Jos ei heilaa helluntaina

Kovin harva taitaa enää muistaa, miksi helluntaita alunperin vietetään. Nimittäin Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon perustamisen vuosijuhlana. Sen sijaan kaikki varmaan tietävät, että  jos ei ole heilaa helluntaina, niin sitä ei ole koko kesänä. Toinen, naimattomien tyttöjen sanaparsi taas taas julisti että "En joutunut joululle, enkä päässyt pääsiäiselle, vaan kyllä hellun helluntaille. 


Impivaarassa helluntaina juhlittiin siis nimenomaan kevättä. Jo ennen kristinuskoa samoihin aikoihin vietettiin  vakkajuhlaa. Helluntain viettoon liittyi mm. helluntaisauna, jossa vihdottiin ensimmäisen kerran kevään uusilla tuoreilla koivunlehdillä. Varsinkin nuoriso otti keväästä ilon irti, lauloi ja tanssi ja heilasteli. Jossainpäin poltettiin helavalkioita tai vietettiin helkajuhlia, joissa kylän neidot kulkivat porukassa pitkin kyläteitä ja lauloivat kalevalamittaisia helkavirsiä. Tai sitten esillä olevan kaltaisia, vähän maallisempia kansanlauluja.

Keskiäksy käyttää tietysti aasinsiltaa hyväkseen, ja julkaisee taas kerran niitä vanhoja suomalaisia sananparsia, enemmän tai vähemmän asiattomasti kuvitettuna. Pääosin ne ovat edelleenkin siitä "Pilvihin on piian nännit" kirjasta, mutta olen kolunnut myös wikisitaattien listausta.

Hauskaa Helluntaita

Kannattaa kuitenkin muistaa vielä yksi vähän uudempi kansanviisaus. Vaikka "kaikki saa ja kaikilta saa, niin kaikki ei saa kaikilta"

Ja ihan lopuksi tietysti se päivän otsikko:

Väärä hälytys?

Hevosmiesten tietotoimistot kertovat lähes varmana uutisena, että ensi viikonloppuna Kreikka eroaa eurosta. Hmm - puheet ovat kyllä koventuneet "vastuullisten" EU-päättäjien suussa, Brysselin EU-huippukokouksen yhteydessä mm. ilmoitettiin, että nyt jokaisen euromaan täytyy tehdä suunnitelmat, GREXIT:n varalta.

Heh - jokaisessa järkevässä valtiossa on tälläisiä suunnitelmia laadittu kaikessa hiljaisuudessa pöytälaatikkoon jo kriisin alusta alkaen. Paitsi tietysti Suomessa, jonka hallitus taitaa oikeasti olla niin "vastuutakantava" ja ennenkaikkea niin sinisilmäisen luottavainen, että uskoo ja tekee kaiken mitä sille EU-ylemmiltä tahoilta sanotaan ja määrätään.

Keskiäksy ei toki epäile etteikö Kreikka eurosta lähde. Sillä ei oikeasti ole mitään muuta pidemmän päälle järkevää vaihtoehtoa. Ulos maasta ja ainakin pois sen pankeista paenneet kreikkalaisten rahat eivät sinne palaa, ennenkuin jokin radikaali ratkaisu tehdään. Nykyinen soutaminen ja huopaaminen yhdestä vihoviimeisestä deadlinesta seuraavaan ei riitä. Epäluottamus on nyt niin täydellistä. Lehtitietojen mukaan esimerkiksi Kreikkalaisten aikaisemminkin heikoissa kantimissa ollut veronmaksumoraali on viime kuukausina suorastaan romahtanut entisestään. Ja jos kansalle ei ole tarjolla muuta kuin 20 vuotta tiukkaa säästämistä ja kurjistumista IMF:n ja EU:n nöyryyttävässä talutusnuorassa, kaikki kynnelle kykenevät äänestävät jaloillaan ja muuttavat maasta. Tämä tarkoittaa siis nuoria ja koulutettuja ihmisiä. Uusi startti on  pakko tehdä pikaisesti.

Mutta ihmettelisin kovasti jos se lähdön ajankohta olisi juuri nyt. Kun yksikään iso laina ei ole juuri tällä kellonlyömällä kaatumassa päälle ja ennenkaikkea kun maassa ei uusintavaaleja odotellessa ole kuin savijaloilla seisova virkamieshallitus juoksevia asioita hoitamassa.

