Euroopan keskuspankki "ostaa potin" ?

Tänäänkin oli sitten tarjolla taloushuumoria. Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoishutkija Heikki Taimio visioi Usarin mukaan Hyysärissä mm näin:

"on ilmeistä, että ainoastaan EKP voisi pelastaa kriisimaat sitoutumalla periaatteeessa rajattomaan luotonantoon. Taimion mielestä inflaation ei tarvitse kuitenkaan siitä kiihtyä, sillä pelkkä EKP:n sitoutuminen riittäisi palauttamaan luottamuksen valtioiden ja pankkien maksukykyyn"

Taimio on toki osin oikeassa. Viimeistään Italian uppoamisen myötä tarvittavat tukisummat karkaavat jo niin valtaviksi, että sellaiset rahamäärät  löytyvät enää vain EKP:n setelipainokoneesta. Mutta ajatus että luottamus pankkeihin ja valtioihin palautuisi noin vain bluffaamalla? Pelkkä lupaus rajattomasta rahoituksesta siis riittää, inflaatiota ei tule, koska tätä lupausta ei tarvitse lunastaa? Vau!

Keskiäkäinen Mies myöntää että pokeripöydässä voi "potin ostaa" röyhkeällä bluffillakin. Edellyttää toki pelurilta "teräspalleja", tiukkaa pokerinaamaa ja uskottavaa aikaisempaa pelihistoriaa. Mietitäämpä nykytilannetta. Europoliitikoilta ei ainakaan tähän mennessä ole niitä teräspalleja löytynyt. Ja viimeaikainen pelihistoriakin koostuu lähes pelkästään pieleen menneistä bluffausyrityksistä. Mutta kokeillaan kerran vielä pojat... Pannaan viimeiset pelimerkit kerralla pöytään, kyllä sen tällä kertaa täytyy mennä läpi...

ALL INN eli nokitetaan viimeiset pelimerkit kerralla pöytään

Oikeassa elämässä, tutkijakammioiden ulkopuolella, EKP:n "käsi" kyllä katsottaisiin ja varsin pikaisesti. Kun rajaton piikki olisi auki, pankit ja rahoitusyhtiöt hankkiutuisivat kiireen vilkkaa eroon kaikista epäkuranteista saatavistaan ja siirtäisivät ne EKP:n hellään huomaan. Ja "pakon" poistuessa kriisimaiden poliitikot pyyhkisivät takapuolensa talouden tervehdyttämisohjelmilla. Juhlat jatkukoot, bonukset ja osingot virratkoot, kunnes entistä isompi hätä olisi housuissa.


Sillä kannattaa muistaa, että emme ole tekemisissä vastuuntuntoisten, pitkäjännitteisten, yhteen hiileen puhaltavien ihmisten kanssa. Vaan (finassimaailmassa) bonus- ja optiokulttuurin demoralisoimien, ahneiden ja röyhkeiden saalistajien ja omanedun tavoittelijoiden kanssa. Joiden elämäntyö on tähänkin asti ollut mustanpekan pelaaminen toisten rahoilla, samalla toki saalistaen omiin liiveihin niin paljon kuin on ollut mahdollista ottaa. Ja politiikan puolella häikäilemättömien ja yleisestä edusta piittamattomien piraattipoliitikkojen kanssa. Joille politiikka on lyhytnäköistä oman vallan ja aseman turvaamista ja oman "klaanin" taskujen täyttämistä. Hinnalla ja keinoilla millä hyvänsä.

----------------------------------------

Taimio myös syyttää Saksaa siitä että "patologisen inflaatiokammonsa takia Saksa ei hyväksy pitkälle menevää yhteisvastuuta kriisin ratkaisemisessa". Hmm - akuutein ongelma eurokriisissä on kuulemma  luottamuspula. Mistähän se johtuu? Ehkäpä siitä, että EU:ssa kaikkia tähänastisesti yhdessä sovittuja sopimuksia, sääntöjä ja päätöksiä on surutta kierretty, avoimesti rikottu tai muuten puliveivattu. Myös EKP:ssä. Luota nyt sitten sellaiseen porukkaan.

