Älypuhelimet ja ekosysteemit

Hyvä hallintotapa?

Tänään silmiini sattui puolivahingossa MT:n pääkirjoitus  aluehallintokeskusten myöntämien ympäristölupien uudesta hinnoittelusta. Juttu aiheutti Keskiäksyllä lievää kulmakarvojen kohotusta. Uuden hinnaston mukaan nimittäin suurehkon navetan tai sikalan ympäristöluvasta joutuu jatkossa maksamaan 11 880 euroa.

Vertailun vuoksi, jos aiot rakentaa vaikkapa sataman, ympäristölupa maksaa alle kymppitonnin ja jäteveden puhdistamon lupa on navetan kanssa samaa tasoa eli noin 12 000 euroa. Uuden ydinvoimalan ympäristölupa sentään maksaa enemmän, 27 000 euroa.

Ympäristölupa on siis valtion vaatima lupa jossa on selvitettävä hankkeen ympäristövaikutukset:

"Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttaville toiminnoille tarvitaan ympäristönsuojelulain mukainen lupa. Näitä toimintoja ovat esimerkiksi metsä-, metalli- ja kemianteollisuus, energiantuotanto, eläinsuojat ja kalankasvatus. Ympäristöluvassa annetaan määräyksiä mm. toiminnan laajuudesta, päästöistä ja niiden vähentämisestä. Luvan myöntämisen edellytyksenä on muun muassa, että toiminnasta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa"

Keskiäksy ymmärtää kyllä että rakennusluvan lisäksi joiltain toiminnoilta vaaditaan myös ympäristölupa ja luvalla on jokin hinta. Mutta haloo, että sikalan tai navetan viranomaislupa maksaa enemmän kuin vaikkapa sataman? Ja ydinvoimalan lupa maksaa vain reilut tuplat. Toiminnan laajuudessa ja mahdollisissa ympäristövaikutuksissa on kuitenkin hienoinen aste-ero.

On myös  muistettava että tuo prosessi on täysin viranomaisia itseään varten, tavallinen maajussi ei sitä todellakaan tarvitse eikä kaipaa. Lisäksi pitää muistaa että tuo lupa on määräaikainen. Se on voimassa korkeintaan 10 vuotta ja jos toimintaa esimerkiksi laajennetaan, lupa on haettava (ja maksettava) uudelleen.

Ympäristöministeriön kehittämispäällikön Riitta Pirhosen mukaan "korotuspaineita on edelleen, koska valtiovalta haluaa, että käsittelykulut peritään täysimääräisinä lupien hakijoilta. Korotusten suuruus perustuu Pirhosen mukaan aluehallintovirastoista saatuihin arvoihin, kuinka kauan lupien käsittely kestää. Eläinsuojien lupakäsittelyyn menee aikaa noin 25–40 henkilötyöpäivää."

Siis yhden navetan ympäristölupapereiden käsittelyyn kuluu yhdelle virkamiehelle laskettuna 1-2 kuukauden työpanos! Herranjumala! Tuosta voi toki tehdä jotain johtopäätöksiä ympäristöhallinnon virkamiesten työskentelyn tuottavuudesta ja työtehokkuudesta. Mutta ennenkaikkea tuo kertoo karusti sen, millainen pykälä- ja säädösviidakko on tähän maahan onnistuttu luomaan.

Valtiontalouden säästöjen nimissä on viime vuosina karsittu rankalla kädellä valtion ns. suorittavaa porrasta. Kansalaisten tarvitsemat palvelut karkaavat yhä harvempiin toimipaikkoihin ja yhä kauemmaksi.  Myös kansalaisten turvallisuuteen keskeiseti vaikuttavien poliisin ja armeijan toimintoja ajetaan säästöjen nimissä yhä ahtaammalle. Mutta samanaikaisesti pyhän byrokratiuksen Moolokin kita syö yhteisiä resurssejamme yhä kiihtyvällä vauhdilla. Mikään ei ole liian kallista tai tavallisen kansalaisen elämää liiaksi hankaloittavaa, silloin  kun byrokraatit ja heitä tukevat poliitikot suoltavat lisää, yhä monimutkaisempia säädöksiä ja määräyksiä elämämme sääntelemiseksi.

Nyt kun valtiontaloudellamme ovat edessä rajut säästötoimet ja leikkaukset niin teenpä kainon ehdotuksen. Mitäpä jos niiden poliisasemien sijasta sulkisimmekin hallintovirastoja. Ja kuntien sijasta yrittäisimmekin lakkauttaa maamme laeista, asetuksista, määräyksistä, säädöksistä ja hallintomenettelyohjeista sellaiset kaksi kolmasosaa. Näin saatavat säästöt olisivat todennäköisesti kymmenkertaisia. Ja tälläisten leikkausten johdosta meidän kansalaisten elämänlaatu vain paranisi.

AKT - Akkojen Kiusaamis Toimisto?

Kaunis Timo ja demarkiisi Ahteen puoliso

Sosialidemokraattisen työväenliikkeen tosi-TV perhe eli Ahteet pullahtavat tasaiseen tahtiin pintajulkisuuteen. Muistammehan muunmuassa kuinka isä Matti ulkoisti itsensä Veikkauksen toimitusjohtajuudesta, yrittämällä "syödä kuormasta". Eli jahtaamalla firman naisväkeä. Ja suhmuroi sitten itsensä eduskunnasta vaalirahoituskuvioillaan. Äiti Hilkka taas keräsi naistenlehtityyliin teetä ja sympatiaa julkisella masennuksellaan ja poika Jussi veti muuten vaan kokaa nokkaan.

Maassamme valitsevan hallintoperiaatteen mukaisesti "demariaktiivia ei jätetä". Niinpä Hilkka valittiin aikoinaan Auto ja Kuljetusalan ammattiliiton viestintäpäälliköksi. Sattumalta heti samana päivänä kun hänen vetämänsä ohjelmatoimisto Hilma Oy teki konkurssin.

Viimeisen vuoden ajan tiedotuspäällikkö Ahde on keskittyneen lähinnä tiedottamaan häneen itseensä kohdistuvasta työpaikkakiusaamisesta. Keskiäksy ei tiedä mitä AKT:ssa oikeasti on tapahtunut. Lehtitietojen perusteella pj Räty on ihan oikeasti aika vittumainen mies. Mutta syitä miksi hänen ja Hilkka Ahteen sukset ovat alunperin mennet ristiin, ei ole julkisuudessa kerrottu.

Yksityissektorilla AKT:ssa esitetty julkisuusfarssi ei olisi mahdollinen. Jos päällikkötitteliä kantava henkilö ajautuu siellä törmäyskurssille firman toimitusjohtajan tai hallituksen puheenjohtajan kanssa, niin ei yleensä ole mitään epäselvyyttä siitä, kuka firmasta lähtee ja koska. Mutta ammattiliittojen palkkioviroissa ja suojatyöpaikoissa tilanne näyttää olevan toinen. Keskiäksy veikkaa että ennen vappua Timo Räty on EVPJ.Sillä hän on jo hävinnyt tiedotussodan maalein 3-0.

Euro inspiroi II

Euro elää sittenkin...!

Olen aina välillä kaivellut netin syövereistä pilapiirroksia ja linkitellyt niitä tähän blogiin. Bloggerin tilaston mukaan ne postaukset ovat olleet varsin suosittuja. Mennäänpä siis taas kerran sieltä, mistä aita on matalin. Eurohuumoria ammattilaisilta, olkaapa hyvä:

Päättäjät pakkoraossa

Mayakalenterin maailmanloppu 2012

Nurkkaan ajetut

PIIGS Leak

Tukipaketti Kreikkalaisittain

Tee Jotain!

OLE!

Spekulantit vs pelastajat

Teutoonin kiusaus

Ex oriente lux - pelastus tulee Kiinasta?