Pikemminkin kyse taitaa olla panoksien korottamisesta. Tämä ajatus tulee mieleen siitä, että EU-alueen huippupoliitikot alkoivat kaikki aivan ykskaks yhteen ääneen puhua Kreikan lähtömahdollisuudesta. Kuin kuoronjohtajan ohjauksella. Näin kai oikeasti jossain on sovittu tai joku nuotit määräsi. Sillä tarkoitus taitaa ollakkin vain säikäyttää kreikkalaiset äänestäjät (ja poliitikot). Saada ne vakuuttumaan, että jos ette äänestä juuri niinkuin me haluamme, ja jos ette tee niinkuin me määräämme, niin mepä ei leikitäkkään teidän kanssa enää.

Eli nyt saamme oikein havaintoesityksen siitä, miten paikallista demokratiaa kyykytetään korkeampien eurooppalaisten arvojen, kuten federalismi, nimissä. EU-päättäjät haluavat nimittäin tällä kollektiivisella rivien välistä uhkailullaan varmistaa, että Kreikkalaiset äänestävät valtaan ne samat vanhat roistot kuin ennenkin. Koska ne kuitenkin ovat EU-nomenklatuuran taskussa olevia, "omia" roistoja. Ja tekevät mitä käsketään. Tarkoitus pyhittää keinot taas kerran.

-------------------------------- 

Euroalueen johtavat poliitikot olivat taas kerran koolla kriisinhallinnan merkeissä. Tällä kertaa Brysselissä. Kuka on pysynyt laskuissa siitä, kuinka mones "ratkaiseva" kokous tämä oli? Mitään ratkaisuja tai mitään uutta ei kokoksesta jäänyt ainakaan lehtitietojen mukaan käteen. Toistettiin vanhoja latteuksia ja oltiin erimielisiä siitä kuinka se velka- ja tulonsiirtounioni pystyyn pannaan, eli kuka maksaa laskut.

Henri Myllyniemen yleensäkin erinomaista Susijumala-blogia lainaten "erityisesti Espanja haluaisi EKP:n ostavan heidän velkaansa - he voisivat puolestaan silloin keskittyä tehtailemaan uutta myytävää EKP:lle..." Ja Irlannnin pääministeri oli kuulemma ehdottanut että EVVR ja EVM-rahastoja pitäisi käyttää suoraan euroalueen pankkien pääomittamiseen. (Tuosta voi heti vetää Keskiäkäisen päätelmän, että pikapuoliin Irlannin pankkisektorilta pullahtanee esiin uusia miljardiluokan tukitarpeita)

Koska käteen ei jäänyt oikeastaan mitään, päättäjien kasvot pelastettiin julistamalla että tälläkertaa kysessä olikin vain valmisteleva kokous seuraavaa, kesäkuussa pidettävää huippukokousta varten. Ja siellä sitten varmaankin löytyy se viisasten kivi. Keskiäksy tosin uskoo vasta kun näkee.

No, jokatapauksessa se huippukokousten tärkein anti tuli tälläkin kertaa suoritettua. Tarkoitan tietysti poliitikkojen yhteiskuvan ottoa. Kuvaajana Brysselissä toimi Pieter Bruegel vanhempi. Koska tämänkertainen yhteiskuva oli niin symbolisesti osuva ja muutenkin näköinen, päätin minäkin julkaista sen tähän lopuksi. Katainenhan löytyy tuolta keskeltä...

Suuhuuhtelu XI - Ettei karu totuus unohtuisi

Kuinka ammutaan omaan jalkaan - osa: ties kuinka mones

Olen parin vuoden ajan seurannut huuli pyöreänä hyvin vaivihkaista, lähinnä ammattilehtien tekemää uutisointia merenkulun EU-rikkidirektiivin tiimoilta. Ja ajatellut, että ei tämä noin järjettömästi voi mennä. Viime viikolla hulluus sitten saatiin sinetöityä. Itämerelle tulee kuin tuleekin vuonna 2015 maailman tiukimmat laivapolttoaineiden rikkipitoisuus rajat (0.1%). Kymmenen vuotta ennemmin kuin muualle maailmaan. Esimerkiksi Välimerellä saa käyttää rikkipitoisuudeltaan 4,5%:sta (!) polttoainetta vuoteen 2020 ja sitten 1% vuoteen 2025.