Oikeastaan ainoa euroalueella jäljellä oleva talousmoraalinen "perälauta", jolla on enää minkäänlaista yleistä uskottavuutta, on Saksan poliitikkojen ja keskuspankin tiukka inflaatiopelko. Heikki Taimion (ja monen muunkin) mukaan tämä viimeinenkin "pato" olisi pikaisesti murrettava. Mikäpä siinä. Sen jälkeen voidaankin vaikka nostaa kädet ylös ja todeta että "All bets are off"...

Saksan "patologinen inflaatiokammo" on erittäin kalliisti kantapään kautta hankittua ymmärrystä. Sitä ei todellakaan kannata halveksia. 20-luvun hyperinflaatio pyyhkäisi suurelta osalta Saksan ala- ja keskiluokkaa kirjaimellisesti kaiken. Poliittiset seuraukset tiedämme.

Muutkin länsimaat toki hankkivat kantapääkokemusta 30-luvun suurlaman aikaan, mutta se ei jättänyt riittävää muistijälkeä. Suurlaman opetuksena säädetyt pankki- ja finanssikeinottelua rajoittaneet lait ja säädökset purittiin viimeistään 80-luvulla uusliberalismin nimissä. Vanhentuneina ja vahingollisina. Sen jälkeenhän maailmantaloudessa onkin piisannut kuplaa kuplan perästä ja kriisiä kriisin jälkeen, mutta tarvittavat korjausliikkeet on aina poliitikkojen toimesta estetty yhä leväperäisemmällä korko- ja rahapolitiikalla. Eli ongelmia on vain käytännössä siirretty ja samalla paisutettu potenssiin.

Velat "valtion" maksettaviksi...

Taloussanomien toimittaja Jan Hurri jatkaa kansantajuisella ja kriittisellä linjallaan. Tämän päivän jutussaan hän käy läpi kolme vaihtoehtoa, jotka euroalueen kriisiä ratkovilla päättäjillä on käytössään

1.  Markkinatalous - jos sijoittajat ja pankit itse ottavat ylettömiä riskejä tai harrastavat uhkarohkeaa keinottelua, annetaan niiden itse myös kantaa seuraukset. Vaikka se sitten olisi konkurssi. Paitsi voitot myös tappiot ovat yksityisiä. Tähän mennessä vain Islanti on valinut tämän tien.

2.  Annetaan valtioiden taholta yhä uusia ja yhä suurempia takauksia ja lupauksia, joissa huijarivaltioiden velat  ja pankkien tappiot luvataan kattaa muiden euromaiden veronmaksajien kukkarolla. Toisin sanoen voitot ovat yksityisiä mutta tappiot sosialisoidaan. Tätä linjaa on nyt harrastettu pari vuotta, mutta pää alkaa tulla vetävän käteen. Kreikka, Portugal ja Irlanti velkoineen ovat ollet vielä niin pieniä velallisia, että "takuuvälineiden" uskottavuus on saatu rima heiluen säilymään. Mutta nyt kun Italia ja Espanja ovat virallisestikin siirtymässä luottokelvottomien maiden kastiin, tarvittavat summat räjähtävät käsiin.

Sillä nyt aletaan puhumaan vähintään parin tuhannen miljardin euron "kertasijoituksesta" ja lisäksi pysyvästä tulonsiirtounioinista, jossa euron ongelmamaita letkuruokitaan jopa satojen miljardien vuosittaisilla tulonsiirroilla tästä ikuisuuteen. Jokainen maalaisjärkinen alkaa tajuta, että sellaisia summia ei vaan kertakaikkiaan ole nykytilanteessa mistään maasta otettavissa. Ja ettei tuollaisia tulonsiirtoja pohjoisesta etelään saada missään demokraattisessa maksajamaassa "myytyä" äänestäjille. ( Ainakaan "vastuunkantaja" Suomea lukuunottamatta.) Sellaista yrittävä pääministeri tai liittokansleri on hyvin nopeasti entinen.