Otappa Englanti pahaa lääkettä

PS. Ajankohtaisia aiheitakin olisi aina kommentoitavaksi. Mutta olen vaihteeksi taalla jossain reissun paalla, niin julkaisempa edes tuolta bloggerin arkistosta yhden coitus interruptuksen. Ja palaan sitten nauttimaan auringosta,lammosta ja rommicolasta...

Suomen satraappikunta ja komissaarikuvernöörit

 Tuli pakottava tarve väkertää ylläoleva kuvatus kommentiksi maamme tuoreimpaan jeesustelumyrskyyn.

Soinin heitto Rehnistä ei minusta ollut ollenkaan kaukaa haettu. En lähde luettelemaan historiallisia perusteita mielipiteelleni, sillä Ruukinmatruuna teki sen ansiokkaasti tuoreessa postauksessaan.  (Itse arvelin joulukuussa Alexander Stubbin haaveilevan tulevasta Bobrikovin tai Zdanovin asemasta, mutta suon kernaasti paikan myös Rehnille)

Poliittinen kusimyrsky ja armoton jeesustelu nostettiin siitä, että Bobrikoviin vertaaminen tuo kuulemma mieleen ennenkaikkea tavan, jolla hän päätti päivänsä. Hmm - ainakin minulle Bobrikov tuo kyllä ensimmäisenä mieleen ns. ensimmäisen sortokauden alun ja Helmikuun manifestin. Josta esim Wikipedia kertoo näin:

"Helmikuun manifesti oli Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinas Nikolai II:n 15. helmikuuta 1899 antama julistus, jonka mukaan sellaisten yleisvaltakunnallisten lakien säätämisessä, jotka säädetään Venäjän lainsäädäntöjärjestyksessä, on Suomen valtio­päivillä vain neuvoa-antava rooli, eikä niiden kielteinen lausunto estäisi lain voimaanastumista myös Suomessa."

Mutta jokaiselle tietysti tulee asioista erilaisia mielleyhtymiä. Esimerkiksi meille "likaisille" Keskiäkäisille Miehille tulee aika monesta asiasta ensimmäiseksi mieleen vittu. Mutta en minä silti ole suunapäänä huutamassa että vaikkapa Sulkavan soudusta on pikimmiten poistettava kirkkovenesarja. Ihan vain sen takia, että minulla itselläni on likainen mielikuvitus.

No, jatkossa meidän kaikkien on oltava äärimmäisen varovaisia ja hyvin historiatietoisia jos teemme rinnastuksia historiallisiin henkilöihin. Esimerkiksi Esko Ahoa kutsuttiin pääministeriaikoinaan Kannuksen Kennedyksi. Nykystandardien mukaan tuo oli selkeää vihapuhetta, koska sehän tuo heti mieleen tavan jolla Kennedy kuoli. Myös jonkun poliitikon vertaaminen vaikkapa Abraham Lincolniin tai Mahatma Gandhiin täyttänee tästedes poliittiseen murhaan yllyttämisen tunnusmerkit.

PS. Maamme hallituksen on välittömästi pantava piste valtionvallan jo vuosikymmeniä harjoittamalle vihanlietsonnalle. Tarkoitan tietysti valtioneuvoston linnan portaikossa olevaa Eugen Schaumanin muistolaattaa:

Onhan ko. laatan teksti " Kuoli Isänmaan puolesta" suorastaan törkeää kiihoittamista poliittiseen väkivaltaan. Ja räikeässä ristiriidassa maamme vastuutakantavan Eurooppa-(alistumis)politiikan kanssa.

Suuhuuhtelu X - Tikun nokkaan nostetut

Taas kerran elämä ja arki on jyrännyt Keskiäkäistä miestä niin vahvasti, että tämä blogiharrastus on jäänyt lapsipuolen asemaan. (Jopa Piaus Fraus-palkintojen jako on jäänyt alkutekijöihin). Eikä helpotusta ole lähiaikoina edes näkyvillä. Mutta koitanpa nyt edes nyhjäistä pientä suuhuuhtelua parista viime aikoina median tikun nokkaan nostamasta asiasta.

-------------------------------

Sisäministeri Päivi Räsänen on taas kerran päätynyt median sylkykupiksi. Sen mukaan hänen ajatuksensa ravintoloiden aukioloaikojen lyhentämisestä on herättänyt peräti kansalaisten "raivon". Hmm -  ensinnäkin luulen että ko asia on kansan suuren enemmistön mielessä sitä EVVK- kategoriaa. Ja toiseksi Päivi on aivan oikeassa. Kirjoitin aiheesta samanhenkisen blogauksen "Ja me tulimme kapakasta" viime lokakuussa. Perusteluja voi käydä lukemassa sieltä.

Räsänen nostettiin nyt "tikun nokkaan" ennenkaikkea siksi että hän on Päivi Räsänen. Toimittajakunnan halveksima arvokonservatiivi ja vielä - hui kauhistus - uskovainenkin. Verrataanpa hänen kohteluaan mediassa toiseen pikkupuolueen edustajaan eli liikenneministeri Meja Kyllöseen ja hänen hallituksessa ajamiinsa asioihin:

-GPS-sateliittivalvontalaitteiden asentaminen kaikkiin autoihin "ruuhkamaksun" nimisssä
-alkolukko kaikkiin autoihin rattijuoppouden kitkemiseksi
-kilometrikorvausten verovapauden poistaminen omaa autoa työmatkoihin käytettäessä
-rattijuoppouden promillerajan laskeminen 0,5:stä 0.2:teen.

Nuo esitykset ovat kansalaisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavia ja osin heille suuri kustannuksia aiheuttavia idiotismeja. GPS-kyttäyksen osalta jopa Isoveli-tyyppiseen urkintayhteiskuntaan johtavia. Ja aiheuttavat ihan oikeasti täällä kansalaisten keskuudessa raivon tunteita. Mutta kun katsoo niiden uutisointia, niin eipä media yritä nostattaa minkäänlaista kapinamieltä Merja Kyllöstä kohtaan. Vaan päinvastoin kohtelee häntä silkkihansikkain ja käsittelee noita esityksiä järkevinä ja varteenotettavina ajatuksina.

-------------------------------

Toinen tikun nokassa roikotettu henkilö on sitten ollut prinssipuoliso Pertti Arajärvi. Joka erehtyi Tanskan vierailun juhlaillallisilla kiinnittämään katseensa väärään paikkaan väärään aikaan.  Tunnen tästä jonkinlaista sympatiaa Arajärveä kohtaa. Ensinnäkin tissit nyt vaan ovat sellainen asia, että niihin joka miehen katse takuuvarmasti kiinnittyy. Ainakin jos ne ovat kiinnostavan kokoiset ja/tai anteliaasti esille asetetut. Tämä mielenkiinto on valitettavasti biologisesti syväkoodattu suurinpiirtein jokaiseen (hetero)mieheen. Ja normaalit naiset tämän seikan myös tiedostavat ja käyttävät sitä estotta hyväkseen.

Mutta tässä prinsessa Maryn tapauksessa ei todellakaan voi väittää että hänen ryntäänsä olisivat mitenkään erityisemmin minkäänlaiseen  VAU!-kategoriaan kuuluvat katseenvangitsijat. Eikä tuo kolttukaan missääntapauksessa (ainakaan noilla tisuilla täytettynä) kuulu luokkaan "erityisen antelias kaula-aukko".

Mary lienee tämän itsekkin ymmärtänyt ja kompensoi luojan kitsaasti jakamia avujaan kehystämällä ne miljoonien arvoisilla kulta- ja jalokivihelyillä.

Keskiäksyn valistunut veikkaus on, että Arajärvi katseli kiinnostuneena pikemminkin noita kultasepäntaidon mestarinäytteitä ja nolostui kun alitajuisesti tajusi että tuijotus voidaan käsittää väärin. Mutta tärkeintähän ei ole miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät.

