiajätin E.ON:nin jättäessä hukkuvan laivan, voimme todeta että Fennovoima nimisen sekakuoron Pyhäjoelle suunnittelema ydinvoimalahanke on lopullisesti uppoamassa. Toimiva johto toki haluaa polttaa projektin parissa vielä rahaa niinkauan, kun sitä firman kassassa heidän palkanmaksuunsa riittää, mutta homman lopputulema on jo aikalailla selvä.

Täsmennetään nyt kuitenkin että Keskiäksy ei SINÄNSÄ ole ydinvoiman suhteen mikään totaalikieltäytyjä. Mutta jäljet pelottavat. Enkä tarkoita tuolla Tsernobyliä ja Fukushimaa, vaan kotoista Olkiluoto 3:sta. Tuota ulkomaisen harmaan talouden, rakentajien reippaan veronkierron, eeppisesti pettäneiden aikataulujen ja vielä eeppisemmin pettäneiden kustannusarvioiden kansallista monumenttia.

Jos Teollisuuden Voima, jolla sentään on aikaisempaa kokemusta niin ydinvoimaloiden rakentamisesta kuin pyörittämisestäkin voi töpeksiä homman nuonkin megalomaanisesti, millainen taloudellinen katastrofi olisikaan saatu aikaan tämän amatööriorkesterin voimin? Saksalaisen energiajätin ylimielinen siirtomaaisäntä-henki yhdistettynä täysin kokemattomiin, mutta totaalisen sinisilmäisiin suomalaisosakkaisiin?

Juuri tuo alkuperäinen lista Fennovoiman osakkaista sai Keskiäksyn selkäpiin karmimaan. Molemmat kaupan keskusliikkeet, maamme suurimmat elintarviketeollisuuden yritykset sekä lauma paikallisia sähköyhtiöitä. Tämän epäpyhän allianssin ainoa yhteinen nimittäjä on siis lähes monopolin kaltainen asema omalla alallaan tai alueillaan. (Jos ja) KUN tämä projekti olisi vääjäämättä ajautunut Olkiluoto 3:n tavoin aikataulu- ja kustannuskatastrofeihin, lisäkustannusten maksajasta ei olisi ollut epäselvyyttä. Näillä firmoilla olisi kyllä ollut niin kyky kuin halukin pistää meidät asiakkaansa tappiodensa maksajiksi. Joten kepeät mullat vaan sinne Fennovoimaan.

Herra pääministeri, voitko lopetaa mun kärsimykset...

Kokoomus sai vähän kuin säkällä oman "vaalivauvansa". Tarkoitan tietysti sitä pääministeri Kataisen dramaattista "puukotusyritystä" josta on pauhu kaikunut yli maanpiirin. Kyllä sillä vieläkin koko joukko sympatiaääniä irtoaa. Ilman nettiä ja sosiaalista mediaa uutisointi Kataisen täpärästä ihmepelastumista "murhayritykseltä" olisi nähtävästi jäänyt ns. virallisesti totuudeksi. Mutta kun silminnäkijät kertoivat näkemänsä julkisuuteen ohi virallisen median, nämä joutuivat pakon edessä korjaamaan uutisointiaan vähemmän raflaavaksi.

Oikeastihan Turussa tapahtui vain se, että pääministeri Katainen sai ihan omakohtaisesti tutustua suomalaisen mielenterveyshuollon avohoidon nykytilaan. Ja tämä oli Keskiäksyn mielestä oikein hyvä asia. Pääministerinkin on hyvä edes kerran elämässään kokea asioita, jotka ovat monille meistä  alamaisista ihan normaalia arkipäivää.

Suomessahan on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ajettu alas tuhansia mielenterveyshoidon laitospaikkoja. Tämä on toki tapahtunut alan norsunluutorni-asiantuntijoiden esittämän uudemman virallisen totuuden nimissä. Laitoshoito kun heidän mielestään loukkaa niiden tavalla tai toisella henkisesti sairastuneiden ihmisoikeuksia ja rajoittaa heidän kansalaisvapauksiaan. Tilalle he ovat tarjonneet "humaanimpaa" avohoitoa.