3. Viimeinen vaihtoehto on sitten velkojen hoitaminen "ameriikan malliin". Eli inflatoimalla ne Euroopan keskuspankin "setelipainokoneen" voimin. Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä että, maksajien paikalle pääsevät ennenkaikkea säästäjät ja ne kansalaispiirit jotka eivät korkean inflaation aikana pysty joukkovoimalla turvaamaan tulokehitystään. Siis vaikkapa eläkeläiset, sosiaalisten tulonsiirtojen suurkuluttajat jne.

Ja itse asiassa Hurri laskeskelee, että että tiukoista päinvastaisista väitteistä (ja EKP:n säännöistä jotka kieltävät setelirahoituksen) huolimatta tämänkaltainen setelirahoitus on jo aloitettu. Kriisimaiden velkakirjaostot, euroalueen pankkien target2-rahoituksen räjähdysmäisesti kasvaneet luotot ja euroalueen keskuspankkien taseisiin piiloutuneet, myös valtavasti kasvaneet "muut saatavat" merkitsevät jo nyt yli tuhannen miljardin euron pääosin katteettomia vastuita. Joista siis viimekädessä tulevat vastaamaan joko me veronmaksajat tai sitten "setelipainokone".

Ei lie mitään epäilystäkään, etteivätkö korkeat euro-päättäjät loppujenlopuksi päädy vaihtoehtoon kolme eli velkojen inflatoimiseen. Siinä kun voi mukavasti pestä omat kätensä ja jättää ikävien päätösten teko kasvottomille keskuspankkiireille, joiden ei tarvitse paikkaansa vaaleissa lunastaa. Ja taakka saadaan samalla kätevästi jaettua koko euroalueen laajuiseksi ja pääosin rahvaan maksettavaksi.

Ja loppujen lopuksi, eihän tämä mitään uutta ole. Historiasta en muista kovinkaan montaa maata jolla on "puhdas" luottohistoria. Lähinna tulee mieleen kaksi, eli pieni ja sisukas Suomi sekä Nicolae Ceauşescun aikainen Romania. Esimerkiksi Englanti, Ranska ja Saksa ovat sen sijaan jättäneet ainakin molempien maailmansotien jälkeen sotavelkansa ja velvoitteensa hoitamatta. Ja myös USA on useaan kertaan "hoitanut" valtavat velkansa setelipainokoneella...

PS. Nyt kun katseemme alkavat kääntyä Kreikan ongelmista uppoavan Italian suuntaan, kannattaa panna merkille, että Italialla on Suomeen verrattuna ainakin yksi merkittävä vahvuus. Meillä Suomessa on Nenäpäivä vain kerran vuodessa, Italialaisilla on se joka ikinen päivä:

Kreikkalainen tragikoominen farssidraama

Onhan nämä viime päivät olleet melkoista euro-teatteria. Ja esityksestä ei ole todellakaan puuttunut vauhdikkaita juonenkäänteitä, viiltävää draamaa kuin farssiksi yltyvää komiikkaakaan.

Ensin Kreikka ilmoittaa järjestävänsä kansanäänetyksen siitä huoliiko se EU:n massiivisen tukiratkaisun velkojen leikkauksineen ja sitten ei kuulemma järjestäkkään. Maan hallitus hajoaa omien ministerien toimesta tai ainakin pääministerin on erottava tai sitten se ei hajoakkaan. Oppisitio ei halua kansanäänestystä vaan uudet vaalit tai sitten se suostuu mukaan hätätilahallitukseen, mutta vain jos pääministeri eroaa. Tai sitten ei. Varmuuden vuoksi kuitenkin kaikki maan armeijan korkeimmat komentajat erotetaan.