Kahdentoista vuoden presidentteytensä aikana Tarja Halonen ei ole kertaakaan ylittänyt uutiskynnystä USA:n päätelevisokanavilla. Mutta nyt hän vihdoin on sen onnistunut tekemään, Arajärven siivellä! Ainakin CNN ja ABC-kanavat ovat näyttävästi vitsailleet Suomen presidentin puolison tissientuijottelusta. Onnea Tarja. Tästäkin on apua niitä korkeita YK-virkoja haettaessa. Sillä poliitikolle tärkeintä on että hänestä puhutaan, ei se mitä puhutaan. Ja kansainväliselle Suomi-kuvallekkin tämä tekee ihan hyvää. Se osoittaa että Suomi ja suomalaiset eivät ole vain tekopyhiä jeesustelijoita ja lammasnahkaisia yes-matelijoita. Vaan että himot ja hormoonit ne jyllää meillä niinkuin muillakin...

Ei tullut uutta Sampoa eikä Finlaysonia, mutta tuleepa edes kirja

Tämän blogin suosituimpien tekstien joukossa on roikkunut noin vuosi sitten kirjoittamani "He ovat sankareita kaikki..." postaus. Aiheenahan oli valtiovallan ja mediamme taivaisiin suitsuttama ja suuresti fanittama  Muxlim.com verkkosivusto ja sen taustalla oleva henkilö sekä firma. (Tosin epäilen että tuon pitkän ja tylsähkön jutun suosio saattoi johtua myös kuvitukseksi väkertämästäni kuvasta. Tarja ja Anni nyt vaan ovat niin "hottiksia".)

Viime keväänä, kun uudet tilinpäätöstiedot tulivat julki, suunnittelin kirjoittavani juttuun myös päivityksen. Mutta niin Muxlimin talousluvut kuin tuoreet käyttäjämäärät olivat aika ankeat, joten päätin että enpä viitsi enää "potkia jo henkihievereissä olevaa hevosta". Varsinkaan kun hetkeen aikaan ei mediassa ollut esillä ärsytyskynnystäni ylittäviä ylistyssuuria Niinpä blogauksesta tuli coitus interruptus. Laitanpa oheen kuitenkin siihen sutaisemani kuvatuksen:

No, tarkemmin ajatellen, tekihän YLE toki viime heinäkuussa yhden nuoleskeluhaastattelun. (Löytyy poikkeuksellisesti edelleen YLE Areenasta, ehkä rajoittamaton esitysaika sen takia, että juttu oli näyttävästi linkitettynä Muxlim.comissa) Haastattelu kannattaa katsoa jo ihan sen vuoksi, että näkee kuinka toimittaja journalismin sijaan keskittyy haastateltavan fanittamiseen. Ja El Fatatry tuntuu olevan ihan oikeasti hyvin  sympaattisen oloinen tyyppi. Jutussa hän muuten täsmentää Muxlimin käyttäjämääräksi 25 miljoonaa henkeä. Tai ainakin että "Muxlim tavoittaa..."

-----------------------------------------

Pari päivää sitten talouslehtien pikku-uutisissa löytyi sitten ei-niin-yllättävä tieto, että Muxlim.com sivusto lopettaa toimintansa. Isoissa medioissa tapahtumaa ei toki ole noteerattu. Laajiten asiaa uutisoi Tietoviikko. Jonka juttu kuitenkin jatkoi mediamme helmasyntiä, eli firman omien lehdistötiedotteiden kritiikitöntä siteeraamista.

"Yhteisöpalvelu Muxlim oli suunnattu islamilaista elämäntapaa noudattaville muslimeille. Muxlimin antamien tietojen mukaan palvelu on ollut maailman suurin muslimien elämäntapasivusto ja sillä on ollut kymmeniä miljoonia käyttäjiä noin 190 eri maassa" 

Jos Muxlimilla tosiaan olisi ollut nuo kymmennet miljoonat käyttäjät ja jos se tosiaan olisi ollut maailman suosituin muslimisivusto, niin firma ei todennäköisesti oli joutunut talousvaikeuksiin. Tai ainakin olisi ollut myytävissä eteenpäin. Mutta totuushan on hieman toisenlainen kuin lehdistötiedote.

