"Hell freezes over"

Vuosia sitten päätin että enpä taida enää koskaan blogata. Turha työ kun on täysin turhaa. Mutta nuo pahkasika-politikkomme eivät näköjään väsy antamasta inspiraatiota vääräleukaiselle Äksylle. Viime aikoina on yhä useammin tullut mieleen että tästä ja tuostakin saisi aiheen tai kuvituksen postaukseen. Joten kokeillaan nyt. Mutta en lupaa mitään...

Ei liene sattuman sanelema juttu?

uudempi Impivaaralainen sanaparsi

Olen joskus aikaisemminkin sanonut, että on aina surkuhupaisaa seurattavaa, kun raavaalla miehellä alkaa mulkku viedä miestä eikä mies mulkkua. Kun niillä silloin tahtoo unohtua alkeellisinkin maalaisjärki ja itsesuojeluvaisto. Teinipojilla moisen käytöksen vielä ymmärtää, kun se kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä ja niitä hormooneitakin suorastaan tihkuu ulos korvistakin.

Mutta mitä sitten pitäisi ajatella niistä kuudenkympin ja kuoleman välissä olevista ukoista, joille näköjään aika yleisesti iskee huutava tarve siihen vihoviimeiseen "joutsenlauluun". Että kun edes vielä kerran pääsisi hedelmällisessä iässä olevan naisen lämpöiseen syliin ja saisi sellaista jopa lempiä. Tuollainen käytös on senverran yleistä, että epäilen sen olevan keski-ikäisten naisten "biologisen kellon tikitykseen" verrattavissa oleva ilmiö. Sitä onko tässä kyse psykologiasta, biologiasta vaiko alitajuisesta kuolemanpelosta, en osaa sanoa.

Viimepäivien Toimi-kaustistahan moiset mietteet mieleeni tulivat. Kunnon kohu ja medialynkkaus on saatu taas kerran pystyyn. Ei uskoisi, että mitään laitonta tai edes törkeän moraalitonta ei ole tapahtunut. Alaikäisiä, maksullista seksiä, valta-aseman väärinkäyttöä tms. ei ole pelissä. Tyhmältä ja nololtahan tuollainen touhu julkisuudessa reviteltynä toki näyttää. Sanotaan että vanhetessaan ihminen muuttuu henkisesti lapseksi jälleen. Ihan sinne asti Toimi ei ole vielä päässyt, mutta tuollaiset "sun tissivakos näkyy, näytäisitkös tissisikin" jutut viittaa, että tämä taantuminen olisi jo edennyt sinne teini-ikäisen tasolle.

Vaikka asian tiimoilta on jo riittävästi taitettu peistä, yksi asia on jäänyt huomiotta. Älkää nimittäin kuvitelko että tämän kohun ajoitus olisi ihan sattumaa. Viestittelyä on siis tapahtunut viime syksyn - talven aikana. Miksi se pulpahti julkisuuteen vasta/juuri nyt? Jos paljastuksen olisi tehnyt esim Ilta-Sanomat, en usko että toimitus olisi sen päällä malttanut kauaakaan makoilla. Mutta sen tekikin sanomalehti Keski-Suomalainen. Joka on maakuntalehdistämme (Ilkan ohella) vahvimmin profiloitunut oman maakuntansa asioiden äänitorveksi ja poliittiseksi edunajajaksi. Nyt kun alkoi näyttää että maakunnan oma mies Kankaanniemi on vahvasti menossa joko raskaalle ministeripaikalle tai ainakin eduskunnan puhemiehistöön, miksi ihmeessä Keskisuomalainen tuikkasi juuri ratkaisevalla hetkellä puukolla selkään?

Keskiäksyllä on teoria:  Hallituspaikkojen jaossa pyritään yleensäkkin aluelliseen kattavuuteen  ja keskustavetoista hallitusta muodostettaessa tämä pyrkimys taatusti vain korostuu. Pahaksi onneksi pieni Keski-Suomen vaalipiiri tuskin tulee saamaan kahta paikkaa.  Ns. "sitoutumaton" Keskisuomalainen on tunnetusti edelleen vahvasti maakuntansa Kepun aisankannattaja. Ja nyt vaalipiirin ministeriksi olikin menossa väärä mies väärästä puolueesta. Joten Kankaanniemi-kaustin julkaisumotiivina tai ainakin sen ajoituksen tarkoituksena oli Mauri Pekkarisen ministeripestin turvaaminen. Saattepa nähdä.