Tai tarkemmin sanoen siis osalle Itämeren valtioita tulee, sillä tämäkään sääntö ei tietysti koske Venäjää! Viime vaiheessa Suomi ( joka on merenkulullisesti täällä pussinperällä ja jota ratkaisu siis kipeimmin iskee ) yritti neuvotella EU:lta siirtymäaikaa vuoteen 2020. Mutta tyypillisesti se eurooppalainen solidaarisuus ei koskaan toimi toisin päin. Siirtymäaikaa ei annettu. Armollisesti Suomi sai sentään EU:lta luvan tukea vientiteollisuutensa kasvavia kuljetuskustannuksia omista rahoistaan.

En ala tässä kertaamaan asian yksityiskohtia, ettei tämä postaus taas kerran veny älyttömäksi.  Jos keissi ei ole ennestään tuttu, kannattaa lukea tässä välissä vaikkapa Eija-Riitta Korholan tuore blogaus "Pahin turpiinotto vuosiin". Sen sijaan pohdin hieman seurauksia.

Direktiivin kustannusvaikutuksista Suomen talouselämälle on esitetty erilaisia arvioita. Yksin metsäteollisuus on laskenut kustannuslisäkseen noin 200 miljoonaa euroa per vuosi ja kokonaisrasitukseksi on teollisuuden taholta väitetty jopa 1-1.2 miljardia/v. Summissa saattaa toki olla propagandalisää, mutta selvää on, että tämä maksaa ja paljon. Toki ainahan julkisuudessa väitetään että meillä on varaa.

Vihreät ovat tosin ilakoineet että “Rikkidirektiivi ei tuo paljoa lisäkuluja, koska sen taustalla oleva IMO-sopimus pitää toteuttaa joka tapauksessa. (siis vuonna 2025, KÄM huom.) Tätä ei ole suomalaisessa rikkidirektiivikeskustelussa vielä ymmärretty. Suomen teollisuus voi hyötyä tekemällä esimerkiksi rikkipesureita laivoihin.”  Hei, me varmasti tienataan tällä(kin)


Suomi on siis taas kerran maailmanparantamisessa edelläkävijä ja maksaa siitä kalliin hinnan. Kunnian ottajia tästä loistavasta saavutuksesta ei ole sattumoisin juurikaan julkisuuteen ilmaantunut. Korhola nimeää blogissaan "syyllisiksi" taanoisen ympäristöministeri Paula Lehtomäen, jonka pestin aikana varsinaiset neuvottelumokat tehtiin. Sekä varsinkin europarlamentaarikko Satu Hassin, joka toimi rikkidirektiivin raoportoijana europarlamentissa.

Hassin osalta asia on varma. Kovasti on arvokas nainen Suomen kansantaloudelle. Lehtomäen osalta en tiedä oliko kyse vain hänen puupäisyydestään, vai veivätkö ympäristöministeriön asiaa hoitavat virkamiehet ministeriä kuusi-nolla? Kuten kävi aikoinaan ministeri Enestamille legendaarisen jätevesiasetuksen kohdalla. Toki kyse saattoi olla Lehtomäen poliittisesta ratkaisusta. Pyrkihän Kepun kitu-lipilaari-siipi noihin aikoihin hinnalla millä hyvänsä pääkaupunkiseudun vihertävien äänestäjien suosioon.

Mutta myös valtion korkeilla virkamiehillä on taipumuksia omien agendojensa ajoon täysin yksisilmäisesti ja kokonaisvaikutuksia murehtimatta. Varoittavana esimerkkinä on Keskiäksyllä jäänyt mieleen Työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Päivi Jankka. Joka taanoin kuittasi huolen teollisuuden hiilivuodosta (eli tuotannon siirtymisestä sellaisiin maihin joissa ei ole käytössä päästörajoituksia ja päästökauppajärjestelmää. Käytännössä siis koko muu maailma paitsi EU ) näin fiksusti:

"Päästökauppa kannustaa päästöjen vähentämiseen, koska se aiheuttavaa yrityksille kustannuksia. Jos kaikella energiaintensiivisellä teollisuudella olisi samat rajoitukset ympäri maailmaa, järjestelmä olisi tehokas...Jankan mukaan kaikki teollisuus ei voi paeta Euroopasta, sillä esimerkiksi sähkö ja kaukolämpö täytyy tuottaa paikallisesti Euroopassa..."