Tämä periaate on ollut helposti myytävissä poliitikoille, jotka ovat hoksanneet siinä lähinnä loistavan kustannussäästöjen mahdollisuuden. Joten lopputulos on ollut se, että laitospaikkoja on kyllä suljettu ahkerasti, mutta avohoitoon ei ole osoitettu tarvittavia resursseja. Ei lääkärille pääsyyn, ei kuntoutukseen, ei hoidon onnistumisen seurantaan/valvontaan, ei oikeastaan mihinkään. Nykykäytäntö on, että pilleripurkki käteen ja kotiin. Seuraava kontrollikäynti kuukauden tai kahden kuluttua. Heippa ja pärjäile. Monisssa tapauksissa tuollaista toimintaa voisi verrata lähinnä heitteillejättöön. Hinnan siitä maksavat ensisijassa potilaat itse, mutta myös heidän lähipiirinsä. Omaiset, läheiset, naapurit tai välillä jopa satunnaiset ohikulkijat. Nämä sairaat ihmiset kun saattavat olla paitsi itsetuhoisia, myös vainoharhaisia, päihde- tai tajusteriippuvaisia ja välillä hyvinkin agressiivisia.

Aina välillä kun harjoitettu mielenterveyspolitiikka kantaa hedelmää jonakin isompana kouluampumisena tms massamurhana, aiheesta keskustellaan tovin. Mutta sekin keskustelu hukkuu niiden poliittisten irtopinnojen kerääjien mekastukseen, jotka huutavat että syynähän on taas kerran suomalaisessa kulttuurissa esiintyvä suorastaan maailmanluokaa oleva väkivaltaisuus tai vaativat kaikenlaisten ampuma-aseiden totaalikieltoa. Ja jos kyseessä on vain yksi raato, niin asia hukkuu yhden palstan pikkurikos-uutisoinniksi. ( Paitsi tietenkin jos uhri kuuluu johonkin moraalisen paremmiston suosiota nauttivaan erityisryhmään, jolloin jonkin hörhön pelkkä suunsoittokin paisuu painokoneet seisauttavaksi etusivun caustiksi)

Mutta nuo lehtiuutisiin päätyvät tapaukset ovat vain pelkkä jäävuoren huippu.  Loput löytyvätkin sitten korkeintaan sieltä kuolinilmoitusten puolelta. Eli ne henkisten ongelmien kanssa heitteille jätetyt jotka päättävät päivänsä oman käden kautta. Ja tuo joukko ei ole todellakaan pieni.  Heittäydynpä välillä häpeämättömän subjektiiviseksi. Nimittäin viimeisen kymmenen vuoden aikana pelkästään minun tapahtumahorisontissani on (ainakin) neljä mielenterveysongelmista kärsinyttä ihmistä tehnyt itsemurhan. Yksi sukulainen, yksi läheisemmin tuttu ja pari sellaista tunnen-mutta-en-kovin-hyvin tyyppiä. (Lukijat voivat sitten itse tykönään ja omalta kantiltaan miettiä onko tuo paljon vai vähän ja voiko tuosta tehdä yleisempikin oletuksia )

Yhteistä kaikille näille on ollut se, että julkinen mielenterveyshoito on pahasti epäonnistunut, tavalla tai toisella.
-Hoitoon ei ole päässyt koska pitkät jonot.
-Hoitoon ei ole päässyt koska eihän sitä nyt aikuista ihmistä voi pakottaa vaikka hän ei selvästi ymmärrä oman tilansa vakavuutta.
-Hoitoon on päästy, mutta se on ollut puolivillaista. "Kyllä näitten lääkkeiden olisi jo pitänyt alkaa vaikuttaa, no lisätäänpä sitten vaikka kokeeksi annostusta. Tässä uusi resepti, heippa vaan ja tuleppa taas kuukauden päästä kontrolliin, niin katsotaan sitten uudestaan."
-Tai on päästy jopa sairaalahoitoon, mutta sieltä on sitten potkaistu ulos puolikuntoisena. "Sinähän oletkin senverran kivasti piristynyt että pärjäätkin jo ihan kivasti siellä kotona omillasi. Tässä purkki mömmöjä, ota kolmasti päivässä ja heippa"

Mutta turhia minä tässä taas kerran vaahtoan. Terveydenhuolto kuuluu niihin yhteiskunnan osa-alueisiin,  joissa ei kenenkään tarvitse minkäänlaista vastuuta tekemisistään ja tekemättä jättämisistään kantaa. Ongelmat voidaan aina haudata vaitiolovelvollisuuden taakse ja kollegiaalinen solidaarisuus peittelee loput. Muita tälläisiä autonomisia saarekkeitahan ovat mm. oikeuslaitos, ympäristöhallinto sekä sosiaalitoimi.

---------------------------------------------

Nyt kun Eurooppalainen Pankkituki-unioni ja perusteilla oleva Yhteisvelka-liittovaltio tarvitsevat yhä suuremman osan kansakuntamme hupenevista taloudellisista resursseista, monet muutkin yhteiskuntamme ns. perusasiat ovat kovien leikkauspaineiden alla. Ja taas niille säästötoimenpiteille löytyy norsuluutorni-asiantuntijoiden luomat, erilaisten "perusoikeuksien", "kansalaisvapauksien", kilpailutuksen ja yksityistämisen pohjalta johdetut perustelut. Otetaan nyt muutama esimerkkikin:

Koulujen erityisopetusta ajetaan alas inkluusion ja "kotikoulu"-periaatteen nimissä. Koulujen koko ja luokkakoot kasvavat. Kouluista on jo pääosin saatu saneerattua ulos talonmiehet, siivoojat ja keittäjät. Kouluruokailun annoshinta saataneen pikapuoliin puristettua alle 50 senttiä/annos. Ja moninpaikoin lisäsäästöjä on keksitty tehdä myös sulkemalla koulurakennusten ilmastointi öiksi ja viikonlopuiksi.

Vankiloita suljetaan tarpeettomina koska vankilahan ei todistetusti paranna ketään. Oikeuslaitos onkin siirtynyt antamaan lähinnä vain ehdollisia rangaistuksia ja jatkossa keskityttäneen ankarimmillaan lähinnä kustannustehokkaisiin pantarangaistuksiin. Vankilaan päätynevät jo lähitulevaisuudessa vain todella moninkertaiset murhamiehet ja ehkä myös kasvava joukko kansaa kiihottavia mielipiderikollisia.

Myös valtion sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta vastaavat organisaatiot eli poliisi ja armeija ovat suurten leikkausten kohteena. Luultavasti kansalaisille myönnetään piahkoin ihan julkisestikkin karu totuus, että maamme armeijan tarkoituksena ei enää jatkossa olekkaan puolustaa koko maata, vaan pelkästään pääkaupunkiseutua. Ja sitäkin vain niin kauan, että maamme valtaapitävä nomeklatuura ehtii poistua turvallisesti maasta uuden uljaan Eurostoliiton ydinalueille. Omiensa pariin.

Mutta yhden kainon toiveen tahtoisin tähän lopuksi maan hallitukselle esittää. Osoittakaa nyt edes yhden ainoan kerran suoraselkäistä ja miehekästä johtajuutta. Sillä kenraali Adolf Ehrnroothin julistamalla periaatteella, jonka mukaan "Suomalaisia on johdettava edestä". Kun te nyt kerran ajatte maamme poliisivoimia yhä  kiihtyvällä vauhdilla alas, niin aloittakaa kerrankin sieltä oman napanne ääreltä.

Eli lopettakaa niitten turvamiesten ja poliisisaattueiden käyttö teidän poliitikkojen ympäriltä. Ei kai se teidän koskemattomuutenne ja turvallisuutenne pitäsi olla yhtään sen arvokkaampaa kuin meidän muidenkaan kansalaisten? Jos jotain ikävää teille sattuu, niin ainahan te voitte soittaa hätänumeroon, niinkuin me muutkin.  Ja jos sillä hetkella se lähin (ja ainoa päivystävä) partio sattuukin olemaan toisella puolella maakuntaa ja sillä on tilanne päällä, niin ihan demokraattisesti te voitte odottaa vuoroanne, niinkuin me alamaisetkin joudumme odottamaan...