Mielenkiintoista vuotta 2012

Nyt on se aika jolloin Keskiäksyn pitäisi toivottaa kaikille lukijoille onnellista tai edes hyvää uutta vuotta. Mutta, mutta... en oikein itsekkään jaksa uskoa, että tuleva vuosi tulee olemaan erityisen hyvä. Päinvastoin. Talouden ja maailmanpolitiikan "biorytmikäyrät" ovat nyt sellaisessa vaiheessa, että kulunut vuosi 2011 on toki ollut huonompi kuin vuosi 2010, mutta varmasti parempi kuin alkava vuosi 2012.

No, kyllä se siitä. Sateen jälkeen tulee ennenmmin tai myöhemmin pouta ja yön pimeimmän hetken jälkeen alkaa aamu sarastaa. Kunhan nyt ensin päästään sinne pohjalle asti. En tiedä tapahtuuko se pohjakosketus vielä vuonna 2012. Euro-poliitikot kun yrittävät hinnalla ja keinolla millä hyvänsä siirtää väistämättömiä asioita ja tapahtumia hamaan tulevaisuuteen.Ongelmat siitä vain paisuvat ja maksettava hinta kasvaa, mutta poliitikot yleensä ovat kovin lyhytnäköisiä.

Niinpä Keskiäkäinen Mies kiittää kaikkia lukijoitaan kuluneesta vuodesta ja toivottaa teille oikein mielenkiintoista vuotta 2012. Ja loppujenlopuksi, ei se henkilökohtainen onnellisuus tai tyytyväisyys yksinomaan ole kiinni maailman talouden tai politiikan suhdanteista. Suurinta osaa merkitsevät kuitenkin läheiset, ystävät ja se että oma arjenhallinta on kondiksessa.

Tähän loppuun sopinee ääniraidaksi se perinteinen uudenvuoden laulu. Vaihteen vuoksi norjaksi. Olen pahoillani jos joku saa hampaankolotusta tuosta ällösöpön siirappisesta videosta joka on tehty taustalle. Sulkekaa tarvittaessa silmänne. Sillä jokatapauksessa Sissel Kyrkjebø osaa laulaa todella upeasti.

Vestigia terrent - Keskiäkäisen Miehen tunnustuspalkinnot,osa II

Kuten blogauksen nimestä voi päätellä, tämä postaus on suoraa jatkoa edelliseen. Jos päädyit tähän ensin, suosittelen aloittamaan lukemisen osasta yksi. Näin vältymme kaikki tarpeettomalta kertaukselta.

4. Vuoden 2011 Joseph McCarthy - palkinto

Oletko rasisti vai kansalainen?

"Joe" McCarthy oli alkujaan hyvin keskinkertainen ja väritön Amerikkalainen rivisenaattori. Kunnes koki "valaistumisen". Hän nimittäin sai päähänsä että USA:ssa suorastaan vilisee kommunisteja. Heitä oli kaikkialla. Niin politiikassa, valtion virkakoneistossa, armeijassa kuin tieteen ja jopa viihdemaailman merkittävillä paikoilla. Niinpä McCarthy ryhtyi tarmokkaasti toimeen tämän arkipäivän piilevän kommunismin kitkemiseksi valtakunnasta. Hän onnistuikin lietsomaan maan yleiseen mielipiteeseen suoranaisen kommunistihysterian ja hänen johtamansa senaatin PSI- komitean toimeenpanema kommunistijahti sai lopulta noitavainoihin verrattavia piirteitä.

Suomessa kommunistikauhua ja -vainoa on podettu viimeksi sillä paljon puhutulla 30-luvulla. Nykyään ne änkyrimmätkin stalinistit on rehabilitoitu ja he toimivat valtionhallinnon korkeilla paikoilla sekä tietysti tiedemaailmassa arvostettuina ja median rakastamina rasismitutkijoina ja ihmisoikeusasiantuntijoina.

Seitsemänkymmentäluvulla sai sitten vuorostaan fasistien ja muiden taantumuksellisten jahtaaminen suorastaan McCarthylaisia piirteitä, mutta kun rauhanvaltio sitten kuoli ja kuopattiin, viimeisetkin suunnitelmat fasisminvastaisesta rauhanlaista raukenivat.

Tämän päivän mccarthylaiset näkevät vähän jokapuolella suomea merkkejä ultra-ääri-laita-oikeiston uhkaavasta noususta ja taas kerran leimakirveet heiluvat ja viraltapanovaatimuksia esitetään. Maamme ja kansamme kuulemma suorastaan huokuu arkipäivän rasismia ja jopa "fassismi" on kuulemma niiden ihan pieleen menneiden ja väärin äänestettyjen eduskuntavaalien takia suorastaan valtavirtaistunut.

Siksi Keskiäkäisen McCarthy-palkinnon saa se suomalainen poliitikko, virkamies tai viranomainen joka on pontevimmin omistautunut tämän arkipäivän valtavirtarasismin, piilofasismin tai laitaoikeistovaaran tunnistamiseen, paikallistamiseen, torjumiseen tai tukahduttamiseen. Joko sanoin tai teoin.

