Poliittinen muisti

Et sitten Jykä muka tiennyt mitä teit?

Kun vuosi taas kerran kuluu loppuun, eri mediat täyttyvät katsauksilla menneeseen. Siispä ajattelin että Hampaankolon on syytä seurata trendiä. Oikeastaan kimmokkeen muistelemiseen antoi eräs  pikku-uutinen joulun alta. Tekniikka ja Talous kertoi silloin, että näillä näkymin Olkiluoto3 ydinvoimalaitos valmistunee syksyllä 2014, vain viisi vuotta suunnitellusta myöhässä.

Vieläkö joku muistaa poliitikkojemme kiemurtelua, kun tuon voimalan rakennusluvasta aikoinaan tehtiin päätöstä? Päätöshän kuulemma perustui tarkkoihin ja tiukkoihin talous- ja kustannuslaskelmiin, jotka kiistattomasti osoittivat ydinvoiman taloudellisesti kaikkein edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Lisäksi voimalapäätöksen kerrottiin olevan merkittävä elvystysratkaisu 90-luvun laman jälkikrapulasta vielä nousemassa olevalle kansakunnallemme. Merkittävä päätös, joka tarjoaisi töitä ja toimeentuloa tuhansille ellei kerrannaisvaikutusten kanssa jopa kymmenilletuhansille kansalaisillemme.

Voimalaa on sittemmin rakennettu kuin Iisakin kirkoa. Kustannusarvio on kaksinkertaistunut ja rakennusaikakin tuplaantunut. ( Ja saattaa toki venyä lisääkin. Uskallan kyllä lyödä vetoa, ettei voimala käynnisty tai ainakaan sitä ei liitetä valtakunnan verkkoon v 2014) Miljardien korvauskanteet ja vastakanteet ovat singahdelleet rakennuttajan TVO:n ja rakentajakonsortion Areva-Siemensin välillä. Ja lehtietojen mukaan päärakentafirma Areva on varsin huonossa hapessa. Mutta onko kukaan nähnyt projektista päivitettyjä talouslaskelmia? Mikä tulee olemaan Olkiluoto 3:n lopullinen, todellinen sähkön hinta? Kun muistetaan että ydinvoimassa suurin osa lopputuotteen hinnasta ei kerry poltoaineesta, vaan voimalan pääomakuluista.

Vielä hupaisemmaksi asia muuttuu, kun katsomme projektin "elvyttävää" ja työllistävää merkitystä. Työpaikkoja rakennustyömaalla toki on, mutta ei juurikaan suomalaisille. Ranskalaisen firman alihankkijoiden portugalilaiset työnjohtajat komentavat puolalaisia, virolaisia ja venäläisiä työntekijöitä. Lehtitietojen mukaan pahimillaan 5:n euron tuntipalkalla. Ja tämän Baabelin miilun rakentajaporukasta juuri kukaan ei maksa veroja. Ainakaan Suomeen.

Mutta eihän tuollaisia poliittisia perusteluja ole soveliasta muistella. Sillä onhan olemassa käsite nimeltään poliittinen muisti. Alunperin sillä on tarkoitettu äänestäjien kykyä muistaa poliitikkojen lupaukset. (Se aika on kuulemma noin kolme kuukautta)  Mutta myöhemmin se on muuttunut poliitikkojemme saavutetuksi eduksi. He itse eivät ole muistavinaan sen vanhempia kannanottojaan tai mielipiteitään ja yleensä myös media armeliaasti säästä heidät niiltä. Poikkeuksen tekee ainoastaan tilanne jossa joku poliitikko päätetään yleisen edun nimissä "uhrata" ja hänet ikäänkuin julistetaan vapaaksi riistaksi. Tällöin toimittajakunta kyllä "haistaa veren" ja vain taivas on rajana vanhan loan kaivelulle.

----------------------------------------------

Jatketaanpa vanhoissa asioissa. Muistatteko vielä sitä aikaa kun Suomea ajettiin EU:n jäseneksi? Se jäsenyyshän ei missään nimessä tarkoittanut liittovaltiota. Tai edes omasta valuutasta luopumista. Joka sellaista edes kehtasi epäillä oli tympeä nationalisti tai ummehtunut Impivaaralainen. Suomi ei EU:ssa suinkaan tulisi menettämään päätösvaltaansa, vaan se päinvastoin jopa kasvaisi, kun Suomi saisi olla mukana päättämässä koko Euroopaa koskevista asiosta. Ja epämääräisessä tulevaisuudessa ehkä eteen tulevasta yhteisvaluutasta saati sitten niin isosta asiasta kuin EU:n muuttuminen liittovaltioksi järjestettäisiin luonnollisesti uusi kansanäänestys.

Ja kuinkas sitten kävikään. Liittyminen euroon ajettiin läpi hallituksen tiedonantona eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä. Jossa vielä viimeisessä äänestyksessä hallituspuolueiden kansanedustajat pidettiin ruodussa ilmoittamalla, että kyseessä on samalla hallituksen luottamuslauseäänestys. (Jos äänestätte euroa vastaan, äänestätte hallitusta vastaan) Epäilevät tuomaat vaiennettiin tylysti, että nyt on myöhäistä keskustella tälläisistä pikkuseikoista, mehän oikeastaan päätimme tämän asian jo hyväksyessämme EU-jäsenyyden ja siinä samalla Maastrichtin sopimuksen. Siis turpa kiinni veneenkeikuttajat.

Euroon liittymisen yhteydessä taas meille vakuutettiin, että se ei missään tapauksessa voisi johtaa vastuuseen muiden euromaiden veloista tai mihinkään muuhunkaan tulonsiirtounioniin. Siitähän on olemassa tiukat sopimukset ja muut rätingit. EU:n vakaussopimus ja vaikkapa Maastrichtin sopimushan suorastaan kielsivät sellaisen. Ja joka muuta epäili, oli Impivaaralainen juntti tai nationalistinen populisti.

Niinpä niin. Tuo poliittinen muisti ihmeellinen asia. Valkoinen osoittautuu aikaa myöden mustaksi ja saatavat veloksi. Ja joka siitä muistuttaa on ainakin vihapuheinen populisti, jos ei peräti nationalistinen facisti. (Ainakin 30-luku tulee ikävästi mieleen... )

Ja mikään ei ole nykyäänkään muuttunut. Tulemme löytämään edestämme niin EU jäsenyyden kirjaamisen perustuslakiin (jonka piti olla vain nykytilanteen kirjaamista, eikä vaikuttaa mihinkään käytännössä) kuin ERVV ja EMV päätöksetkin. Tulevaisuudessa meille kerrotaan, että oikeasti ne tarkoittivat sitoutumista EU liittovaltioon. Nyt on enää myöhäistä valittaa, päätöksethän tehtiin silloin joskus...