Kelvottoman isän vähäisempi poika

Silläkin uhalla, että Hampaankolo leimaantuu pelkäksi nekrologiblogiksi, en saata olla huomioimatta Pohjois Korean nimellisen ykkösjohtajan poismenoa. Nimellisen, koska sairaalloinen ja nähtävästi jo alunperinkin minkäänlaiseksi johtajaksi täysin kyvytön Kim lienee ollut jo pitkään pelkkä kovan linjan juche-kommunistien keulakuva. Ja tätäkin roolia on jo monta vuotta siirretty Kimin pojalle Kim Jong-unille. Mutta paskan hallinnon mätä keulakuva Kim Jong-il jokatapauksesa oli.

Joku lukijoista saattaa ihmetellä tuon "muistokuvan" tekstiä VTH.  Keskiäksy on aina hiukan kadehtinut jenkkien "kooleja" lyhenteitä. Tyyliin RIP, MIA, KIA etc. Joten päätin tälläisenä ummehtuneena  Impivaaralaisena keksiä jotain vastaavaa myös meille suomalaisille. Ja koska Kimin elämänkaari, saavutukset ja teot eivät oikeuta mihinkään muuhun, kuin mahdollisimman kuumaan loppusijoituspaikkaan, siitä syntyy tuo lyhenne. Vie Terveisiä Helvettiin.

Tämän vuoden kansainvälinen saldo ei näytä  loppujenlopuksi aivan huonoksi jäävänkään. Alakerran isäntä on saanut useita tuoreita selänpesijöitä. Gaddafi, bin-Laden ja Kim Jong-il sitä parasta A-ryhmää. Keskiäkäinen Mies jää toiveikkaana odottamaan jatkoa. Joko pian kellot soivat vaikkapa Robert Mugabelle?

PS. Tuli netissä vastaan varsin selkeä pikaopas kuinka puhutaan "pohjois-Koreaa".  Olkaapa hyvä:

Samettinen vallankumouksellinen

"Hakeudu niiden seuraan jotka etsivät totuutta ja karta niitä jotka ovat sen löytäneet"

Tasavallan presidentin uusi tehtävänkuva

Perustuslakimuutoksien myötä Suomen presidentiltä on viety varsin olellisia vaikutusmahdollisuuksia ja tehtäviä. Jotkut poliitikot ovat jo tuskailleet, että mihin tuollaista vallatonta ja hommatonta keulakuvaa enää tarvitaankaan. Ja kuka itseään palvova poliitikko moiseen joutovirkaan viitsisi edes tosissaan pyrkiä. Aikahan siellä tulisi tarmokkaalla ja ahkeralla ihmisellä toivottoman pitkäksi. Maatalousnäyttelyitäkään ei nykyään riitä avattavaksi ja suojeltavaksi kuin korkeintaan kerran vuodessa.

Onneksi politiikan kulisseissa on tämä ongelma tiedostettu ja tasavallan presidentille on löydetty uusi tärkeä tehtävänkuva. Tälläinen mielikuva ainakin minulle tuli ehdokas Paavo Lipposen viikontakaisesta linjanvedosta. Tulevan presidenttimme toimenkuvaan näköjään kuuluu myös aborttien suorittaminen. Aluksi ainakin kaikille raiskauksen seurauksena raskautetuille naisille.

Jotkut epäilevät tuomaat saattavat kyseenalaistaa presidenttiehdokkaidemme pätevyyden ja sopivuuden  moisiin toimenpiteisiin. Mutta ei hätää, vanha viisaushan sanoo, että kun herran antaa viran, antaa hän samalla myös kyvyn. Ihan maallikkopohjalta toimineita lapsenpäästäjiä ja enkelintekijöitähän on ollut olemassa kautta maailman sivun.

Ja onneksi nykyään jopa 80% aborteista suoritetaan lääkkeillä. Puolustusvoimat voi varmaan antaa uudelle ylipäällikölleen pikakoulutuksen injektioruiskun käytössä. Kyllä sieltä säästöistä ja leikkauksista huolimattta aina sen verran resursseja löytyy. Lääkintäaliupseerikurssin piikityskoulutuksen voinee suorittaa intensiiviopetuksella muutamassa päivässä. Perinteinen imukaavinta (loput 20%) on sitten tietenkin toimenpiteenä huomattavasti vaativampi. Mutta voinemme lähteä liikkeelle siltä pohjalta, että ainakin toimikautensa alkuvuosina presidentti toimii leikkaussalissa enemmäkin jonkinlaisena arvojohtajana ja lääketieteen ammattilaiset hoitavat käytännön toimenpiteet.

Siispä pelko pois. Lähes kaikki presidenttiehdokkaamme kykenisivät kyllä suoriutumaan tästä "maan isän" tai "maan äidin" uudesta valtaoikeudesta vai pitäisikö sanoa valtavelvollisuudesta. Ainoastaan paavinuskoinen Soini osoittautuu tehtävään kykenemättömäksi (tai ainakin haluttomaksi). Soini on selvästi tämän puutteensa myös tiedostanut, sillä eihän hän näköjään edes tosissaan presidentin virkaan pyri. Se on ollut ihan silminnähtävää. Kunhan pitää puoluettaan esillä kuntavaaleja silmälläpitäen.

Entä kuinka kiireinen uudesta presidentistämme sitten oikein tulee? Stakesin tilastojen mukaan v 2010 Suomessa tehtiin 10 242 aborttia. Joista 0.1%:n eli alle kymmenen syynä oli raiskaus, insesti, tms eettinen syy. 3%:ssa syynä oli todettu sikiövaurio, 3.2%:ssa teiniraskaus, 3,4%:ssa äidin korkea ikä, 0.5% lääketieteellinen riski eli vaara äidin terveydelle. 0,1:%ssa kyvyttömyys huoltajaksi ja 2.3%:ssa aikaisempi suuri lapsiluku (yli 4 lasta). Lopuissa 91.8%:ssa syy oli "sosiaalinen". Eli lapsi ei sovi senhetkisiin suunnitelmiin, parisuhdekuvioihin, uratilanteeseen, taloudelliseen tilanteeseen tai ei vain muuten huvita tai kiinnosta.

----------------------------------------

Niinpä niin. Oikeassa elämässähän presidentillä ei ole nykyisillä eikä tulevilla valtaoikeuksillakaan varustettuna  yhtään mitään tekemistä aborttien kanssa. Kunhan on yksi mielipide 5 miljoonan muun joukossa. Ja Soinin henkilökohtainen aborttikanta oli jo entuudestaan varsin hyvin koko kansan tiedossa. Mutta olihan tuo Lipposen (ja Biauden) varsin tympeä jeesustelu täysin odotettavissa.

Sanotaan nyt suoraan sekin, että Keskiäkäinen Mies ei vastusta aborttia. Piste. Perusteluna mielipiteelle ei ole mikään eettinen tai tasa-arvopoliittinen syy. Ei abortti mikään hieno tai moraalisesti hyvä asia ole. Syynä on vaan ihan raadollisesti "pienimmän riesan" periaate. Ei aborteista ole päästy missään eroon kieltämällä ne. Kielto johtaa vain puoskarointiin, lahjottuihin lääkäreihin ja aborttiturismiin. (Aivan yhtä toivoton tehtävä kuin prostituution kieltäminen. Ei vaan onnistu.) Aborttikielto ei onnistunut edes Nicolae Ceausescun kommunistisessa totalitarismissa. Vaikka asiaa yritettiin tiukasti valvoa kaikille naisille pakollisilla ja säännöllisillä gynegologisilla tarkastuksilla. Suuri joukko nuoria naisia vain kuoli puoskariaborttien komplikaatioihin.

Mutta pari asiaa Keskiäksyä hieman aborttikeskustelussa ihmetyttää. Ensinnäkin, minkäänlaista keskustelua siitä, ovatko kaikki nuo noin 9400 sosiaalisin syin tehtyä aborttia aivan tarpellisia, ei ole sopivaa käydä. Seuraa suorastaan itkupotkuraivareita, jossa tuollaista epäkorrektia ihmettelijää huidellaan raiskauksilla, insestillä ja teiniraskauksilla päin näköä. Ja ennenkaikkea todetaan että keskustelu aiheesta on moraalitonta ja sopimatonta, koska se voi ikävästi syyllistää aborttiin päätyneitä naispoloisia. Okei, ei siis saa syyllistää.

Mutta näköjään juurikin samojen ihmisten ja piirien mielestä on ihan oikein ja sopivaa syyllistää sellaisia vanhempia, jotka päätyvät aborttiin sikiöllä todetun vammaisuuden vuoksi. Se kun on kuulemma aivan kauheaa natsihenkistä rodunjalostusta ja voi ihan kuulla kuinka kolmekymmentäluku suhisee nurkissa. Ja keskitysleirien tai kaasukammioiden porteille ei tuollaisesta ole enää pitkä matka.

Yhtä kauheaa on kuulemma myös se, että jossainpäin maailmaa vanhemmat kulttuuristen syiden vuoksi (vaikka muutenhan kaikki kulttuurit ja tavat ovat ihan yhtä hyviä) haluavat mieluummin poikalapsia ja päätyvät abortoimaan tyttösikiöitä. Sellaiseen moraalittomuuteen ei enää pelkkä syyllistäminen riitä, se on suorastaan tuomittavaa. Meidän kaikkien velvollisuus on tehdä asialle jotain.

Niinpä joudunkin vetämään sellaisen johtopäätelmän, että tiettyjen piirien mukaan abortti on hieno, kaunis ja pyhä asia. Kunhan se vain kohdistetaan oikein. Eli pääosin terveisiin poikasikiöihin. Onhan tuossakin linjauksessa näille suviksille vielä se ongelma, että tilastollisesti noissa abortoiduissa poikasikiöissä on vähintäänkin se 5% tulevia homoseksuaaleja. Mutta tämä ristiriita on mahdoton ratkaista, joten se on parasta lakaista maton alle ja unohtaa sinne...

PS. Kulttuurirelativismilla, monikulttuurisuuden ihanuudella ja suvaitsevaisuudellakin näyttää maassamme olevan jokin raja. Ja se raja kulkee tietysti katolilaisuudessa. Moninaisuutta yleensä ylistävä YLEkin intoutuu julistamaan Soinista,  että "Paavi on taas mukana Suomen vaaleissa".  Lisäksi media on "paljastanut" että Soinin avustaja kuuluu ihan äärijärjestöön. Onhan tälläinen katollinen solutus nyt aivan kauheaa menoa. Tässähän tulee ihan kolmekymmentä mieleen. Siis ei 30-luku vaan 30-vuotinen sota.

En tuota Opus Deitä sen kummemmin tunne, mutta ei nyt äkkipäätä tule mieleen yhtään sen aktivistien tekemää tuhopolttoa, ilkivaltaa, murtoa, mellakkaa tms mitä ne nyt aktivistit nykyään ruukaavat harjoittaa. Suomessa jopa valtionapua nauttivien järjestöjen siipien suojissa. Mutta eihän noista "ääri"-salaseuroista koskaan tiedä.

Vaikka en nyt mitään lahkolaisia, hihhuleita saati salaseuraporukoita erityisemmin arvosta, niin annapa kuitenkin Oskari Juurikkalalle ihan ilmaisen vinkin. Avaudu medialle ja kerro että se itsensä ruoskiminen, piikkipannat, selibaatti jne kuuluvat oleellisesti synnynnäiseen sukupuoliseen identiteettiisi ja että Opus Dei-jäsenyys on vain tekosyy jonka varjolla voit sitä identieettiäsi harjoittaa. Sen jälkeen kuulut seksuaalivähemmistöön ja suvaitsevaisto on automaattisesti puolellasi. Ja saat nauttia median ja nomenklatuuran taholta täydellistä "diplomaattista" koskemattomuutta...

Nouseva myrsky by Pat Condell

Sysäys tämänkertaiseen postaukseen syntyi täysin Ruukinmatruunan tuoreesta blogauksesta. Jossa täti Takkirauta heitti ilmoille mm seuraavan väitteen "Hitchens oli siitä outo ateisti, että hän ei bashannut pelkästään kristinuskoa, kuten ateistit yleensä. Häneltä löytyi arsenaalia myös islamia, judaismia, hindulaisuutta ja uuspakanallisuutta kohtaan" 

Alunperin aioin vain laittaa Matruunalle kommenttiosastoon lyhyen kysymyksen että entäs Pat Condell?

Sitten tulin ajatelleeksi, että enpä ole tämän tuotoksia katsonutkaan herran aikoihin ja piipahdin Condellin kotisivulle. Josta löytyi tuore, suorastaan nautittavan tyly videoblogaus Eurostoliiton nykytilanteesta. Ja koska en ole Eino Leino, en ala tätä aarretta kätkemään vaan tietenkin jaan herkun välittömästi lukijoilleni:



Veikkaan että monet lukijoistani tuntevat Pat Condellin ja hänen videobloginsa entuudestaan. Niille jotka eivät, kerron lyhyesti, että kyseessä on tunnettu brittiläinen kirjoittaja, stand-up koomikko ja ateisti, joka on julkaissut netissä uskontoa ja politiikkaa kritisoivia videoblogauksia vuodesta 2007.

Condellin blogaukset viittaavat kintaalla kaikenlaiselle poliittiselle korrektiudelle, jeesustelulle ja moraalisäteilylle niin vahvalla paatoksella, että Suomessa vastaavista sananvapauden ilmentymistä seuraisi kauhea kalabaliikki. Eva Biaudet panikoisi pitkin seiniä, Mika Illman riehuisi vaahtosuisena epileptisen kohtauksen partaalla ja koko suvaitsevaisuus- ja monikulttuurisuusmedia vaikeroisi Suomen lopullisesti menettyä kansainvälistä mainetta sekä spekuloisi maamme potkuilla YK:sta. Mutta Englannissa näyttää vielä ainakin jollain tasolla elävän Hyde Park Cornerin perinne.

Mutta älkää käsittäkö tuota väärin. Condell ei todellakaan ole mikään rääväsuinen rienaaja. Päinvastoin. Hän vain sanoo tylysti, suoraan ja teeskentelemättä mielipiteensä. Välillä huumorilla ryyditettynä. Latelee faktoja ja vetää niistä omat johtopäätöksensä ketään kumartelematta. Kyytiä ovat saaneet kaikki uskontokunnat, niin kristityt, juutalaiset, muslimit kuin monikultturistitkin. On toki myönnettävä, että (ymmärrettävistä syistä) Condellin hampaissa ovat taajimmin olleet radikaalit islamistit.

Jos Lontoon murre taipuu edes välttävästi, kannatta Condellin tuotoksiin ehdottomasti tutustua. Itseasiassa niiden kuuntelu käy selkeän ja nautittavan englannin kielikylvystä, riippumatta siitä mitä mieltä herran ajatuksista on.

Youtubesta löytynevät kaikki hänen blogauksensa ja niitä on paljon. Linkitän tähän muutaman, ei aivan satunnaisen esimerkin:

PANNATAAN BURQA     TERVETULOA SAUDI-BRITANIAAN     MONIKULTTURISMIN MAKUA

HYÖDYLLISET IDIOOTIT PALESTIINAN ASIALLA     OLENKO MINÄ RASISTI?

ISLAM EUROOPASSA      ISLAM EI OLE UHRI     ISLAMIN SOTA VAPAUTTA VASTAAN

Ja tähän lopuksi sopinee eräs suosikkini. HYVÄSTI RUOTSI:

PS. Videoblogaus ei ole Suomessa kovin yleistä. Joihinkin kotimaisiin tuotoksiin olen toki törmännyt. Aihepiirit vaan eivät välttämättä ole kiinnostaneet minua. Ja toisekseen ongelmana on ollut turhankin amatöörimäinen ote. Asiaa ei ole ollut tai sitä ei ole saatu jäsennettyä ja esitettyä selkeästi. Vaan päällimäiseksi fiilikseksi on usein katsojalle jäänyt lievä myötähäpeän tunne. Ei millään pahalla toki, laji on vaikea. Esimerkiksi Keskiäkäisestä Miehestä ei missään tapauksessa olisi videoblogaajaksi.

Mutta itseasiassa minun piti tässä lopuksi kysyä arvon lukijoilta vinkkejä tutustumisen arvoisista kotimaisista videoblogaajista. Onko heitä?

Naama(korva)kirja kuuntelee - ja muistaa

Pari kuukautta sitten kirjoitin Facebookin (ja vähän muidenkin) harjoittamasta kansalaisten yksityiselämän ja -tekemisten urkkimisesta. Näköjään tämä aihe on vaihteeksi ylittänyt uutiskynnyksenkin.

Itävältalainen oikeustieteen opiskelija nimeltään Max Schrems, vaati EU:n direktiiveihin vedoten Facebookilta  tietoa kaikesta informaatiosta, mitä hänestä itsestään oli kerätty. Ja kas kummaa, hän myös sai (osan) siitä cd:lle tallennettuna.