5. Vuoden 2011 Trofim Lysenko-palkinto

Trofim Lysenko oli venäläinen "biologi" joka  tunnetaan parhaiten ns. lysenkolaisesta perinnöllisyystieteestä. Jonka mukaan myös hankitut ominaisuudet periytyvät. Tämä sopi hyvin kommunistiseen ideologiaan, jonka tavoitteena oli luoda uusi parempi ihminen, Homo Sovijeticus. Lisäksi Lysenkon lupaukset mahdollisuudesta viisinkertaistaa maatalouden satotasot nopeassa tahdissa ja vieläpä ilman kemiallisia lannoitteita miellyttivat suuresti Stalinia.

Mutta siteerataanpa tähän lisäksi hieman Wikipediaa: Vuonna 1927 Pravda kertoi Lysenkon keksineen, kuinka pellot voidaan lannoittaa ilman lannoitteita ja mineraaleja, ja todistaneen, että Azerbaidžanissa voitaisiin kasvattaa talvisato papuja. Sadot kuitenkin menetettiin seuraavina vuosina... Lysenkon menestyksiä julkistettiin tiedotusvälineissä vuosina 1927–1964 ja raportoitiin loistavista läpimurroista, jotka yleensä epäonnistuivat ja jotka korvattiin uusilla menestystarinoilla... Lysenko oli äkkipikainen, eikä hän sietänyt arvostelua. Vuonna 1929 Lysenkon arvostelijat vaiennettiin, ja he saivat vain kritisoida, eivät tarjota muita vaihtoehtoja...Lysenkolaisuuden tieteellinen pohja oli lähes olematon.

Lysenko oli siis ennenkaikkea poliittinen eläin, jolle ns. tiede oli väline oman aseman ja omien etujen saavuttamiseksi. Hänen harjoitti "tiedettään" politiikka etukulmassa, niin että "tulokset" olivat aina vallanpitäjiä miellyttäviä ja heidän politiikalleen korrekteja.

Tämänpäivänkin tiedemaailmasta löytyy kosolti Lysenkon hengenheimolaisia. Wannabe-poliittisia vaikuttajia tutkijan valekaavussa. Päivystäviä dosentteja, jotka laukovat julkisuudessa tittelinsä turvin poliittisia mielipiteitä asiasta kuin asiasta. Vaikka eivät välttämättä tiedä tai ymmärrä siitä hönkäyksen pöläystä. 

Keskiäkäinen Trofim Lysenko palkinto voidaan siis myöntää sellaiselle akakoomiselle hutkijalle, jolla on jo tutkimusta aloittettaessa selvillä haluttu lopputulos. Johon ns. tutkimus sitten sovitetaan. Lopputulos joka on joko tutkijan omaa poliittista agendaa tukeva tai ainakin moraalisten mielipidekeisarien korrektiksi hyväksymä. Erityisen runsaasti tälläisiä hutkijoita löytynee ns. yhteiskunnallisten tieteiden oppituoleista. Esim. sosiologian, naistutkimuksen ja rasismintutkimuksen parista, joitain mainitakseni. Lisäksi ns. ilmastonmuutostutkimus on näköjään muuttunut täysin poliittiseksi tieteeksi, jossa on olemassa vain yksi ja ainoa totuus.

6. Vuoden 2011 Joseph Goebbels palkinto

Oletteko valmiit totaaliseen monikultturismiin?

Saksan propagandaministerinä toiminut Joseph Goebbels oli nykyaikaisen poliittisen viestinnän ja Eurooppa-propagandan edelläkävijä. Hänen teräviä oivalluksiaan olivat mm periaate jonka mukaan poliittinen mielipiteen muokkaus on suunniteltava tyhmimmän kadunmiehen käsityskyvyn mukaan. Fiksummat seuraavat kyllä sitten lauman mukana. Hänen suuhunsa on laitettu myös seuraavat nykypoliitikkojenkin huoneentauluina toimivat sloganit: ”Uudelleen ja uudelleen toistetusta valheesta tulee totta.” sekä  "kun kerrot valheen, kerro iso ja pysy siinä". Näillä keinoillahan markkinoidaan niin ajopuu-euro-politiikkaamme kuin monikultturismin kansalaisillemme tuomaa autuuttakin.

Keskiäkäinen Goebbels-palkinto voidaan siis myöntää niin ansiokkaasti/röyhkeästi politikoivalle toimittajalle tai tiedottajalle ja mikseipä myös taitavasti propagoivalle politiikolle tai yhteisölle.

Pääasia on ettei palkittu anna minkäänlaisten faktojen, reaalimaailman tai maalaisjärjen häiritä lennokasta mielipiteenmuokkaustaan. Vahvoilla on siis kyyninen propagandisti, joka kykenee kertomaan hallintoalamaisille positiivisen tarinan vaikka Ruandalaisesta kansanmurhaajasta. Kuinka tämä on lähipiirinsä mukaan lämminhenkinen, avoin ja ystävällinen ihminen. Ja ennenkaikkea valtava voimavara ja rikkaus maallemme.

Tai tyyppi joka kykenee pokkana julistamaan messuhalliselle "uskovaisia" että oletteko valmiit totaaliseen monikulttuurisuuteen, vielä siinä vaiheessa, kun kaduilta kuuluu parku että Hannibal on jo murtanut portit ja ohittanut kaupungin muurit. Tai saarnaamaan maksuun langenneiden, sotakorvausten kokoluokkaa olevien pan-eurooppalaisten lainatakauksien näännyttämille veronmaksajille, että me kannamme nyt vastuuta, jotta suuri Euroopalainen rauhanprojekti saisi elää. No joo, kyllähän te tiedätte nämä "meillä on vastuu koska oli orjalaivojen terva ja me olemme velkaa koska Afrikkalaiset auttoivat talvisodassa ja autettiinhan Karjalan evakkojakin, älkäämme siis unohtako Kanadan mainareitamme, jotka saivat etsiä onneaan ,mutta muistakaa että ilman Finlayssonia ja Guttzeitia me emme olisi mitään" - journalistit.

