Tässä on taas välillä vierähtänyt yli viikko, jolloin sellaiset pikkuseikat kuten työ, perhe ja elämä ovat haitanneet tätä blogausharrastusta. Hampaankoloon on kertynyt monenmoista kommentointia vaativaa, mutta kyllähän tämä eurohimmeli väkisinkin mielessä päällimäisenä pyörii.
Euroopan kaksipäinen kotka eli Merkozyt esittelivät sitten taas yhden euron pelastussuunnitelman. Ties kuinka monennen. Pääsosinhan se oli tuttua huttua jo alkuperäisestä EU-vakaussopimuksesta ja tämävuotisesta sixpack sopimuksesta. Hieman häpeillen EU-päättäjät toki joutuvat myöntämään että näillä säännöillä ja sopimuksillahan me toki ollaan pyyhitty persettä jo monta kertaa, mutta hei, tällä kertaa me ollaankin tosissamme ja nämä lupaukset vaihteeksi pitää. Ihan aikuisen oikeasti...
Hieman Keskiäksyä hymyilyttävät nuo tarkat säännöt mm valtionvelasta, budjettivajeesta jne. Näillä näkymin kun ainoastaan kolme euromaata kykenee niitä mitenkuten noudattamaan ja euromaiden enemmistö voi niihin toivoa pääsevänsä joskus vuoden 2020 tienoilla. Todennäköisempää toki on että tämä uusi uljas velkaunioni päinvastoin upottaa vielä jotenkuten pinnalla pulikoivatkin jäsenmaat.
Entäs sitten talouskuria luova vasallivaltioiden budjettien ennakkohyväksyntä? Hmm - nykyäänhän valtionhallinto alkaa valmistella esimerkiksi vuoden 2013 bujettia talvella 2012. Kevään mittaan se sitten tarkentuu ja poliitikot työstävät sitä joskus kesällä ja eduskunta hyväksyy sen sitten syksyllä.
Ainakin EU-hanketoiminnan kanssa tekemisiin joutuneet tietävät hyvin Brysselin poliitikkojen ja virkamiesten "kiireet". Kun uusi hankekausi alkaa, saadaan uudet säädökset ja päätökset kentän käyttöön yleensä aikaisintaan noin vuoden kuluttua hankekauden alusta lukien. Ja toiminta käyntiin noin puolen vuoden kuluttua siitä. Tuskinpa nämä lähtö- ja liikekitkat sen liukkaampia olisivat osavaltiobudjettienkaan osalta. Joten suosittelen että valtionvarainministeriömme jättää suosiolla vuoden 2013 budjetin väliin ja alkaa pikimiten valmistella v.2014 budjettia. Silloin meillä olisi jonkinlaiset mahdollisuudet saada se EU hyväksyttyä ja käyttöön v.2014 alussa!
Toki varmempi vaihtoehto olisi että eurostovaltioissa siirryttäisiin suoraan viisivuotisuunnitelmien käyttöön. Edesmenneestä rauhanvaltiostahan EU:n hallintomalleja ja demokratiakäsityksiä on ennenkin menestyksekkäästi plagioitu...
Suomessa on ymmärrettävästi syntynyt hieman suukopua Merkozyjen vaatimuksesta jonka mukaan euroalueella pitää siirtyä määräenemmistöpäätöksiin. Ehdotus on toki ymmärrettävä, eihän uutta uljasta liittovaltiota saada rakennettua saati pidettyä pystyssä, jos kaikkiin päätöksiin vaaditaan yksimielisyyttä. Suomalaisten poliitikkojen illuusiolle merkittävästä EU-vaikuttamisesta ja ytimessä olemisesta se toki tietäisi loppua. Samoin kuin käytännössä omalle budjettivallallemme. Mutta saisimmehan me edelleenkin olla merkittävä
Eurooppaministerimme A.Stubb on jo rientänyt kertomaan, että sellainen pikkuseikka kuin Suomen perustuslaki ei ole tämän asian eteenpäin viemisessä mikään este, vaan korkeintaan hidaste. EU:lta kun kuulemma löytyy riitävästi "luovia juristeja" jotka kyllä keksivät keinot joilla Suomen perustuslakia voi kiertää.
En heidän luovuuttaan toki yhtään epäile. Monissa liemissä ovat keitettyjä. Niinkuin en myöskään yhtään ihmettele Stubbin intoa polkea kuraan niin maamme perustuslaki kuin itsemääräämisoikeuskin. Tämä Suomen passin omistava henkisesti Belgialainen kosmopoliitikko kun näkee itsensä jo tulevana EU nomenklatuuran korkeana jäsenenä. Vähintäänkin Suomen eurooppaministeriys on hänen haaveissaan vaihtunut EU:n Suomi-"ministeriydeksi". Jossa asemassa Stubb toimisi jonkinlaisena nykyajan Bobrikovina tai Zdanovina maassamme.
Akuuttiin määräenemmistö ongelmaan Keskiäkäisellä Miehellä on kuitenkin esittää omakin ratkaisuehdotus. Kataisen tulee vain tiukasti ilmoittaa, että Suomi suostuu määräenemmistöpäätöksiin vain sillä ehdolla, että tätä määräenemmistön rajaa alennetaan! Sen 85%:n sijasta se saa olla korkeintaan 80% ( jolloin Saksa ei saa de facto veto-oikeutta päätöksiin) mutta mieluummin normaali 2/3 enemmistö (jolloin Saksa ja Ranska yhdessäkin voivat jäädä vähemmistöksi).
Sen jälkeen Suomen perustuslakiongelma muuttuu myös Saksan perustuslakiongelmaksi. Ja olisi mielenkiintoista nähdä nielisikö Sarkkukaan tätä euromaat hieman tasa-arvoisemmaksi tekevää muutosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti