Pia Fraus eli Keskiäkäisen Miehen tunnustuspalkintoja osa I

On taas se aika, jolloin julistetaan kaikenlaisia palkintoja ja muita huomionosoituksia vuoden aikana tehdyistä maineteoista, suorituksista ja saavutuksista. Niin tieteen, taiteen kuin erilaisten kulttuurienkin saralla. On Jussia, Emmaa, Venlaa. Ja Finlandiaa, Vuoden urheilijaa, Vuoden pakolaisnaista kuin Huuhaa-palkintoakin. Aivan olemattomiakin asioita palkitaan, kuten vaikkapa Vuoden turhake. Mutta olen huolestuneena seurannut, että eräs ansioitunut kansanryhmä jää lähes täysin paitsioon kaikkien näiden huomioonosoituksien suhteen. Tarkoitan tietysti poliitikkoja sekä muitakin kiihkeitä poliittisia toimijoita. Niin tiedonvälityksen, julkisen  virkakoneiston kuin tieteenkin piirissä.

Niinpä päätinkin perustaa Hampaankolo-blogin ensimmäisen täyden toimintavuoden kunniaksi ihan oman "Pia Fraus" (eli "Hurkas Petos") palkinnon. Mallia tälläiseen omatoimisuuteen näytti hienosti runoilija Heli Laaksonen, jonka perustama Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto on minusta genren sympaattisin tulokas.

Nobel-palkinnoissakaan rauhantekijät, kirjailijat, talousauguurit ja toisaalta oikeiden, kovien tieteiden edustajat eivät kilvoittele samassa sarjassa vaan kukin keskenään. Niinpä päätin että myös Keskiäkäisessä vuosipalkinnossa on syytä olla erilaisia alakategorioita. Päädyin kuuteen palkintoluokkaan, jotka kaikki on nimetty oman alansa historiaan jääneiden "merkkihenkilöiden" mukaan.

Tässä siis eri palkintokategoriat ja lyhyet perustelut niille:

1. Vuoden 2011 Nicolae Ceaușescu - palkinto

Huolimatta titteleistään "Karpaattien Nero" ja "Ajatuksien Tonava" tämä Romanian entinen päämies ei tunnetusti ollut suurien ideoiden kehittäjä. Pääosin hänen aatteensa ja käytännön politiikkansa oli plagiaattia niin Marxilta, Leniniltä, ja Stalinilta kuin myöhempinä aikoina Kim Il-sungilta. Mutta ainakin yksi oma innovaatio Nicolaelta löytyy. Nimittäin systematisaatio.Tämä yhteiskuntarakenteen modernisointiohjelma tarkoitti käytännössä maan kylien ja pikkukaupunkien (alle tuhannen asukkaan kylät luokiteltiin "irrationaalisiksi") jyräämistä pillareilla maan tasalle. Ja niiden asukkaiden siirtämistä omistamistaan vanhoista taloista valtion omistamiin "moderneihin" kerrostaloihin. Samaisen  systematisaation nimissä iso osa Bukarestin vanhaa historiallista keskustaa hävitettiin uuden uljaan hallintokeskuksen tieltä

Niinpä Keskiäkäinen Nicolae Ceaușescu - palkinto myönnetäänkin poliitikolle tai virkamiehelle joka on merkittävästi edistänyt Suomen systematisaatiota. Ansioina voi olla esimerkiksi peräänantamaton pyrkimys  pakottaa meidät hallintoalamaiset asumaan suurehkon kaupungin kerrostaloslummissa, radan varrella. Tai haja-asutusalueella asuvien toisen luokan kansalaisten elämän hankaloittaminen kaavoituksellisin, verotuksellisin tms hallinnollisin keinoin. Sekä maamme kuntarakenteen pakkoliittäminen isommiksi kokonaisuuksiksi. Siis kaikki sellainen toiminta, jolla Euroopan harvaanasutuimman valtion kansalaiset pyritään erilaisten ideologisten tai uskonnollisten periaatteiden perusteella keskittämään mahdollisimman ahtaaseen ja tiiviiseen pakettiin.


2. Vuoden 2011 Neville Chamberlain - palkinto

Neville Chamberlainhan muistetaan oman aikansa mahtaviman valtakunnan eli Iso Britanian selkärangattomana pääministerinä. Joka oman sisäpoliittisen heikkoutensa takia harrasti nöyristelevää myöntyväisyys politiikkaa nousevaa kansallissosialistista totalitarismia kohtaan.

Historiaan Chamberlain jäi annettuaan Hitlerille periksi kerran toisen jälkeen, ajankohtana jolloin Saksa ei ollut vielä varustautunut hampaisiin asti ja valmiina sotaan. Ja kehuskelemalla sen jälkeen, että tällä dhimmi-politiikallaan hän on "taannut rauhan meidän ajaksemme".


Nykyään läntisten demokratioiden haastajaksi on taas kerran nousemassa totalitaarinen aate. Jolla on kannattajiensa mukaan historiallinen ja suorastaan jumalallinen oikeus ja velvollisuus hallita koko maailmaa ja kaikkia sen ihmisiä. Ja jonka mukaan kaikki maailman ihmiset eivät ole samanarvoisa. Vaan ovat esimerkiksi sukupuolensa, uskontonsa tai seksuaalisen suuntautumisensa perusteella täysin eriarvosia. Joka oikeuttaa ja jopa suorastaan velvoittaa surmaamaan alempiarvoisiksi luokittelemiaan kansanryhmiä ja tietenkin aatteen kanssa erimieltä olevia tai siitä luopuvia. Joka oikeuttaa kaikki mahdolliset keinot omien päämääriensä edistämiseen. Mukaanlukien väkivallan, jonka käyttöön se suorastaan kannustaa kannattajiaan.

Tämä aate siis pyrkii saamaan valtaa kaikin keinoin. Niin veristen sisällissotien kautta kuin demokraattisissa vaaleissakin. Jos se onnistuu hankkiutumaan valtaan normaalien vaalien välityksellä, niin bolsevikkein ja natsien tavoin, sen jälkeen vapaita vaaleja ei enää sallita eikä suvaita. Koska niitä ei kuulemma tarvita. Vallassahan on jo ideologia jolla on hallussaan ainoa oikea totuus.

Tämä kaikki myös kerrotaan avoimesti, suoraan ja häpeilemättä (kuin Mein Kampfissa konsanaan) aatteen pyhässä kirjassa ja sen lukuisissa selitysteoksissa. Ja aatteen suorastaan barbaarisiinkin toteuttamistapoihin voi käytännössä tutustua monissa sitä noudattavissa valtioissa. Kukaan rehellinen ihminen ei voi siis sanoa, ettei tiedä tai ei ymmärrä mitä tämän aatteen käytännön toteuttaminen tarkoittaa.

Niinpä niin. Jokainen varmaan ymmärtää että kyseessä on tietenkin militantti ja fundamenttalistinen islam. Mutta poliitikkojemme ja muiden moraalisäteilijöiden keskuudessa on suuri joukko ihmisiä joille edellämainittujen tosiasioiden tunnustaminen on suuri kauhistelun aihe. Pienikin kritiikki islamilaisia käytäntöjä tai päämääriä kohtaan on kuulemma islamofobiaa, ksenofobiaa, rasismia ja kaikenhuippuksi jopa fasismia. Ainakin kolmekymmentäluku kuulemma tuulahtelee tuvan nurkissa.

Siispä Keskiäkäinen Neville Chamberlain-palkinto myönnetään sellaiselle moraalisäteilijälle, joka on teoillaan tai puheillaan vuoden aikana osoittanut erityisen aulista ja matelevaa dhimmi-henkeä. Hyödylliselle idiootille joka reaalimaailmasta huolimatta vakuuttaa läpinäkyvimmänkin taqijjan olevan olevan totta ja levittää sitä totuuna eteepäin. Tai sitten opportunistisimmalle poliitikolle joka faktoista huolimatta kirkkain silmin julistaa että tässäpä onkin mainio rauhanuskonto meidän ajaksemme.

3. Vuoden 2011 Vidkun Quisling - palkinto

Eurooppalainen identiteetti ja yhteiset arvot

Vikdun Quisling oli Norjalainen upseeri ja poliitikko sekä edelläkävijä Eurooppalaisen talousalueen, yhteisöaatteen ja yhteishallinnon laajentamiseksi myös Skandinavian alueelle.

Jo vuonna -39 hän meni Saksaan ja esitti saksalaisille ajatuksen siitä, että hän kaappaisi vallan Norjassa ja että hänen hallituksensa kutsuisi saksalaiset Norjaan. Saksalaiset miehittivät kuitenkin Norjan mieluummin väellä ja voimalla, mutta tämäkään ei Vikdunia haitannut. Vielä epätoivoisten taistelujen ollessa käynnissä hän ryhtyi vastuunkantajaksi ja julistautui Norjan pääministeriksi vannoen uskollisuutta yleiseurooppalaisille arjalaisille arvoille. Ja pääministerinä hän sitten toimikin Tuhat Vuotisen Unionin Valtakunnan loppuun asti eli vuoteen 1945.Ymmärrettävistä syistä Quisling-sanalla tarkoitetaan nykyään norjan kielessä maanpetturia, ja sana on vakiintunut monissa muissakin kielissä miehittäjän kanssa yhteistyötä tekevän luopion synonyymiksi.

Uusin ja uljain Eurooppalainen imperiumi ei ole vielä miehittänyt Suomea kuin henkisesti ja osin taloudellisesti. Mutta matkamme takaisin jonkinlaiseksi autonomiseksi satraappikunnaksi jatkuu kiihtyvällä vauhdilla

Niinpä Keskiäkäisen Vikdun Quisling-palkinnon saa se suomalainen poliitikko, joka on tänä vuonna toimillaan eniten edesauttanut Suomen sitoutumista yleiseurolaiseen pankkitukeen ja sen myötä maamme syöksemistä eurostoliittolaiseen velkaorjuus-unioniin. Tai ollut innokkaimpana kukkona tunkiolla luovuttamassa maamme vielä jäljellä olevaa suvereniteettia akselivaltojen (Saksa-Ranska) Merkozyn tai Brysselin demokratiattomien sentralistien käsiin.

-----------------------------------------------------

No niin. Sorrun taas kerran perisyntiini, eli puuduttavaan perusteellisuuteen ja monisanaisuuteen. Koska postauksesta näköjään tulee liian pitkä, jaan sen kahteen osaan.  Loput kolme palkintoa esittelen sitten seuraavassa postauksessa.

Mutta toimintatapa on siis se, että toivon arvon lukijoilta ehdotuksia potenttiaalisista palkinnon saajista tuonne kommenttiosastolle. Mieluusti nasevan perustelun tai edes uutis- tms linkin kera. Valitsen sitten niistä täysin diktatoorisin ottein mielestäni pätevimmät ja parhaimmat. Ja jos kelvollisa ehdotuksia ei tule, voin nimetä voittajan täysin omasta hihastakin vetäistynä. Sillä minun blogi, minun palkinto ja mahdolliset valitukset tämän asian tiimoilta voi toimittaa Jurvan kuntaan.

Jos tasa-veroisia ehdokkaita löytyy useita, saatan järjestää myöhemmin lukijaäänestyksen. Tai sitten en. Mutta jokatapauksessa kaikki palkinnonsaajat julkistetaan sitten joskus tammikuun kuluessa sopivin menoin. Eipä muuta tällä erää, pysykää kanavalla...