----------------------------------------------------

Ja kertauksen vuoksi. Toivon lukijoilta tuonne kommenttiosastoon ehdotuksia varteenotettavista ehdokkaista eri kategoriohin. Mielellään nasevilla perusteilla varustettuna. (No, toki itsestään selvyyksiä ei tarvitse rautalangasta vääntää. Jokainen tietää missä mennään jos esimerkiksi ehdotetaan että  kohta 3, Jyrki Katainen). Ehdokkaiksi voi nimetä mieluummin henkilöitä, mutta tarvittaessa myös organisaatioita. Jos pystyy sen perustelemaan. Sen verran olen kuitenkin Impivaaralainen, että hyväksyn vain suomalaisia kandidaatteja. (Siis sori Kumitonttu, EU ja YK eivät kelpaa)

Joskus tammikuussa teen sitten ehdotuksista yhteenvedon sekä valitsen ja julkistan voittajat. Eikä se yleisöäänestyskään ole poissuljettu vaihtoehto, jos selkeästi parasta vaihtoehtoa ei muuten johonkin kategoriaan löydy.

Koska kyseessä on aivan uusi ja vielä suurelle yleisölle tuntematon palkinto, en toki pane pahakseni vaikka levittäisitte siitä huhua blogosfäärissä tai miksei muussakin sosiaalisessa mediassa. Itse kun olen todella huono tuossa sissimarkkinoinnissa. Saisimme ehkä hieman laaja-alaisempia näkemyksiä ansioituneista henkilöistä ja potenttiaalisista palkittavista. Tämä Hampaankolo kun on kuitenkin varsin pikkuruinen vessanseinä täällä  internetin limaisilla peräkujilla. "Bloginen", jonka lukijakunta on hyvin selkeästi painottunut laadukkuuteen, sen määrän kustannuksella :-) ...

Pia Fraus eli Keskiäkäisen Miehen tunnustuspalkintoja osa I

On taas se aika, jolloin julistetaan kaikenlaisia palkintoja ja muita huomionosoituksia vuoden aikana tehdyistä maineteoista, suorituksista ja saavutuksista. Niin tieteen, taiteen kuin erilaisten kulttuurienkin saralla. On Jussia, Emmaa, Venlaa. Ja Finlandiaa, Vuoden urheilijaa, Vuoden pakolaisnaista kuin Huuhaa-palkintoakin. Aivan olemattomiakin asioita palkitaan, kuten vaikkapa Vuoden turhake. Mutta olen huolestuneena seurannut, että eräs ansioitunut kansanryhmä jää lähes täysin paitsioon kaikkien näiden huomioonosoituksien suhteen. Tarkoitan tietysti poliitikkoja sekä muitakin kiihkeitä poliittisia toimijoita. Niin tiedonvälityksen, julkisen  virkakoneiston kuin tieteenkin piirissä.

Niinpä päätinkin perustaa Hampaankolo-blogin ensimmäisen täyden toimintavuoden kunniaksi ihan oman "Pia Fraus" (eli "Hurkas Petos") palkinnon. Mallia tälläiseen omatoimisuuteen näytti hienosti runoilija Heli Laaksonen, jonka perustama Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto on minusta genren sympaattisin tulokas.

Nobel-palkinnoissakaan rauhantekijät, kirjailijat, talousauguurit ja toisaalta oikeiden, kovien tieteiden edustajat eivät kilvoittele samassa sarjassa vaan kukin keskenään. Niinpä päätin että myös Keskiäkäisessä vuosipalkinnossa on syytä olla erilaisia alakategorioita. Päädyin kuuteen palkintoluokkaan, jotka kaikki on nimetty oman alansa historiaan jääneiden "merkkihenkilöiden" mukaan.

Tässä siis eri palkintokategoriat ja lyhyet perustelut niille:

1. Vuoden 2011 Nicolae Ceaușescu - palkinto

Huolimatta titteleistään "Karpaattien Nero" ja "Ajatuksien Tonava" tämä Romanian entinen päämies ei tunnetusti ollut suurien ideoiden kehittäjä. Pääosin hänen aatteensa ja käytännön politiikkansa oli plagiaattia niin Marxilta, Leniniltä, ja Stalinilta kuin myöhempinä aikoina Kim Il-sungilta. Mutta ainakin yksi oma innovaatio Nicolaelta löytyy. Nimittäin systematisaatio.Tämä yhteiskuntarakenteen modernisointiohjelma tarkoitti käytännössä maan kylien ja pikkukaupunkien (alle tuhannen asukkaan kylät luokiteltiin "irrationaalisiksi") jyräämistä pillareilla maan tasalle. Ja niiden asukkaiden siirtämistä omistamistaan vanhoista taloista valtion omistamiin "moderneihin" kerrostaloihin. Samaisen  systematisaation nimissä iso osa Bukarestin vanhaa historiallista keskustaa hävitettiin uuden uljaan hallintokeskuksen tieltä