Muxlim.com ei nimittäin koskaan ole ollut:

-maailman suosituin muslimeille suunnattu verkkosivusto, ei millään aihepiirillä mitattuna
-sillä ei koskaan ollut kymmeniä miljoonia käyttäjiä
-niitä käyttäjiä tuskin edes oli 190 maassa (eli suurin piirtein maailman jokaisessa maassa)
-se ei hypetyksestä huolimatta ollut mikään erityinen innovaatio, vaan pelkästään muslimeille suunnattu kokoelma "kopioituja" ideoita tyyliin porttaali, myspace, habbohotel, blogialusta jne. Ja kaikkia noita ilmaan heitettyjä ideoita ei Muxlimissa saatu edes toimimaan käytännössä.

Katsotaanpa web-analyysejä. Alexa kertoo Muxlimin suosituimmuussijoituksen nettisivustojen keskuudessa:

 viime kesä:

ja tuore:

Eli Muxlim.comin sijoitus nettisivustojen suosituimmuudessa on viime vuonna keikkunut noin sijalla satatuhatta ja trendi on ollut laskeva. Maailmassa on jopa tuhansia huomattavasti suositumpia muslimeille suunnattuja sivustoja. Sadat elleivät jopa tuhannet ihan vaan suomalaisille suunnatut nettisivustotkin ovat Alexan vertailussa käytetympiä kuin Muxlim.com oli.

Niistä "kymmenistä miljoonista" käyttäjistä esim. TechCrunch kertoo seuraavaa:

Ja Google Adplanner seuraavaa:

Eli selkokielellä Muxlimin päivittäiset käyttäjämäärät ovat olleet 15 000 uniikin käyttäjän liepeillä ja Googlen mukaan kokonaiskäyttäjämäärä oli noin 130 000, josta satunnaisia kävijöitä noin puolet. Vaikka luvut eivät toki ole tarkkoja, niin kokoluokka on selvä. Oli niitä käyttäjiä 100 tai 200-tuhatta, niin se ei ole kuin prosentti tai pari Muxlimin ilmoittamista "kymmenestä miljoonasta-kahdestakymmenestä viidestä miljoonasta". Ja toisin kuin sitä suurta tarinaa uudesta Finlaysonista kertovalle medialle, maksaville mainostajille ei riitä firman oma lehdistötiedote käyttäjämääristä. He vaativat oikeaa, todennettua dataa.

Ei ihme, että noilla käyttäjämäärillä firman talousluvut ovat olleet karua katseltavaa:

Tuloja Muxlim ei ole onnistunut juurikaan hankkimaan, mutta menot ovat kasvaneet tasaisesti. Eli on syöty niitä valtiolta ja Tekesiltä saatuja avustuksia sekä suomalaisten ja ruotsalaisten "bisnesenkeleiden" sijoittamia pääomia, niinkauan kun niitä on riittänyt. Ja sitten lappu luukulle. Lehtitietojen mukaan El Fatatry toki aikoo jatkaa tätä bisnestä tavalla tai toisella. Mutta rahoituksen löytäminen näillä meriiteillä saattaapi nykytilanteessa olla hieman vaikeaa. Ellei sitten Suomen valtio ja veronmaksajat ojenna jälleen auttavaa kättään. En toki siitäkään yllättyisi. Joihinkin asioihin meillä nyt vaan on aina varaa.

Ainakin meidän velvollisuutemme olisi löytää jokin tapa palkita El Fatatry vielä kerran tähänastisesta työstä monikultturismin kruunun kirkastamisessa. Jos mitään muuta valtionpalkintoa ei tähän hätään keksitä, niin miten olisi tämän vuoden kirjallisuuden Finlandia-palkinto? 26-vuotiaalta El Fataryltahan on keväällä ilmestymässä muistelmat elämänsä 25 ensimmäisestä vuodesta. Ja onhan hän kiistatta osoittanut olevansa loistava tarinankertoja...