Keskiäksyä kovasti huojentaa tuo hallitusneuvoksen rauhoittelu. Ettei sentään sähköenergian ja lämmön tuotanto maastamme karkaa, vaikka kaikki muu teollisuus lähtisikin. Hienoa! Sähköä siis piisaa tulevaisuudessakin, kun maamme pääelinkeino on nähtävästikkin vastaanottokeskusten pyörittäminen ja muu maahanmuuttoteollisen kompleksin puuhastelu.

---------------------------------------------------

Saanen vielä lopuksi esittää lyhyesti ranskalaisin viivoin Keskiäksyn ennusteen, miten tämä rikkidirektiivi tulee Suomessa vaikuttamaan.

-suurteollisuus (metsä, kaivos ja metalli ) tulee vaatimaan ja myös saamaan valtiolta vähintäänkin sellaiset parin sadan miljoonan euron vuotuiset subventiot. Joko verohelpotuksina, suorina kuljetustukina tai niiden yhdistelmänä. Koska valtiontalous on muutenkin tiukilla, vastaava summa on leikattava jostain muista valtion menoista.

-Pienet ja keskisuuret yritykset sekä alkutuotanto saavat  pärjätä omillaan, koska niillä ei ole politiikassa hyviä ystäviä eikä lobbausvoimaa. Ylimääräinen kustannus kilpailijoihin verrattuna aiheuttaa niille viennin laskua ja sitäkautta työpaikkojen menetyksiä.

-Tuonnin osalta ei ole niin suuria ongelmia, sillä kohonneet rahtikustannuksethan voidaan aina siirtää suoraan kuluttajahintoihin. Ja suomalainen kuluttajahan on tunnetusti rikas. Mutta toisaalta kallistuvat myös vientiteollisuuden tarvitsemat tuonti raaka-aineet ja tarvikkeet...

-Entistä isompi osa euroopaan suuntautuvasta viennistä siirtyy merikuljetuksista kumipyörille. Ympäristö kiittää...

-Venäjän transitokuljetukset maamme kautta ja niistä saatavat tulot loppuvat kuin seinään. Suomen satamissa on jatkossa kaiken kaikkiaan kovin hiljaista. Muutamia satamia suljetaan kokonaan ja lopuistakin vähennetään väkeä. Koska useimmat satamat ovat kaupunkien omistamia, satamayhtiöiden pinnalla pitämiseen tarvitaan lisää kunnalliverorahoja.

-Suomen tärkeimmiksi vientisatamiksi muodostuvat Pietari, Narvik ja ehkä jopa Murmansk. Itärajalle rakennettujen rekkaparkkien todetaan sijaitsevan tarpeeseen nähden väärällä puolella rajaa. Koska maamme myyminen ei ole nykypoliitikoille mikään tabu, ongelma voitaisiin ratkaista siirtämällä Suomen ja Venäjän rajaa kyseisissä paikoissa kymmenen kilometriä lännemmäksi.

Näillä siis mennään, mutta meillähän on varaa ja meillä on velvollisuus. Tähän ihan lopuksi haluaisin kuitenkin esittää pari kainoa toivomusta:

1) Kun tulevaisuudessa jossain järjestetään mikä tahansa kansainvälinen maailmanparannuskokous, niin ÄLKÄÄ PÄÄSTÄKÖ sinne ainoatakaan suomalaista virkamiestä tai poliitikkoa. Koska näiden tumpeloiden jeesusteleva päteminen ja/tai totaalinen kyvyttömyys aiheuttaa näköjään aina maallemme sen kaikkein huonoimman ja kansantaloudelle kalleimmaksi tulevan lopputuloksen. Pääsemme todennäköisesti  paljon pienemmillä vahingoilla kun Suomi vain jälkikäteen tyytyy muiden tekemiin ratkaisuihin

2) Leikataan tuo ylimääräisiin kuljetustukiin myönnettävä noin 200 miljoonaa euroa/v sieltä valtionbudjetin kehitysavun pääluokasta. Koska se on budjettiteknisesti kaikkein lähinnä vastaava:

Pääluokka 35: Moraalisen pätemisen hallinnonalat. Kankkulan kaivoon vastikkeetta lapioitavat määrärahat

Momentti 1: Symbolisesti merkittävien, mutta todellisuuteen juurikaan vaikuttamattomien poliittisten sankaritekojen määrärahat...