Niinpä Keskiäkäinen Nicolae Ceaușescu - palkinto myönnetäänkin poliitikolle tai virkamiehelle joka on merkittävästi edistänyt Suomen systematisaatiota. Ansioina voi olla esimerkiksi peräänantamaton pyrkimys  pakottaa meidät hallintoalamaiset asumaan suurehkon kaupungin kerrostaloslummissa, radan varrella. Tai haja-asutusalueella asuvien toisen luokan kansalaisten elämän hankaloittaminen kaavoituksellisin, verotuksellisin tms hallinnollisin keinoin. Sekä maamme kuntarakenteen pakkoliittäminen isommiksi kokonaisuuksiksi. Siis kaikki sellainen toiminta, jolla Euroopan harvaanasutuimman valtion kansalaiset pyritään erilaisten ideologisten tai uskonnollisten periaatteiden perusteella keskittämään mahdollisimman ahtaaseen ja tiiviiseen pakettiin.


2. Vuoden 2011 Neville Chamberlain - palkinto

Neville Chamberlainhan muistetaan oman aikansa mahtaviman valtakunnan eli Iso Britanian selkärangattomana pääministerinä. Joka oman sisäpoliittisen heikkoutensa takia harrasti nöyristelevää myöntyväisyys politiikkaa nousevaa kansallissosialistista totalitarismia kohtaan.

Historiaan Chamberlain jäi annettuaan Hitlerille periksi kerran toisen jälkeen, ajankohtana jolloin Saksa ei ollut vielä varustautunut hampaisiin asti ja valmiina sotaan. Ja kehuskelemalla sen jälkeen, että tällä dhimmi-politiikallaan hän on "taannut rauhan meidän ajaksemme".


Nykyään läntisten demokratioiden haastajaksi on taas kerran nousemassa totalitaarinen aate. Jolla on kannattajiensa mukaan historiallinen ja suorastaan jumalallinen oikeus ja velvollisuus hallita koko maailmaa ja kaikkia sen ihmisiä. Ja jonka mukaan kaikki maailman ihmiset eivät ole samanarvoisa. Vaan ovat esimerkiksi sukupuolensa, uskontonsa tai seksuaalisen suuntautumisensa perusteella täysin eriarvosia. Joka oikeuttaa ja jopa suorastaan velvoittaa surmaamaan alempiarvoisiksi luokittelemiaan kansanryhmiä ja tietenkin aatteen kanssa erimieltä olevia tai siitä luopuvia. Joka oikeuttaa kaikki mahdolliset keinot omien päämääriensä edistämiseen. Mukaanlukien väkivallan, jonka käyttöön se suorastaan kannustaa kannattajiaan.

Tämä aate siis pyrkii saamaan valtaa kaikin keinoin. Niin veristen sisällissotien kautta kuin demokraattisissa vaaleissakin. Jos se onnistuu hankkiutumaan valtaan normaalien vaalien välityksellä, niin bolsevikkein ja natsien tavoin, sen jälkeen vapaita vaaleja ei enää sallita eikä suvaita. Koska niitä ei kuulemma tarvita. Vallassahan on jo ideologia jolla on hallussaan ainoa oikea totuus.

Tämä kaikki myös kerrotaan avoimesti, suoraan ja häpeilemättä (kuin Mein Kampfissa konsanaan) aatteen pyhässä kirjassa ja sen lukuisissa selitysteoksissa. Ja aatteen suorastaan barbaarisiinkin toteuttamistapoihin voi käytännössä tutustua monissa sitä noudattavissa valtioissa. Kukaan rehellinen ihminen ei voi siis sanoa, ettei tiedä tai ei ymmärrä mitä tämän aatteen käytännön toteuttaminen tarkoittaa.

Niinpä niin. Jokainen varmaan ymmärtää että kyseessä on tietenkin militantti ja fundamenttalistinen islam. Mutta poliitikkojemme ja muiden moraalisäteilijöiden keskuudessa on suuri joukko ihmisiä joille edellämainittujen tosiasioiden tunnustaminen on suuri kauhistelun aihe. Pienikin kritiikki islamilaisia käytäntöjä tai päämääriä kohtaan on kuulemma islamofobiaa, ksenofobiaa, rasismia ja kaikenhuippuksi jopa fasismia. Ainakin kolmekymmentäluku kuulemma tuulahtelee tuvan nurkissa.

Siispä Keskiäkäinen Neville Chamberlain-palkinto myönnetään sellaiselle moraalisäteilijälle, joka on teoillaan tai puheillaan vuoden aikana osoittanut erityisen aulista ja matelevaa dhimmi-henkeä. Hyödylliselle idiootille joka reaalimaailmasta huolimatta vakuuttaa läpinäkyvimmänkin taqijjan olevan olevan totta ja levittää sitä totuuna eteepäin. Tai sitten opportunistisimmalle poliitikolle joka faktoista huolimatta kirkkain silmin julistaa että tässäpä onkin mainio rauhanuskonto meidän ajaksemme.

3. Vuoden 2011 Vidkun Quisling - palkinto

Eurooppalainen identiteetti ja yhteiset arvot

Vikdun Quisling oli Norjalainen upseeri ja poliitikko sekä edelläkävijä Eurooppalaisen talousalueen, yhteisöaatteen ja yhteishallinnon laajentamiseksi myös Skandinavian alueelle.