PS. Poliitikkoja sanotaan ketkuiksi ja väitetään ettei heidän puheisiinsa voi luottaa. Tällä kertaa voidaan kuitenkin antaa pisteet Toimi Kankaanniemelle todenperäisen poliittisen lausunnon antamisesta. Keskiäksylläkin on vahvaa omakohtaista kokemusta siitä, että nussittuaan tosiaankin nukkuu sikeämmin...

Keskiäkäisiä kysymyksiä Vasemmistoliitolle

Eilen uutisoitiin että Vasemmistoliitossa käynnissä olleet YT-neuvottelut johtivat neljän henkilön irtisanomisiin ja lopuillekkin on jatkossa luvassa lomautuksia. Samaan aikaan puolue julistaa suureen ääneen kannattavansa velkaelvytystä ja vastustavansa jyrkästi kaikkia julkiselle sektorille kaavailtuja leikkauksia. Keskiäksy kysyykin miksei Vasemmistoliitto itse elä niinkuin se muita opettaa? Se olisi voinut hyvin toimia yhteiskunnallisena esimerkkinä ja pitää porukkansa töissä ottamalla surutta lisää velkaa palkanmaksua varten. Sehän olisi ollut juuri sitä heidän peräänkuuluttamaansa elvyttävää toimintaa ja antanut samalla muulle yhteiskunnalle vahvan signaalin kuinka tulisi toimia.

Taanoisiin vaaleihinkin Vasemmistoliitto lähti vahvalla velkaelvytysteemalla ja Paavo Arhinmäki julistautui  Kreikkalaisen Syriza-puolueen vankaksi faniksi ja puolueensa sen veljespuolueeksi. Keskiäksy tosiaankin muistaa että edellisten, vuoden 2011, vaalien jälkeen Vasemmistoliitossa oli ihan oikeasti kaksi mielipiteiltään ja periaatteiltaan vahvasti Syrizalaista kansanedustajaa. Nimittäin Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho. Keskiäksy kysyykin ihmetellen, miksi Arhinmäki silloin kuitenkin erotti heidät puolueen eduskuntaryhmästä?

Kananlennot

Kevät meni sitten ihan perinteisin menoin. Ensin toimittelijoiden taholta viikkokausien helevetinmoinen uho ja hypetys. Ja sen jälkeen paluu reaalimaailmaan. Sillä niin lätkän MM-kisoista kuin Euroviisuista Suomi lensi ulos kuin leppäkeihäs jo semifinaaleissa.

Lätkän suhteen en ole edes pettynyt. Mitalleille menneet joukkueet olivat vaan parempia. No, Tsekki-pelistä voidaan jossitella, mutta sen jälkeen vastaan olisi tullut Kanada. Joka oli tänä vuonna täysin pitelemätön. Ja voitettiin nyt sentään se Venäjä-ottelu. Se on pääasia tällä kertaa, kun Ruotsia ei edes päästy kokeilemaan.

Euroviisuissa olisin suonut, että  Pertti Kurikan Nimipäivät olisi päässyt finaaliin asti. Porukka kun on omalla tavallaan hyvin sympaattinen. Musiikillisista ansioista voi toki olla montaa mieltä, mutta eipä ne ennenkään ole Euroviisuissa mitenkään ratkaisevia seikkoja olleet.

Euroviisuissa ei nyt vaan ollut "sosiaalista tilausta" rujoille vammaispunkkareille. Sillä kysehän on sentään vuoden tärkeimmästä homo-tapahtumasta, jossa kuuluu olla seksiä, sähäkkyyttä, glamouria ja ennenkaikkea glitteriä ja upeita asukokonaisuuksia.

--------------------------------------

Suunnittelin viimevuonnakin postausta Euroviisu-älämölön tienoilta. Kun Pillu-Makkara hypetys oli kuumimmillaan. Päre päätyi kuitenkin sinne mappi ÖÖ:hön. Laitanpa nyt postuumisti esille sitä varten rustaamani kuvatukset, jotka löytyivät kiintolevyni syövereistä. Lienee niillä jotain nostalgista arvoa sentään?