Vasta vuoden Facebook tiliään käyttänyt ja 234 ystävää kerännyt Max yllättyi kerätyn datan määrästä. CD:llä oli 1222 PDF tiedostoa. Kaikki viestit, ystävät, sisäänkirjautumiset, viestit, komentit, tykkäämiset, kiinnostuksen kohteet jne. Aika ja IP-tietoineen.  Kuten myös esimerkiksi palveluun ladattujen valokuvien exif-tiedoissa oleva data. (Joihin sisältyy esim älykännyköillä ja muilla gps:n sisältävillä kameroilla myös kuvanoton paikkatieto)

Myös kaikki Maxin itsensä poistamat viestit ja muu data olivat edelleen tallessa Facebookin datapalvelimella Hmm - kannattaa siis todellakin miettiä kahteen kertaan mitä naamakirjaan kirjoittaa, sillä firman motto näyttää olevan, Quod scripsi, scripsi.

Keskiäksy ei toki ole Naamakirjassa, mutta eihän vaikkapa Google ole pekkaa parempi. Käytän sen hakukonetta, Gmailia, Bloggeria, kääntäjää, kartastoa jne. Google ei ehkä tiedä kaikkia kavereitani, mutta kuitenkin todella paljon tekemisistäni, kiinnostuksen aiheistani jne. (Ja olen kyllä lievästi huolissani siitä, miten näitä tietoja nyt ja varsinkin tulevaisuudessa tullaan käyttämään)

Joku muu voi kysyä, että entä sitten. Nämä firmathan keräävät tietojamme vain jotta ne voisivat kohdentaa mainostajien ponnisteluja tarkasti oikeille kohderyhmälle. Mitä pahaa siinä on?  Niinpä. Emme kuitenkaan tiedä kuinka näitä valtavia datavarastoja oikeasti käytetään ja varsinkaan sitä kuka (ja kuinka) niitä tulevaisuudessa käyttää. Saati minkälaisia mahdollisuuksia eri firmojen ja julkisten instanssien tietokantojen yhdisteleminen antaa. Meistä ja meidän elämästämme voidaan oikeasti saada selville ihan kaikki.

Ajatellaanpa esimerkiksi sitä tulevaa Euroopan liittovaltiota. Joka näköjään laitetaan pystyyn varsin epädemokraattisin menetelmin ja jonka hallintoelimet toimivat yhä enemmän normaalin demokratian ylä- tai ulkopuolella. Kun se aikanaan on "valmis", sen johtajilla on epäilemättä halu kontrolloida hallintoalaimaisiaan, kuten epädemokraattisilla hallitsijoilla on aina ollut. Paikallistaa (ja tavalla tai toisella "eliminoida" tai eristää) mahdolliset vastarannankiisket, ennenkuin nämä ehtivät aiheuttaa heidän hallinnolleen ongelmia.

Mikäs sen helpompaa, kuin säätää direktiivi, jonka mukaan kaikkien Eurostoliiton alueella toimivien ja sen kansalaisista dataa keräävien firmojen on luovutettava keräämänsä aineisto (tai ainakin takaportti siihen) sopiville viranomaisille. Vaikkapa Luxemburgiin perustettavalle, muodollisesti yksityiselle, turvafirmalle. Nimeltään "Euroopan Arjen Turvallisuuden Vakautustusväline". Jonka henkilökunnalla on täydellinen syytesuoja, vaitiolovelvollisuus sekä verovapaus ja jonka toimintaa ei mikään demokraattinen elin saa valvoa. 

Näen teidän hymyilevän siellä päätä puistellen. (Foliohattu ehdotelmat saa laittaa tuonne kommenttiosastolle) Mutta kyllä tuo visio on esitetty ainakin puoliksi tosissaan. Historia on osoittanut, että aina kun jokin valtakeskus on saatu luoduksi, se myös yrittää valtansa pitää ja sitä kasvattaa. Kaikin käytettävissään olevin keinoin. Ja nämä nykyiset, näennäisesti täysin vapaaehtoiset tiedonkeruumenetelmät mahdollistavat tarvittaessa kansalaisten kyyläyksen ja kyttäyksen ulottamisen aivan ennennäkemättömiin mittoihin.