 ---------------------------------------------

PS. Löysin myöhemmin vielä yhden asian valmisteluun ja käytännön hoitoon osallistuneen tehotytön. Nimittäin hallitusneuvos Silja Ruokolan liikenneministeriöstä:

"Hallitusneuvos Silja Ruokola liikenneministeriöstä korosti, että IMO:n päätöstä tehdessä vuonna 2008 taloudellinen tilanne oli vielä aivan toinen, kun elettiin noususuhdanteessa eikä polttoaineen hinnat olleet nousseet talouskriisin jälkeisiin mittoihin. Päätökset tehtiin tuon ajan näkymiin nojaten.
Ruokolan mukaan Suomi on ollut mukana asian käsittelyssä alusta asti"

Tämä keissi taisikin olla alusta loppuun asti "lahjakkaitten" (kiintiö?)naisten hoitama moralistinen riemuvoitto.

Lähtö ja lasku

Parin viikon takainen "pikku-uutinen" Saksasta ei herättänyt Suomessa suurtakaan mielenkiintoa. Der Spiegelhän "vain" paljasti että Kreikan lisäksi ainakin Italia otettiin euroon siitä huolimatta, että se väärensi taloustilastonsa euro-kriteerit täyttäviksi. Ja että tämä keplottelu oli niin korkeiden Saksalaisten kuin muidenkin EU-päättäjien tiedossa jo silloin.

Lisäksi paljastettiin että samojen piirien tiedossa oli jo euroa perustettaessa, että nykyisenkaltainen euroalue joutuisi vääjäämättä kriisiin ensimmäisen laskukauden tulessa. Asia vaan hyväksyttiin ja painettiin villaisella kansalaisilta. Koska ajatuksena oli että sitä tulevaa, väistämätöntä kriisiä voitaisiin käyttää hyväksi  liittovaltiokehityksen nopeuttamiseksi ja vallan keskittämiseksi Brysseliin. Eli kriisin varjolla voitaisiin sitten runnoa läpi mm. yhteinen keskitetty budjetti- ja talouspolitiikka.

Myös entinen EU-komission puheenjohta Romano Prodi on asian haastattelussa myöntänyt: "Vaikeudet olivat ennnustettavissa. Kun loimme euron, minun näkemykseni talousmiehenä (ja keskustelin siitä Kohlin ja muiden valtiojohtajien kanssa) oli: kuinka meillä voisi olla yhteinen valuutta ilman yhteistä finanssi-, talous-, ja poliittista rakennetta? Viisas vastaus oli: jotta saisimme tämän kehityksen syntymään... Muu tulisi kyllä seuraamaan..."

Tuolloin harjoitettua salakähmäistä toimintaa voisi kutsua paitsi demokratian varastamiseksi tai raiskaamiseksi myös suoranaiseksi maanpetokseksi. Mutta eihän sellaisia rikoksia nykyään miksikään lasketa. Jesuiittamoraalilla mennään ja hyvä tarkoitus, eli se utooppinen Euroopan yhdysvallat ja homo europeus, pyhittävät likaiset ja jopa rikolliset keinot.

Liittovaltiokiimaiset poliitikot ja virkamiehet eivät vain ottaneet huomioon erästä oleellista seikkaa. Se seuraava laskukausi ei ollutkaan normaali, kohtuullisen lievä suhdannetaantuma. Löysällä raha- ja korkopolitiikalla onnistuttiin amerikassa ja euroopassa puhaltamaan kaikkein aikojen keinottelu- ja talouskupla. Jonka puhkeaminen aiheutti sotienjälkeisen ajan pahimman talouskriisin. Joilloin euro ei ollutkaan vain troijan hevonen, jolla federalistit voivat ajaa valtapyrkimyksiään, vaan myllynkivi. Joka uhkaa upottaa kokonaisen maanosan valtiot vuosikymmenen mittaiseen talousdepressioon ja velkahelvettiin. Syylliset nykytilanteeseen ovat siis tiedossa. Samoin maksumiehet. Eivät valitettavasti ole samoja.

Täältä postaukselle ääniraita.

Valtioneuvosto ja Eurooppalainen vastuunkanto

Kosketelkaa näyttöjänne