No, hätä ei ole tämännäköinen. Lehtitietojen mukaan El Fatatry oli mukana tukemassa Eva Biauden presidentinvaalikamppanjaa. En siis lainkaan hämmästy, jos vielä tänä vuonna uutisoidaan, että hänet on nimitetty johonkin korkeaan valtion monikulttuuristamisvirkaan tai sitten hyväpalkkaiseen tehtävään   maahanmuuttoteollisen kompleksin palveluksessa. Sillä sitähän varten ystävät ovat olemassa.

-----------------------------------------

En mitenkään halua ilakoida Muxlim oy:n kohtalolla tai sinänsä tuomita El Fatatryn toimintaa. Sarasvuolaisen huomiotalouden kurssilla hän epäilemättä ollut kurssin priimus, mutta samaa temppua yrittää moni muukin aloitteleva yrittäjä. Ja kaikista muistakaan startup-yrityksistä ei tule menestyksiä. Se mikä minua on tässä casessa hieman huvittanut, on poliitikojen ja median suorastaan kiimainen vouhotus. Jos kyseessä ei olisi ollut maahanmuuttajayrittäjä, kuvitteleeko joku, että erilaisia valtionpalkintoja, täysin kritiikitöntä mediajulkisuutta tai kutsuaa linnan juhliin olisi satanut samaan malliin? Tuskinpa.

Mutta toimittajillamme ja poliitikoillamme on se suunnaton halu ja tarve kertoa hienoja tarinoita monikultturismin siunauksellisuudesta ja uusista maahanmuuttaja-Finlaysoneista. Eihän niiden tarinoiden tarvitse aina olla tosia. Kelpasihan esimerkiksi eräs nykyään surullisen kuuluisa Lihaliike Agali vielä viime vuonna lehdistölle sankaritarinan aiheeksi. "Turkulainen kebabkeisari suunnittelee suurtuotantolaitosta"
Koska epäilen että tuo(kin) juttu häipyy kun siihen kohdistuu "liikaa" huomiota, otanpa talteen myös kuvankaappauksen. Suurenee klikkaamalla:

PS. Jos epäilette tuota väittämääni tarkoituksellisesta tarinakerronnasta, niin otetaanpa pieni vertailu. Esimerkkitapaukseksi sopinee vaikkapa muutaman nörtin alunperin harrastupohjalta perustama Oululainen Afterdawn.com. Sivusto on tietokoneharrastajille suunnattu uutis-, informaatio ja keskustelusivusto. Joka on vuosien saatossa laajentunut toimimaan seitsemällä eri kielellä.

Alexan mukaan sivusto on noin sijalla 5500 maailman suosituimpien nettisivujen listalla:

Ja Googlen mukaan sillä on ihan oikeasti useita miljoonia käyttäjiä:

Myös firman talousluvut osoittavat että vaikka mistään kultakaivoksesta ei ole kyse, niin terve pyrkimys tulojen hankkimiseen kuin vähintäänkin nollatulokseen on selvästi ollut bisneksen ohjenuorana. ( Se kuinkapaljon noihin viivatuloksiin on tarvittu tilinpäätöskikkailua, ei toki ole tiedossani )

Verrattuna Muxlim Oy:hin tämä nettifirma on kaikilla mittareilla toiminut paremmin. Mutta oletteko nähneet siitä ainuttakaan ylistävää lehtijuttua? Saati että sille olisi myönnetty "Sammon takoja" tai "Presidentin kansainvälistymis"- tms palkintoa. Tai kutsua linnan juhliin. Niinpä niin. Sillä tuo firma ei ole sellainen tarina, mitä tämän päivän toimittajat tai maamme poliitikot haluavat kansalle kertoa. Siitä puuttuu monikulttuurisuuden ihanuus...