PS Tätä asiaa kaivellessani näin taas kerran Suomalaisen median nykykäytännön. Eli copy-pastella siitä missä aita on matalin:

IltaSanomat: "Kannattaa varoa, mitä toivoo. Tämän oppi 24-vuotias oikeustieteenopiskelija Max Schrems Wienistä Itävallasta, kun hän pyysi EU-direktiiviin vedoten Facebookilta kaikkia tietoja, mitä yhtiö on hänestä kerännyt..." 

Ja jutun lähteenä toiminut Kaspersky Labin Thread Post:  "Be careful of what you ask for. That's a lesson that Max Schrems of Vienna, Austria, learned the hard way when he sent a formal request to Facebook citing European law and asking for a copy of every piece of personal information that the world’s largest social network had collected on him..."


Kyllähän minä itsekkin tätä blogia tehdessäni välillä lainaan ja varastan, mutta pyrin edes jotain omaakin näkökulmaa ja ideaa tuomaan esiin. Toisekseen minulle ei makseta tästä harrastuksesta palkkaa enkä tee tällä rahaa. Ja ennenkaikkea, en jeesustele isoja otsikoita jos joku muu syyllistyy lainailuun. Siellä Sanomatalossakin kannattaisi muistaa vanha sanonta, jonka mukaan "lasipalatsissa töitä tekevien ei kannata rientää ensimmäisenä kiviä heittelemään"

O sancta simplicitas

Taas kerran esimerkki siitä, kuinka pahasti pihalla voi pitkänlinjan ammattipoliitikkokin olla. En tiedä onko kysymys totaalisesta arkitodellisuudesta vierantumisesta vaikko (iän tuomasta)  aivoverenkierron kalkkeentumisesta.

Tuon Liisan blogi-oksennuksen kommenteissa onkin sitten huomattavasta järkevämpiä huomioita ja ajatuksia.

Ps. Ai niin, ettehän te nuota linkkejä auo. Ohessa siis pari lainaa Liisukan blogista:

-Timo Soinin  EU:n ulkopuolelle jättäytyvässä Suomessa ja Fidel Castron Kuubassa olisi varmasti paljon yhteistä: eristyneisyys, ulkomaankaupan tyssääminen ja isänmaallisuuskontrolli

-Cameron asettui koko konservatiivisella voimallaan Lontoon  finanssikapitalismin tueksi.Suomessa ei ole havaittu, että saman liikkeen teki Soini asettumalla Cameronin tueksi. Voiko köyhän asialla enää vähemmän olla?

-perustuslakia on noudetettava kaikissa käänteissä, mutta yhtä tärkeää Suomen vaikutusvallalle on, että Suomi on mukana nyt pelastamssa euroa ja Eurooppaa. Nämä kaksi asiaa on sovitettava yhteen. Pitää vain olla liikkeellä ja etsiä ratkaisuja, kuten Paavo Lipponen on sanonut. Vain tarpeeksi rohkea sanoo Kyllä! 

Hajamietteitä fiskaali- eli velkaunionista

Tässä on taas välillä vierähtänyt yli viikko, jolloin sellaiset pikkuseikat kuten työ, perhe ja elämä ovat haitanneet tätä blogausharrastusta. Hampaankoloon on kertynyt monenmoista kommentointia vaativaa, mutta kyllähän tämä eurohimmeli väkisinkin mielessä päällimäisenä pyörii.

Euroopan kaksipäinen kotka eli Merkozyt esittelivät sitten taas yhden euron pelastussuunnitelman. Ties kuinka monennen. Pääsosinhan se oli tuttua huttua jo alkuperäisestä EU-vakaussopimuksesta ja tämävuotisesta sixpack sopimuksesta. Hieman häpeillen EU-päättäjät toki joutuvat myöntämään että näillä säännöillä ja sopimuksillahan me toki ollaan pyyhitty persettä jo monta kertaa, mutta hei, tällä kertaa me ollaankin tosissamme ja nämä lupaukset vaihteeksi pitää. Ihan aikuisen oikeasti...

Hieman Keskiäksyä hymyilyttävät nuo tarkat säännöt mm valtionvelasta, budjettivajeesta jne. Näillä näkymin kun ainoastaan kolme euromaata kykenee niitä mitenkuten noudattamaan ja euromaiden enemmistö voi niihin toivoa pääsevänsä joskus vuoden 2020 tienoilla. Todennäköisempää toki on että tämä uusi uljas velkaunioni päinvastoin upottaa vielä jotenkuten pinnalla pulikoivatkin jäsenmaat.