Tätä kirjoitettaessa odotellaan Kreikan parlamentin luottamuslauseäänestyksen tulosta. Koska pääministeri on ilmoittanut että hän ehkä suostuu eroamaan, mutta vain, jos hän saa ensin parlamentin luottamuksen. Vaikka häneen ja hänen hallitukseensa ei luota edes oma puolue ja sen ministerit. Saati sitten oppositio, Kreikan kansa tai minkään muunkaan EU-maan johtajat tai kansat. IMF:stä nyt puhumattakaan.

Isojen euromaiden johtajat taas ovat kiistäneet mitenkään painostaneesa Kreikkaa kansanäänestys asiassa tai muutenkaan. Kunhan vain ovat kainosti ilmoittaneet, että jo sovituista lainoista ei tipu senttiäkään, jos kansanäänestys päätetään pitää. Ja että eurosta toki voi haaveilla eroavansa, mutta silloin Kreikka lentää ulos myös koko EU:sta kuin leppäkeihäs. Mutta ei painosteta, eihän toki.

Kansanäänestys oliskin ollut pahinta mitä Kreikka olisi EU-federalisteille voinut tehdä. Koska liittovaltion rakentaminen ei todellakaan ole mikään kansanvaltainen projekti. Päinvastoin. Kreikan esimerkki olisi voinut ikävästi levitä tai tarttua muidenkin EU-maiden hallintoalamaisten mieliin. Aave olisi alkanut kummittelemaan Euroopassa – demokratian aave. Ja kaikki uuden uljaan Eurostoliiton mahdithan ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan...

Niinpä niin. Kreikka tulee vielä tänäyönä taipumaan EU:n tahtoon. Mutta kriisin lopputulema on silti Kreikan osalta päivänselvä. Se ei tule nykyisiä velkojaan pääosin koskaan maksamaan. Sillä ei nimittäin ole siihen minkäänlaisia taloudellisia edellytyksiä, vaikka jollain ihmeenkaupalla siihen löytyisi maasta haluja. Ja Kreikkalaisella mentaliteetilla niitä halujakaan ei löydy. Mutta maan väistämätöntä eroa eurosta ja muodollista vararikkoa pitkitetään väkisin niin kauan, että pääosa Ranskalaisten ja Saksalaisten suurpankkien saatavista ehditään siirtää veronmaksajien piikkiin. Vasta sitten Kreikka saa mennä...

Suomi avautui Pohjolaan

KOKOOMUS  -  Puolue jolla on KIELI !

Monikansallisen Kokoomuksen wonder-boy Alexander Stubb joutui lehtitietojen mukaan osallistumaan Pohjoismaiden neuvoston kokoukseen Kööpenhaminassa ja oli ollut hieman turhautunut kinkereiden antiin. Se on ihan ymmärrettävää.  Onhan Pohjoismainen yhteistyö ollut EU-jäsenyyden alusta asti varsinkin Suomelle täysin toissijaista pakkopullaa. Viimeinenkin kiinnostus sitä kohtaan hävisi, kun maamme johdatettiin Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön johdolla kumartelemaan niiden pöytien ja ytimien ympärille, missä isot pojat tekevät päätöksiä ja jakavat laskuja. Joten ymmärrän hyvin Santerin avautumisen suomalaisille kolleegoille tilaisuudesta poistuttaessa. Kuulemma ihan P-sana ja V-sana tulivat sanotuksi.

Ikävä kyllä jokaisesta porukassa löytyy aina joku Juudas, joka haistaa henkilökohtaisen hyödyn tai muun pätemisen mahdollisuuden. Niinpä tämäkin Stubbin tokaisu vuodatetiin välittömästi medialle ja valtakunnallinen jeesustelu ja taivastelu voi taas kerran alkaa. No, lukijani voivat muutamien viimeaikojen postauksieni  perusteella päätellä mitä mieltä Keskiäksy on näistä nykyajan farisealaisista. Jotka keskittyvät tekemään asian puhumisesta kun pitäisi keskittyä puhumaan asioista. Sama mielipide pätee Stubbiinkin ja sympatiani ovat hänen puolellaan.

Näin siitä huolimatta että Keskiäkäisen Miehen käsitys Stubbista ei sinänsä ole kovinkaan hääppönen. Minkä ovat varmaan arvoisat lukijani myöskin huomanneet. Mielestäni tämä Suomen passin omaava mutta henkisesti belgialainen poliitikko on selkeästi koko hallitusuransa ajan ollut ennenkaikkea Alexander Stubin, toissijaisesti EU:n ja vasta kolmassijaisesti Suomen valtion asialla. Ministeriura Suomessa on ollut tälle "maailmankansalaiselle" vain astinlauta ja pari riviä komeassa CV:ssä, hänen matkallaan korkeisiin kansainvälisiin tehtäviin.

Myös Stubbin julkisuuskuva on ollut suorastaan silmiinpistävän (ja ärsyttävän) muovinen tai jopa tefloninen. Mies on kuin viimosenpäälle mediakonsulttien stailaama ja tuunaama poliittinen kiiltokuva. Tuote nimeltä Alexander Stubb.  Mutta nyt tähän posliininukkeen ilmestyi edes yksi pieni inhimillisyyden särö. Sitäkin Itse Täydellisyyttä siis ihan oikeasti joskus vituttaa! Vau. Eihän se ihan virheetön kympin tyttö taida ollakkaan...

----------------------------------

Tähän loppuun Keskiäksy esittäisi yhden kainon toivomuksen. Voisikohan pääministeri Katainen ottaa Santerilta hieman viestintäkonsultointia? Ihan sen hetken varalle, kun hänet lähitulevaisuudessa kutsutaan seuraavaan euroalueen käskynjakoon. Kuulemaan paljonko EU:n mahtimaat ovat tälläkertaa päättäneet korottaa keski-Eurooppalaisen pankkituen piikkiä Suomen osalta. Jospa tällä kertaa Jykäkin sitten uskaltaisi iskeä nyrkin pöytään ja tokaista Alexanderin tavoin että "VOI VITTU MITÄ PASKAA!"

Charlie Hebdo - Eurooppalaisen sanavapauden uusin uhri

"Muiden profeettojen seuraajilla on huumorintajua..."

Päivän Hyyssärissä kerrottiin, että Rankalaisen huumorilehden Charlie Hebdon toimitukseen on tehty polttopulloisku, jonka seurauksena toimitus tuhoutui täysin. Myös lehden nettisivustoon kohdistettiin hyökkäys ja ainakin tätä kirjoitettaessa sivut eivät edelleenkään toimi. Ketään ei yllättäne, että nämä iskut tapahtuivat pian sen jälkeen, kun lehti oli julkaisuut erikoisnumeron - Charia Hebdon - jonka päätoimittajana oli lehden mukaan itse profeetta Muhammed.

"100 ruoskaniskua sille joka ei naura itseään kuoliaaksi"

Charlie Hebdo on v. 1960 perustettu vasemmistolais-anarkistinen lehti, jonka tavaramerkkinä on ollut hyvin räävitön ja hyvän maun rajoista piittaamaton poliittinen satiiri. Alapäähuumori ja B-rappu ovat kyllästymiseen asti esillä. Kyytiä ovat saaneet ennenkaikkea poliitikot, liike-elämä ja kaikki uskonnot. Lehti joutui islaminuskoisten hampaisiin ensikerran jo vuonna 2006, kun se julkaisi Jylland Postin kaikki Muhammed pilapiirrokset ja lisäsi mukaan pari omaansakin. Numeron kannessa Muhammed piteli kasvojaan ja valitti "kuinka raskasta on olla idioottien rakastama".