EU-komission leipäpappi

Keskiäkäisiä matkailuvinkkejä - Moninon ilmailumuseo osa 2

Tasan vuosi sitten kirjoitin postauksen Moninon ilmailumuseosta ja lupasin että sen jatko-osassa esittelen kylmän sodan aikaista neukkukalustoa. Olen toki ennenkin sanonut että "hiljaa virtaa Peräferiä-joki", mutta en kyllä itsekkään arvannut että tässä näin kauan menisi. Mutta parempi lie myöhään kuin ei milloinkaan? Eli Ryssänrautaa osa 2, olkaa hyvä:

Mikoyan-Gurevich MiG-9 "Fargo"

WW II:n lopussa venäläiset saivat käsiinsä saksalaisten tietotaitoa ja ennenkaikkea mallikappaleita suihkumoottorien alalla ja niin maassa  alkoi kuumeinen reverse engineering. BMW003 moottorin kopiolla varustettu  Mig-9 hävittäjä lienee ensimmäinen laivuepalvelukseen asti päätynyt venäläinen suihkumoottorikone. Se lensi ensilentonsa 1946 ja sitä valmistettiin noin 600 kpl. Noina aikoina tekniikan kehitys oli nopeaa joten tyyppi poistui käytöstä jo 50-luvun alussa. Mig-9 oli käytössä myös Kiinassa, mutta he eivät lähettäneet vanhentunutta konetyyppiä Korean sodan rintamalle, vaan uudelleenkouluttivat niiden pilotit lentämään MIG-15:ta. Tekniikkaa: nopeus max 915 km/, toimintasäde 800 km, lakikorkeus 13 500m, aseistus 1x37 mm ja 2 x 23 mm tykit.

Yakovlev Yak-24 "Horse"

Amerikkalaiset käyttivät Korean sodassa ensimmäistä kertaa laajamittaisesti helikoptereita niin haavoittuneiden, joukkojen kuin tarvikkeidenkin kuljettamiseen. Tämän kokemuksen perusteella myös NL:ssä päätettiin kehittää raskaita kuljetuskoptereita. Yak-24 on ainoa Yakovlevin suunnittelutoimiston kehittämä helikopteri. Se lensi ensilentosa 1952 mutta käyttöönotto venyi vuoteen 1955. Kopteri pystyi kuljettamaan 30 sotilasta, 18 paaripotilasta tai 3000 kg:n kuorman. Siinä oli kuitenkin runsaasti teknisiä ongelmia, joten tyyppiä rakennettiin lopulta alle 100 kpl. Moninossa lienee ainoa niistä säilynyt yksilö.

Yakovlev Yak-23 "Flora"

Yak-23:n kehityskaari alkoi Yak-3 potkurihävittäjästä, jonka runkoon modifioitiin jo v.1945 saksalaisen Junkers Jumo 004 suihkumoottorin kopio. Malli nimettiin Yak-15:ta. Samaa moottoria käyttivät vielä kehitysversio Yak-17 ja proto Yak-19. Vuonna 1947 Englannin tuore työväenpuolueen muodostama hallitus päätti hyväntahdon eleenä ja kansainvälisen sosialistisen solidaarisuuden nimissä lahjoittaa Neuvostoliittoon uusinta brittiläistä suihkumoottoritekniikkaa. (Ehtona toki oli, että tekniikkaa sai käyttää vain siviilitarkoituksiin) Maahan siis toimitettiin amerikkalaisten raivoisista vastalauseista piittaamatta muutamia RollsRoyce Dervant ja RollsRoyce Nene suihkumoottoreita -piirrustuksineen. Neukut tietysti kopioivat nämä välittömästi ja Dervant V moottorikopiolla Klimov RD-500 varustettu muunnos sai tyyppinimekseen Yak-23. Ensilento oli v-47 ja kone saatiin tuotantoon v.1949. Tyyppiä rakennettiin vuoden aikana n 300 kpl mutta neuvostoilmavoimissa sen syrjäytti nopeasti erinomainen MiG-15.(Sen moottorinahan taas oli isommaksi skaalattu Rolls Royce Nene) Yak-23 säilyi kuitenkin pitkään useiden itä-euroopan sosialistimaiden ilmavoimien käytössä.

Myasishchev M-50 "Bounder"

M-50 tarkoitettiin nopeaksi mannertenväliseksi pommikoneeksi. Se aiheutti aikoinaan pientä paniikkia länsimaissa, kun Aviation Week-lehti julkaisi v.1958 sitä koskevan jutun, jossa väitettiin NL:n testaavan uutta ydinkäyttöistä pommikonetta, jolla kyetään lentämään yhtäsoittoa maapallon ympäri. Uutinen oli ankka, mutta sitä siteerattiin muissa tiedotusvälinessä laajalti ympäri maailmaa. Futiristisen näköinen kone oli kuitenkin neljällä perinteisellä suihkumoottorilla varustettu pommittaja jonka nopeus oli 1500 km/h, kantama 7400 km ja pommikuorma max 30 000kg. Vain kaksi prototyyppiä rakennettiin, koska mannertenvälisen ohjusteknologian kehitys ajoi pommikoneiden ajan ohi. Niinpä M-50:n kehitystyö lopetettiin 60-luvun alussa.