Jo vuonna -39 hän meni Saksaan ja esitti saksalaisille ajatuksen siitä, että hän kaappaisi vallan Norjassa ja että hänen hallituksensa kutsuisi saksalaiset Norjaan. Saksalaiset miehittivät kuitenkin Norjan mieluummin väellä ja voimalla, mutta tämäkään ei Vikdunia haitannut. Vielä epätoivoisten taistelujen ollessa käynnissä hän ryhtyi vastuunkantajaksi ja julistautui Norjan pääministeriksi vannoen uskollisuutta yleiseurooppalaisille arjalaisille arvoille. Ja pääministerinä hän sitten toimikin Tuhat Vuotisen Unionin Valtakunnan loppuun asti eli vuoteen 1945.Ymmärrettävistä syistä Quisling-sanalla tarkoitetaan nykyään norjan kielessä maanpetturia, ja sana on vakiintunut monissa muissakin kielissä miehittäjän kanssa yhteistyötä tekevän luopion synonyymiksi.

Uusin ja uljain Eurooppalainen imperiumi ei ole vielä miehittänyt Suomea kuin henkisesti ja osin taloudellisesti. Mutta matkamme takaisin jonkinlaiseksi autonomiseksi satraappikunnaksi jatkuu kiihtyvällä vauhdilla

Niinpä Keskiäkäisen Vikdun Quisling-palkinnon saa se suomalainen poliitikko, joka on tänä vuonna toimillaan eniten edesauttanut Suomen sitoutumista yleiseurolaiseen pankkitukeen ja sen myötä maamme syöksemistä eurostoliittolaiseen velkaorjuus-unioniin. Tai ollut innokkaimpana kukkona tunkiolla luovuttamassa maamme vielä jäljellä olevaa suvereniteettia akselivaltojen (Saksa-Ranska) Merkozyn tai Brysselin demokratiattomien sentralistien käsiin.

-----------------------------------------------------

No niin. Sorrun taas kerran perisyntiini, eli puuduttavaan perusteellisuuteen ja monisanaisuuteen. Koska postauksesta näköjään tulee liian pitkä, jaan sen kahteen osaan.  Loput kolme palkintoa esittelen sitten seuraavassa postauksessa.

Mutta toimintatapa on siis se, että toivon arvon lukijoilta ehdotuksia potenttiaalisista palkinnon saajista tuonne kommenttiosastolle. Mieluusti nasevan perustelun tai edes uutis- tms linkin kera. Valitsen sitten niistä täysin diktatoorisin ottein mielestäni pätevimmät ja parhaimmat. Ja jos kelvollisa ehdotuksia ei tule, voin nimetä voittajan täysin omasta hihastakin vetäistynä. Sillä minun blogi, minun palkinto ja mahdolliset valitukset tämän asian tiimoilta voi toimittaa Jurvan kuntaan.

Jos tasa-veroisia ehdokkaita löytyy useita, saatan järjestää myöhemmin lukijaäänestyksen. Tai sitten en. Mutta jokatapauksessa kaikki palkinnonsaajat julkistetaan sitten joskus tammikuun kuluessa sopivin menoin. Eipä muuta tällä erää, pysykää kanavalla...

Poliittinen muisti

Et sitten Jykä muka tiennyt mitä teit?

Kun vuosi taas kerran kuluu loppuun, eri mediat täyttyvät katsauksilla menneeseen. Siispä ajattelin että Hampaankolon on syytä seurata trendiä. Oikeastaan kimmokkeen muistelemiseen antoi eräs  pikku-uutinen joulun alta. Tekniikka ja Talous kertoi silloin, että näillä näkymin Olkiluoto3 ydinvoimalaitos valmistunee syksyllä 2014, vain viisi vuotta suunnitellusta myöhässä.

Vieläkö joku muistaa poliitikkojemme kiemurtelua, kun tuon voimalan rakennusluvasta aikoinaan tehtiin päätöstä? Päätöshän kuulemma perustui tarkkoihin ja tiukkoihin talous- ja kustannuslaskelmiin, jotka kiistattomasti osoittivat ydinvoiman taloudellisesti kaikkein edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Lisäksi voimalapäätöksen kerrottiin olevan merkittävä elvystysratkaisu 90-luvun laman jälkikrapulasta vielä nousemassa olevalle kansakunnallemme. Merkittävä päätös, joka tarjoaisi töitä ja toimeentuloa tuhansille ellei kerrannaisvaikutusten kanssa jopa kymmenilletuhansille kansalaisillemme.

Voimalaa on sittemmin rakennettu kuin Iisakin kirkoa. Kustannusarvio on kaksinkertaistunut ja rakennusaikakin tuplaantunut. ( Ja saattaa toki venyä lisääkin. Uskallan kyllä lyödä vetoa, ettei voimala käynnisty tai ainakaan sitä ei liitetä valtakunnan verkkoon v 2014) Miljardien korvauskanteet ja vastakanteet ovat singahdelleet rakennuttajan TVO:n ja rakentajakonsortion Areva-Siemensin välillä. Ja lehtietojen mukaan päärakentafirma Areva on varsin huonossa hapessa. Mutta onko kukaan nähnyt projektista päivitettyjä talouslaskelmia? Mikä tulee olemaan Olkiluoto 3:n lopullinen, todellinen sähkön hinta? Kun muistetaan että ydinvoimassa suurin osa lopputuotteen hinnasta ei kerry poltoaineesta, vaan voimalan pääomakuluista.