Koska tämän polttopulloiskun takana ovat suurella todennäköisyydellä islamistit, eli sen ainoan oikean rauhanuskonnon kannattajat, ei tapahtuma tule herättämään sen suurempaa tunnekuohua suomalaisissa tiedotusvälineissä tai julkisessa keskustelussa. Siitäkään huolimatta että uhri sattui olemaan nimenomaan  vasemmistolainen viikkolehti. Sillä meidän kaikkienhan pitää olla huolissamme vain ja ainoastaan ääri- ja laitaoikeistolaisen väkivallan ja vihapuheen sekä niiden lietsoman rasismin ja terrorin lisääntymisestä Euroopassa. Ja laitaoikeistoahan edustavat nykyään oikeastaan kaikki ne, jotka eivät posket innosta hehkuen veisaa monikultturismin ja poliittisen korrektiuden kuorossa...

Keskiäkäinen Mies on hieman laajemmin käsitetyn sanavapauden kannattaja ja fanittaa myös kaikenlaista visuaalista huumoria sekä poliittista satiiria. Siksi linkkaan lukijoilleni ikäänkuin solidaarisuuden osoituksena joitain netistä löytyviä Charlie Hebdon kuvatuksia. Vaikka kyseisen lehden aatemaailma sinänsä onkin kovin kaukana Keskiäksyn omasta. Ja vaikka minusta alapäähuumori jatkuvasti käytettynä on menemistä sieltä, missä aita on matalin:

Kovin yllättävää ei liene se, että presidentti Sarkozy on ollut lehdessä hyvin suosittu hahmo

Lopultakin jotain järkevää käyttöä Sarkozyn kirjalla

lobbarit Elysee palatsin ovella

Hyvää vuosipäivää. t Perseennuolijat

oik: Sarkon Kiusaus protektionismiin

Mutta toki kommetteja löytyy muuhunkin maailmanmenoon:

ratkaisu vääränlaisiin puheisiin

Vinkki siitä minne sen burqan voi tunkea...

Älä töni mun kaveria Muhamedia...

Jumalaa ei ole

Abortti - Piispojen pakkomielteinen kiinnostus pyllyihin. ( "Entä minun sieluni"? )

Etkö tajua kuinka loukkaavaa tuo on?

Juutalainen perse - Lisääkö rasismi levikkiämme?

Kuinka ehtiä sekä tiskaamaan että pissamaan ennen klo 20.35

Ratkaisuehdotus väestöräjähdykseen...

Etpä piirrä enää pilakuvia

 

Ps. En valitettavasti ole ranskan kielen taitoinen. Sanavarastoni käsittää vain parikymmentä sanaa. Niinpä olenkin noita tekstejä tavaillut google-kääntäjän tuella. Kaikenlaiset kielelliset korjaukset, lisäykset ja oikaisut ovat tervetulleita kommenttiosastoon.

Kertaus on €uro-opintojen äiti

EU:n korkeat päättäjät kokoustivat viime viikolla taas kerran ja saivat kasaan "lopullisen ratkaisun" euro alueen talouskriisiin. Taas kerran. Muistammehan hyvin ne aikaisemmat "niskalenkit" markkinavoimista sun muut palomuurit. Valistuneet kommentaattorit ovat arvioineet että tämänkertainen "lopullinen ratkaisu" kestää muutamista viikoista kolmeen kuukauteen.

Kokouksen jälkeen Kreikka on jo itse heittänyt kapuloita rattaisiin ja ilmoittanut alistavansa tukipaketin ehtoineen kansanäänestykseen. Keskiäkäisen Miehen arvio on, että JOS Kreikassa tuo kansanäänestys järjestetään, kansa äänestää minkä tahansa EU:n ja Papandreun hallituksen esityksen nurin. Riippumatta siitä onko se Kreikkalaisille eduksi tai haitaksi. Sillä maan poliitikot ovat menettäneet täydellisesti luottamuksensa kansalaisten silmissä. Ja sama kansalaisten totaalinen luottamuskato on muuten pikkuhiljaa tapahtumassa muissakin euromaissa.