Tupolev Tu-114 "Cleat"

Tu-114 on Tupolev Tu-95 pommikoneesta kehitetty pitkän matkan matkustajakone. Siinä on moottoreina suurimmat koskaan rakennetut turbiinimoottorit (4 x 11 000 kW)  ja se olikin aikoinaan suurin ja nopein matkustajakone maailmassa. Tu-114 pitää itseasiassa edelleen hallussaan nopeimman potkuriturbiinikoneen titteliä. Koneen huippunopeus oli 880 km/h. Museon yksilö on neuvostojohdon VIP-kone, sama jolla Hruštšov aikoinaan lensi vierailulle USA:han. Koneen iso koko aiheutti tuolloin nolon tilanteen Andrewsin lentotukikohdassa, koska amerikkalaisilla ei ollut riittävän korkeita tikasajoneuvoa vaan vieraat joutuivat käyttämään apuna koneen omia hätäpoistumistikkaita. Tyyppiä rakennettiin vain 32 kpl. Aeroflotin lisäksi sitä käytti vuokraamalla myös Japan Airlines.

Mil Mi-10 "Harke"

Mil Mi-10 on pitkäjalkainen, lentäväksi nostokurjeksi tarkoitettu edelleenkehitelmä menestyksekkäästä MI-6 helikopterista. Neuvostoajan propagandafilmeissä sen siviilikäyttömahdollisuuksia esiteltiin laajalti, mutta koneen pääkäyttötarkoitus oli isojen ohjusten ja niiden osien kuljettaminen tiettömien taipaleiden taa. Maksimissaan ulkoinen kuormankantokyky oli jopa 15 tonnia. Valmistusmäärä jäi 55 kappaleeseen. (Vertailun vuoksi MI-6 koptereita rakennettiin lähes tuhat)

Tupolev Tu-128 "Fidler"

Tu-128 on suurin ja raskain koskaan rakennettu torjuntahävittäjä. Se on ainoa Tupolevin suunnittelutoimiston kehittämä hävittäjä, joka itseasiassa pohjautuikin hyllytettyyn TU-98 pommittajaprojektiin.  TU-128 tarkoitettiin torjumaan pohjoisnavan ylitse Siperiaan mahdollisesti lentäviä amerikkalaisia pikänmatkan pommikoneita ja siksi sen tärkein suunnitteluperiaate oli toimintamatka, joka onkin peräti 5000 km. Kone tuli käyttöön 60-luvun alussa ja siinä oli aikansa tehokkain lentokonetutka (kantama 50 km) ja pisimmälle yltävä ohjusaseistus. Mannertenvälisen ohjustekniikan kehitys teki tälläiset torjuntahävittäjät pian tarpeettomiksi ja vain pari sataa kpl Tu-128 rakennettiin. Mitoista: Max lentoonlähtöpaino 43 000 kg, pituus 30m, kärkiväli 7.5m, korkeus 7 m. Nopeus 1,5 mach. 

Myasishchev M-17 Stratosphera "Mystic A"

Myasishchev M-17/55 on korkealla lentävä tiedustelu ja tutkimuskone. Ensilentonsa tyyppi lensi v.1982 ja se pitää hallussaan luokkansa korkeusennätystä 21 830 m. M-17 oli prototyyppi joita rakennettiin vain 2 kpl. tuotantomallia M-55 Geophysica on valmistettu n 50 kpl. Koneita on käytetty paljon myös siviilitieteen palveluksessa mm. ilmakehän ja otsonikerroksen tutkimuksissa.

Bartini Beriev VVA-14

60-luvulta alkaen Neukkulassa kehiteltiin kaikessa hiljaisuudessa erilaisia ns. maaefektiin perustuvia "lentolaitteita" joita kutsuttiin siellä ekranoplaneiksi. Malleja oli pienikokoisista aina giganttiseen MD-160:n eli "Caspian Sea Monsteriin". Beriev VVA-14 oli kunnianhimoinen yritys yhdistää ekranoplan ja tavallinen lentokone. Laitteen piti pystyä nousemaan lentoon niin maakentältä kuin vedestäkin sekä toimimaan nopeana pitkänmatkan maaefekti-lentolaitteena, jolla oli tarkoitus etsiä ja torjua USA:n ydinsukellusveneitä. Kaksi prototyyppiä rakennettiin, mutta soveltuvia nousumoottoreita ei koskaan saatu toimiviksi ja hankkeen tulisieluisen puuhamiehen insinööri Robert Bartinin kuoltua 1974 kehityprojekti hiipui ja lopulta keskeytettiin. Toinen prototyypeistä lojuu siivettömäksi typistettynä Moninon museon takapihan "romuvarastossa".