Vielä hupaisemmaksi asia muuttuu, kun katsomme projektin "elvyttävää" ja työllistävää merkitystä. Työpaikkoja rakennustyömaalla toki on, mutta ei juurikaan suomalaisille. Ranskalaisen firman alihankkijoiden portugalilaiset työnjohtajat komentavat puolalaisia, virolaisia ja venäläisiä työntekijöitä. Lehtitietojen mukaan pahimillaan 5:n euron tuntipalkalla. Ja tämän Baabelin miilun rakentajaporukasta juuri kukaan ei maksa veroja. Ainakaan Suomeen.

Mutta eihän tuollaisia poliittisia perusteluja ole soveliasta muistella. Sillä onhan olemassa käsite nimeltään poliittinen muisti. Alunperin sillä on tarkoitettu äänestäjien kykyä muistaa poliitikkojen lupaukset. (Se aika on kuulemma noin kolme kuukautta)  Mutta myöhemmin se on muuttunut poliitikkojemme saavutetuksi eduksi. He itse eivät ole muistavinaan sen vanhempia kannanottojaan tai mielipiteitään ja yleensä myös media armeliaasti säästä heidät niiltä. Poikkeuksen tekee ainoastaan tilanne jossa joku poliitikko päätetään yleisen edun nimissä "uhrata" ja hänet ikäänkuin julistetaan vapaaksi riistaksi. Tällöin toimittajakunta kyllä "haistaa veren" ja vain taivas on rajana vanhan loan kaivelulle.

----------------------------------------------

Jatketaanpa vanhoissa asioissa. Muistatteko vielä sitä aikaa kun Suomea ajettiin EU:n jäseneksi? Se jäsenyyshän ei missään nimessä tarkoittanut liittovaltiota. Tai edes omasta valuutasta luopumista. Joka sellaista edes kehtasi epäillä oli tympeä nationalisti tai ummehtunut Impivaaralainen. Suomi ei EU:ssa suinkaan tulisi menettämään päätösvaltaansa, vaan se päinvastoin jopa kasvaisi, kun Suomi saisi olla mukana päättämässä koko Euroopaa koskevista asiosta. Ja epämääräisessä tulevaisuudessa ehkä eteen tulevasta yhteisvaluutasta saati sitten niin isosta asiasta kuin EU:n muuttuminen liittovaltioksi järjestettäisiin luonnollisesti uusi kansanäänestys.

Ja kuinkas sitten kävikään. Liittyminen euroon ajettiin läpi hallituksen tiedonantona eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä. Jossa vielä viimeisessä äänestyksessä hallituspuolueiden kansanedustajat pidettiin ruodussa ilmoittamalla, että kyseessä on samalla hallituksen luottamuslauseäänestys. (Jos äänestätte euroa vastaan, äänestätte hallitusta vastaan) Epäilevät tuomaat vaiennettiin tylysti, että nyt on myöhäistä keskustella tälläisistä pikkuseikoista, mehän oikeastaan päätimme tämän asian jo hyväksyessämme EU-jäsenyyden ja siinä samalla Maastrichtin sopimuksen. Siis turpa kiinni veneenkeikuttajat.

Euroon liittymisen yhteydessä taas meille vakuutettiin, että se ei missään tapauksessa voisi johtaa vastuuseen muiden euromaiden veloista tai mihinkään muuhunkaan tulonsiirtounioniin. Siitähän on olemassa tiukat sopimukset ja muut rätingit. EU:n vakaussopimus ja vaikkapa Maastrichtin sopimushan suorastaan kielsivät sellaisen. Ja joka muuta epäili, oli Impivaaralainen juntti tai nationalistinen populisti.

Niinpä niin. Tuo poliittinen muisti ihmeellinen asia. Valkoinen osoittautuu aikaa myöden mustaksi ja saatavat veloksi. Ja joka siitä muistuttaa on ainakin vihapuheinen populisti, jos ei peräti nationalistinen facisti. (Ainakin 30-luku tulee ikävästi mieleen... )

Ja mikään ei ole nykyäänkään muuttunut. Tulemme löytämään edestämme niin EU jäsenyyden kirjaamisen perustuslakiin (jonka piti olla vain nykytilanteen kirjaamista, eikä vaikuttaa mihinkään käytännössä) kuin ERVV ja EMV päätöksetkin. Tulevaisuudessa meille kerrotaan, että oikeasti ne tarkoittivat sitoutumista EU liittovaltioon. Nyt on enää myöhäistä valittaa, päätöksethän tehtiin silloin joskus...

Miksi tasa-arvo ei toteudu myös jouluna?

Nyt on aika toivottaa kaikille lukijoille rauhallista ja mukavaa joulunaikaa. Muistakaa että Joulu ei tule sen paremmin suorittamalla kuin ostamallakaan. Joulu on (tai ainakin sen pitäisi olla) mielentila tai idea. Yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä läheisten ihmisten kanssa. Tai vaikkapa rauhoittumista hyvän kirjan ääreen. Ehkä vähän arkea juhlavampaa ja runsaanpaa ruokavaliota. Pari lasia punaviiniä tai tummaa olutta palanpainikkeeksi. (Mutta ei missään nimessä ryyppäämistä)  Siis pois kiire ja touhotus. Ollaan vaan ja nautitaan lyhyen elämämme pienistä iloista...