Itse "Suuri pelastuspaketti" ja sen puolustelut ovat pääosin olleet eurofederalistien ja eurouskovaisten urean ja makinhajuista selittelyä. En lähde pakettia tässä läpi käymään. Suuresti mainostetun sijoittajavastuun repii riekaleiksi vaikkapa Taloussanomien Jan Hurri täällä ja ERVV:n velkavivutuksen uskottavuutta kuvaillaan Kauppalehdessä "Madoff luokan viritelmäksi".

Mutta yksi asia on varmaa. Velkavivutuksella ERVV:n aiheuttamat takausriskit Suomelle realisoituvat täysimääräisesti ja ihan 100%:n varmuudella. Kunhan poliitikoillemme edes selviää minkä kokonen vekseli on tullut taattua. Ja paljonko Suomen täytyy pottia jatkossa nokittaa, kun paperinen "palomuuri" syttyy ja Italiassa ja Espanjassa alkaa ihan oikeasti rytistä.

Europäättäjien haaveet Norjan öljyrahaston ja Kiinan tulosta euron pelastajiksi vetävät Keskiäksyn suupielet väkisin yläviistoon. Sijoittavatkohan nekin ERVV:hin samoilla Jutta-takuuksilla kuin Suomikin? Vai vaativatko ne ihan oikeita vakuuksia ja riskiin suhteutettuja kunnon tuottoja, niinkuin rahamarkkinoilla on yleensä tapana? No, ei hätää, kyllä Suomi takaa ja maksaa...

Tuo ERVV:n vivuttaminen velalla tuhanteen miljardiin ei muuten taida ollakaan ihan läpihuutojuttu. Päätellen Talouselämän eilisestä pikku-uutisesta:

"Tämä ei kuulosta hyvältä uutiselta: Euroopan hätärahaston ERVV:n piti kerätä jopa 440 miljardia euroa sijoittajilta ja lainata niitä Euroopan velkamaille - mutta nyt hätärahastolla on vaikeuksia kerätä edes viittä miljardia euroa Irlannille, velkamaiden priimukselle? Financial Times kirjoittaa, että ERVV:n seuraavan keskiviikkona hinnoiteltavan joukkovelkakirjojen huutokaupan kysyntä on jäämässä niin pieneksi, että se joutuu pienentämään sijoittajilta kerättävää rahasummaa kolmeen miljardiin ja lyhentämään velkakirjojen laina-aikoja."

PS  EU-päättäjien kielikuvat alkavat olla sangen militaristisia. Korkeilla tahoilla puhutaan TULIVOIMASTA, SINGOSTA, KRANAATISTA tai POMMISTA. Suomessahan nousi taannoin melkoinen jeesustelu-tsunami jo sanasta VARMISTIN.

Haloo, Ilkka Kantola ja Kari Rajamäki! Nyt olisi yleiseurooppalaisia moraalisäteilypisteitä jaossa. Rientäkää kiiruusti loukkaantumaan ja itkekää koko Euroopan medialle että Sarkozyn bazooka-puheet on sitten ihan järkyttävää natsimeininkiä, joka saa Breivikin haamun leijailemaan Seine-joen yllä...

All Hallows' Eve

Tänään sitten juhlitaan paitsi Halloween-hömpötystä, myös maailman väkiluvun virstanpylvästä. Joidenkin arvioiden mukaan ihmisten lukumäärä ylittää tänään 7 miljardin rajan. (Tosin US Census Bureau arvioi tuon rajan ylittyvän vasta ensi tammikuussa) Väestönkasvu on ollut todella nopeaa sillä maailman väkiluvun tuplaantuminen vei ainoastaan nelisenkymmentä vuotta. (Keskiäkäinen Mieskin muistaa vielä lapsuudestaan, että meitä kerrottiin silloin olevan vain reilut 3 miljardia) Ja jokainen matematiikkaa vähänkin harrastanut ymmärtää mitä tarkoittavat geometriset sarjat. Jos väestönkasvu jatkuu läheskään nykyisellä tahdilla, lukumäärämme on taas tuplaantunut noin v2050. YK:n ennusteet ovat toki maltillisempia:

Väestönkasvu pahentaa oikeastaan kaikkia niitä resurssi-, ympäristö- ja sosiaalisia ongelmia mitä ihmiskunnan tulevaisuuden uhkakuviksi on maalattu. Voisikin siis olettaa, että aihe olisi meillä hyvien ja vielä parempien ihmisten moraalisaarnoissa ykköskategoriassa. Mutta eipä ole. Koska väestönkasvu tapahtuu nykyään lähinnä kehitysmaissa ja islamilaisissa maissa, siitä ei ole korrektia puhua ongelmana. Saati vaatia että asialle tarttis tehdä jotain. Sellaiset puheethan voisivat jotenkin syyllistää näitä väestöräjähdysalueita ja vahingossa johdatella jopa rasistissävyisiin mielipiteisiin. Hui kauhistus...

Niinpä maassamme valitseekin laaja konsensus siitä, että maailman kaikki ongelmat ovat juuri meidän syytämme ja juuri meidän Suomalaisten vastuulla on myös niiden ratkaiseminen. Onhan meitä sentään lähes 0.07 % maailman väestöstä. Ja orjalaivojen tervan takia moraalinen perisyntitaakkamme on mittaamattoman suuri.

En ole viime aikoina nähnyt edes yhtä ainoaa lehtiartikkelia, jossa olisi pohdittu väestöräjähdyksen seurauksia (tai syitä). Sen sijaan viikko takaperin tiedotusvälineissämme uutisoitiin hyvinkin laajasti, että maailmasta puuttuu 160 miljoonaa naista. Koska jossain maissa on järkyttäviä asenteita, jonka mukaan poikalapset ovat jotenkin arvokkaampia ja siksi tyttösikiöitä abortoidaan enemmän. Hui kauhistus uudestaan.

On oikeastaan aika hauska katsella tätä tärähtäneistön älyllistä kiemurtelua. Vapaa aborttioikeus ja naisen täysi valta "päättää ruumistaan" ja lisääntymisestään on toisaalta pyhä asia, jota ei sovi hiukkaakaan epäillä saati kritisoida. Sellainenhan syyllistäisi ikävästi. Mutta jos jossain maailman kolkassa jotkut naiset sitten päättävätkin haluavansa mieluummin synnyttää poika- kuin tyttölapsia, niin asia muuttuu täysin päinvastaiseksi. Tälläisiä abortteja nimenomaan pitää kritisoida ja näitä naisia saa ja pitääkin syyllistää. (Tai oikeastaan tietenkin heidän miehiään ja sukuaan, jotka patriarkaattisen sorron vuoksi suosivat poikalapsia )

Maalaisjärki kuitenkin sanoo, että nimenomaan tyttösikiöiden abortointi on tehokkainta mahdollista syntyvyyden sääntelyä, sillä se on kumuloituvaa. Maailmasta siis tällähetkellä puuttuvat nuo 160 miljoonaa synnyttäjää, jonka seurauksena vähintään 300 miljoonaa lasta jää tulevaisuudessa syntymättä.

Vääristyneen sukupuolijakautuman väitetään aiheuttavan kyseisissä maissa naisen aseman ja arvon heikkenemistä. Hmm - ihan markkinatalouden lakien perusteellahan sen pitäisi mennä niinpäin, että jos jossain on naisista puutetta, niin heidän arvonsa ja arvostuksensahan pitäisi automaattisesti kasvaa tämän seurauksena.

Kun lisäksi surraan esimerkiksi niitä kiinalaisia miehiä, jotka eivät naispulan takia löydä vaimoa, alkaa Keskiäkäisen Miehen pokka pettämään. Nuo samaiset murehtijat kun toisissa yhteyksissä julistavat: Olisi  ihan oikein että Suomalaiset miehet, jotka ovat kaikki tyynni ikäviä, sosiaalisesti kyvyttömiä, väkivaltaisia, rutiininomaisesti naisia hakkaavia rumia juoppoja, jäisivät ilman naista...