Entäs sitten talouskuria luova vasallivaltioiden budjettien ennakkohyväksyntä? Hmm - nykyäänhän valtionhallinto alkaa valmistella esimerkiksi vuoden 2013 bujettia talvella 2012. Kevään mittaan se sitten tarkentuu ja poliitikot työstävät sitä joskus kesällä ja eduskunta hyväksyy sen sitten syksyllä.

Ainakin EU-hanketoiminnan kanssa tekemisiin joutuneet tietävät hyvin Brysselin poliitikkojen ja virkamiesten "kiireet". Kun uusi hankekausi alkaa, saadaan uudet säädökset ja päätökset kentän käyttöön yleensä aikaisintaan noin vuoden kuluttua hankekauden alusta lukien. Ja toiminta käyntiin noin puolen vuoden kuluttua siitä. Tuskinpa nämä lähtö- ja liikekitkat sen liukkaampia olisivat osavaltiobudjettienkaan osalta. Joten suosittelen että valtionvarainministeriömme jättää suosiolla vuoden 2013 budjetin väliin ja alkaa pikimiten valmistella v.2014 budjettia. Silloin meillä olisi jonkinlaiset mahdollisuudet saada se EU hyväksyttyä ja käyttöön v.2014 alussa!

Toki varmempi vaihtoehto olisi että eurostovaltioissa siirryttäisiin suoraan viisivuotisuunnitelmien käyttöön. Edesmenneestä rauhanvaltiostahan EU:n hallintomalleja ja demokratiakäsityksiä on ennenkin menestyksekkäästi plagioitu...

Suomessa on ymmärrettävästi syntynyt hieman suukopua Merkozyjen vaatimuksesta jonka mukaan  euroalueella pitää siirtyä määräenemmistöpäätöksiin. Ehdotus on toki ymmärrettävä, eihän uutta uljasta  liittovaltiota saada rakennettua saati pidettyä pystyssä, jos kaikkiin päätöksiin vaaditaan yksimielisyyttä. Suomalaisten poliitikkojen illuusiolle merkittävästä EU-vaikuttamisesta ja ytimessä olemisesta se toki tietäisi loppua. Samoin kuin käytännössä omalle budjettivallallemme. Mutta saisimmehan me edelleenkin olla merkittävä nettomaksaja vastuunkantaja.

Eurooppaministerimme A.Stubb on jo rientänyt kertomaan, että sellainen pikkuseikka kuin Suomen perustuslaki ei ole tämän asian eteenpäin viemisessä mikään este, vaan korkeintaan hidaste. EU:lta kun kuulemma löytyy riitävästi "luovia juristeja" jotka kyllä keksivät keinot joilla Suomen perustuslakia voi kiertää.

En heidän luovuuttaan toki yhtään epäile. Monissa liemissä ovat keitettyjä. Niinkuin en myöskään yhtään ihmettele Stubbin intoa polkea kuraan niin maamme perustuslaki kuin itsemääräämisoikeuskin. Tämä Suomen passin omistava henkisesti Belgialainen kosmopoliitikko kun näkee itsensä jo tulevana EU nomenklatuuran korkeana jäsenenä. Vähintäänkin Suomen eurooppaministeriys on hänen haaveissaan vaihtunut EU:n Suomi-"ministeriydeksi". Jossa asemassa Stubb toimisi jonkinlaisena nykyajan Bobrikovina tai Zdanovina  maassamme.

Akuuttiin määräenemmistö ongelmaan Keskiäkäisellä Miehellä on kuitenkin esittää omakin ratkaisuehdotus. Kataisen tulee vain tiukasti ilmoittaa, että Suomi suostuu määräenemmistöpäätöksiin vain sillä ehdolla, että tätä määräenemmistön rajaa alennetaan!  Sen 85%:n sijasta se saa olla korkeintaan 80% ( jolloin Saksa ei saa de facto veto-oikeutta päätöksiin) mutta mieluummin normaali 2/3 enemmistö (jolloin Saksa ja Ranska yhdessäkin voivat jäädä vähemmistöksi).

Sen jälkeen Suomen perustuslakiongelma muuttuu myös Saksan perustuslakiongelmaksi. Ja olisi mielenkiintoista nähdä nielisikö Sarkkukaan tätä euromaat hieman tasa-arvoisemmaksi tekevää muutosta.