PS. Näinä militantin tasa-arvopolitiikan aikoina on eräs patriarkaatin linnake jäänyt luvattoman vähälle huomiolle ja siten tyystin valloittamatta. Tarkoitan tietysti joulupukki-instituutiota. Niinpä Keskiäkäinen Mies esittääkin kainon toiveen. Saisimmeko 40%:n sukupuolikiintiö myös joulupukeille.

Laitankin tähän loppuun muutamien tunnettujen ja arvostettujen taiteilijoiden visioita tasa-arvo ajan joulupukeista. Olkoon tämä vaatimaton joululahjani lukijoille :-)

Alberto Vargas

Haddon Sundblom

M. Campbelles

Gil Elvgren

Gil Elvgren uudestaan, tässä tosin vain pukin pikku apulainen

Earl Moran

sitten uudempaa aaltoa, Al Rio..

...ja Luiz Martinez

Mutta turha tässä haaveilla. Meikäläisen tuurilla aattoiltana pukiksi osuisi kuitenkin joku Atlas Saarikoski:

Siispä Keskiäksy lopettaa  näihin Peter Hawleyn tunnelmiin:

Santa Mario eli kuinka joulu tuli myös köyhille pankkiireille

Joulun henki on alkanut liihottaa euroopan pankkimaailmassa. Super Mario avasi EKP:n piikin ja sadat eurooppalaiset pankit nostivat pikapikaa lähes 500 MILJARDIN euron lainat.  Laina-aika on 3-vuotta ja  korko 1%. EKP siis lainasi rahaa jota sillä oikeasti ei ole ja vakuudeksi kuulemma kelpasi suurin piirtein mikä tahansa roskapaperi. Esimerkiksi Kreikan valtion velkakirjat, täydestä arvostaan. Koiranleukaiset nettikommentoijat heittivät epäilyjä, että nyt EKP:lle kelpaavat vakuuksiksi jopa pankkiirien käytetyt alushousut.

Virallisen selityksen mukaan toimenpiteellä torjutaan luottolamaa ja varmistetaan eurooppalaisten yritysten rahoituksen saatavuutta. Oikeasti päällimmäisenä taka-ajatuksena lienee se, että pankit lainaisivat nämä rahat edelleen euroalueen kriisimaille. EKP:hän ei sääntöjensä puitteissa saisi suoraan rahoittaa jäsenvaltioita.

Hmm - kaikkien näkyvissä olevaa umpikujaa saadaan tällä konstilla siirrettyä vähän eteenpäin. (Tuolla summallahan vaikkapa Italia selviäisi jonnekkin ensi syksyyn.) Mutta kyseessä on vain hetken helpotus. Euroalueen valtioiden pelkkä jälleenrahoitustarve (vanhat lainat, jotka lankeavat maksuun ja siis nykytilanteessa käytännössä maksetaan uudella velalla) on ensi vuonna noin 1600 miljardia euroa ja uudet budjettivajeet tuohon päälle. Lisäksi euroalueen pankkien lasketaan tarvitsevan ensi vuonna noin 700 miljardia uutta pääomaa, säilyttääkseen edes muodollisen vakavaraisuutensa.

Pankkiireille tälläinen järjestely ei liene vastenmielinen. Kun prosentin korolla saadut 500 miljardia lainaa PIIGS-alueelle vaikkapa noin 6%:n korolla, niin pankeille kertyy vaivanpalkaksi varovaisestikkin laskien reilun 20 miljardin potti. Siis vuodessa. Tulevan vuoden bonukset näyttävät taas kerran turvatuilta.

Pankkiiribonuksethan eivät ole tämän talouskriisin aikana olleet vielä kertaakaan oikeasti uhattuna. Paljon niiden leikkaamisesta on toki puhuttu, mutta mikään ei ole käytännössä muuttunut. Vuonna 2010 eli pari vuotta kriisin alun jälkeen nämä bonukset kohosivat kaikkien aikojen ennätykseen. Ja esimerkiksi Brittiläinen RBS pankki maksoi vuodelta 2010 bonuksia johtajilleen ja työntekijöilleen lähes miljardi puntaa. Vaikka kyseinen pankki oli vähän aikaisemmin välttänyt konkurssin Englannin valtion noin 20 miljardin punnan pelastussijoituksella ja näytti tilinpäätöksessään 1,3 miljardin punnan tappiota.

Kaikenkaikkiaan siis pankkiirien joulu 2011 näyttää hyvin valoisalta. Tuolla 500 miljardilla saatiin käteistilannekkin kuntoon, joten siitä päältä voidaan tämän vuoden bonukset maksaa ilman likviditeettiongelmia. Super Marion ja  EKP:n piikiin voinee jatkossakin luottaa ja velka menee Euroopassa  hyvin kaupaksi. Eikä mistään ikävästä sijoittajavastuusta tai Tobinin verosta puhuta enää yhtään mitään.

Ja loppujen lopuksi, jos pankki kaatuu alta, niin veronmaksajat rientävät kyllä apuun. Huonoimmassakin tapauksessa omaksi kohtaloksi koituu kultainen kädenpuristus ja ruhtinaallinen eläke.

Luovia ratkaisuja

Tuntuu että Suomalaisessa poliittisessa kielenkäytössä on aina päälimmäisenä yksi ainoa muotitermi. Jota sitten hokevat kaikki kynnelle kykenevät. Kaikkihan tuntevat esimerkiksi jo läpikuluneet hokemat "uhka arjen turvallisuudelle" tai "vihapuhe". Tällä hetkellä kuuminta hottia politiikkojemme huulilla tuntuu olevan "luovat ratkaisut".

Otetaanpa esimerkki. Saksa ja Ranska sopivat tässä hiljattain keskenään, että uudessa Eurooppalaisessa pankkitukivälineessä eli EVM:ssä käytetään sitten enemmistöpäätöksiä. Ja ilmoittivat tämän muille euroalueen maille tyyliin "ota tai itket ja otat". Suomen perustuslakivaliokunta ja suomalaiset oikeusoppineet tutkailivat asiaa ja totesivat että Suomen osallistuminen tuollaiseen himmeliin noilla ehdoilla on kyllä Suomen perustuslain vastaista.

Tämä ei hallituspuolueidemme terävintä kärkeä pahemmin hätkäyttänyt, vaan he ovat alkaneet papukaijaparven tavoin hokea toistensa perään, että perustulakimme ei toki ole mikään este, vaan korkeintaan  hidaste. Tarvitsemme/etsimme/löydämme kyllä "luovia ratkaisuja", jolla perustuslakimme voidaan kiertää ja Suomen veronmaksajien "vastuunkanto" keskieurooppalaisten pankkien ja PIIGS-maiden pohjattomaan kuiluun voi jatkua.

-"Stubbin mukaan tilanteeseen etsitään nyt luovia ratkaisuja."

-"Poikkeusasema sopii huonosti Suomen Eurooppa-poliittiseen linjaan. Ennen kuin lopulliset päätökset tehdään, tulee hakea luova ratkaisu vakausrahaston enemmistöpäätöskysymykseen", Paavo Lipponen sanoi.

-"Vihreiden puheenjohtajan, ympäristöministeri Ville Niinistön mielestä euroalueen kriisissä on oltava valmis etsimään luovia ratkaisuja" 

-"Pääministeri Jyrki Katainen uskoo "luovan ratkaisun" löytyvän". 

-Astris Thors: "Olemme tämän vuoksi, kuten muun muassa entinen pääministeri Paavo Lipponen, vakuuttuneita siitä, että on löydettävissä luova ratkaisu, jossa voidaan yhdistää Suomen myötävaikutus rahastossa kunnioittaen täysin samalla perustuslain kirjainta ja henkeä sekä eduskunnan rajoittamatonta budjettivaltaa"

Niinpä niin. Vitut perustuslaista, Suomen suvereniteetistä tai maamme taloudellisesta tulevaisuudesta. Kunhan eliittimme voi edelleen kehuskella erilaisilla EU- ja euro-kinkereillä että kyllä Suomi on aina luotettava "Eurooppalainen vastuunkantaja". 

Lisäksi kellään tässä papukaijakuorossa kaakattavalla ei ole ollut esittää pienintäkään konkreettista ajatusta siitä mitä nämä "luovat ratkaisut" voisivat olla. Mutta heillä lienee luja usko ja luottamus, että kyllä EU:n juristit tai pankkimaailman ketkut jonkin kepulikonstin taas kerran keksivät. Mieluusti vielä niin monimutkaisen ja sekavan, että tyhmä vaalirahvas ei siitä selkoa saa. Vaan kaikki voivat vain ihaillen hokea että kylläpä se onkin luova ja meille vieläpä edullinen. Ja että tämä on nyt sitten se lopullinen ratkaisu. Ainakin pariksi viikoksi.

Poliitikkomme ovat näköjään unohtaneet, että loppujen lopuksi erilaiset "luovat ratkaisut" ovat nimenomaan  tämän nykyisen ahdingon aiheuttaneet.

"Luovia ratkaisuja" harjoitettiin kaikissa nyttemmin kriisiytyneissä PIIGS maissa niin valtiontalouden hoidossa kuin sen tilastoimisessakin. Ja myös koko euroalueella on  harjoitettu "luovia ratkaisuja" niin vakaussopimuksen kuin muidenkin taloussääntöjen noudattamisessa. Nyt ollaankin sitten korvia myöten kusessa. Mutta ei hätää. Krapulakin lähtee sillä millä se on tullutkin. Miksei siis myös euron kriisi.

PS. Ei unohdeta että loppujen lopuksi kaikkein luovimpia ratkaisuja ovat kehittäneet erilaiset finanssisijoittajat ja investointipankkiiripiirit, jotka ovat onnistuneet niillä rakentamaan kaikkien aikojen mahtavimman talouskuplan. Johon on erilaisten johdannais-,keplottelu-,kusetus- ja vivutusinstrumenttien avulla luotu koko maailman bruttokansantuotteeseen verrattuna yli kymmenkertainen määrä virtuaalista "rahaa" ja "varallisuutta". Nyt tämä kupla on puhkeamassa ja niin reaalisille kuin virtuaalisillekin tappioille etsitään maksajaa. Mutta ei hätää, kyllä Suomi eli viimekädessä suomalaiset veronmaksajat kantavat vastuuta ja hoitavat oman osuutensa. Ja vielä muutaman muunkin maan osuuden. Meillä on siihen velvollisuus ja meillä on siihen varaa.

Talouselämässäkin on pitkään harrastettu "luovia ratkaisuja". Nyt katsotaan enää kenen käteen jäävät Mustat Pekkat  ja kuka maksaa tappiot