Yakovlev Yak-27R "Mangrove"

Yak-27 kehitettiin alunperin 50-luvun lopulla torjuntahävittäjäksi, mutta sen ura hävittäjänä jäi lyhyeksi ja niitä rakennettiin vain 165 kpl. Sen sijaan koneesta kehitelty korkealla lentävä Yak-27R tiedusteluversio säilyi palvelukäytössä 70-luvun alkuun ja niitä rakennettiinkin enemmän, yhteensä 180 kpl. Tyyppi kykeni nippa nappa ylittämään äänennopeuden, mutta sen lento-ominaisuudet ylisoonisella  nopeudella olivat niin hankalat, että vain kokeneimmat pilotit saivat niin tehdä.

Mil Mi-V12 "Homer"

Neuvostoliitossa oltiin kernaasti suurimpia ja mahtavimpia millä tahansa tekniikan alalla. Niinpä ei liene yllätys että myös kaikien aikojen suurin helikopteri on rakennettu siellä. Mi-12V oli kaksiroottorinen ja nelimoottorinen ( 4 x 4800 kW ) jättiläinen jonka max. lentoolähtöpaino oli 105 tonnia ja se pystyi kantamaan jopa 40 000 kilon kuorman. Kunnianhimoinen projekti jäi kuitenkin kahteen prototyyppiin, koska NL:n ilmavoimat katsoivat, ettei heillä ole tarvetta näin isolle helikopterille ja siviilikäytössä tämän monsterin hinta ja ylläpitokustannukset olivat liian korkeat jopa NL:n kaltaisessa tuhlailutaloudessa.

Yakovlev Yak-38 "Forger"

Yak-38 oli neukkujen vastine englantilaiselle, pystysuoraan nousevalle ja laskeutuvalle (VTOL) Harrier hävittäjälle. Suorituskyvyltään vaatimaton kone oli suunniteltu neuvostolaivaston käyttöön ja niillä operoitiin lähinnä Kiev-luokan lentotukialuksilta. Kaikkiaan Yak-38:a rakennettiin n. 230 kpl ja tyyppi poistui käytöstä v.1991

Mikojan-Gurevitš MiG-105 ”Spiral”

Mig-105 avaruushävittäjäprojektia kehitettiin vastatoimeksi amerikkalaisten x-20 Dyna Soar hankkeelle ja myöhemmin avaruussukkulalle, jonka neukut arvelivat olevan pohjimmiltaan sotilaallinen hanke. 105:n suunniteltiin kuljetettavaksi yläilmoihin Tupolev-144:ta kehitettävällä supersoonisella kuljetuskoneella, josta se sitten siirtyisi avaruuteen omalla rakettimoottorillaan. Koneen ainoalla protolla tehtiin jonkinverran laskeutumisliitotestejä vapaalla pudotuksella, mutta avaruudessa se ei koskaan käynyt. Kun NL päätti aloittaa oman avaruussukkulansa Buranin kehittämisen MiG-105 projekti keskeytettiin.

Tupolev Tu-95 "Bear"

Strateginen pommittaja Tu-95 on aika ainutlaatuinen kone. Se on kehitety ja otettu käyttöön jo 50-luvulla, mutta sen uusimmat versiot ovat edelleen operatiivisessa käytössä Venäjän ilmavoimissa. Eli viimeaikoina taajaan uutisoidut voimannäytöt, jossa Venäjän pommikoneet ovat lennelleet milloin USA:n, milloin Englannin jne. ilmatilan liepeillä, on tehty juurikin näillä TU-95 koneilla. Koneen maksimi toimintamatka on mahtavat 10 000 km ja se on nopein ja tehokkain potkuriturbiinikone mitä on koskaan valmistettu. Väitteiden mukaan se on myös kaikkien aikojen kovaäänisin lentokone. Pommikuorma on max 15 000kg, mutta nykyään kone on yleenä aseistetty risteilyohjuksilla, joissa voi olla myös ydinkärki.

Yakovlev Yak-130 "Mitten"

Yak-130 ei näytä lainkaan perinteiseltä venäläiskoneelta ja siihen on looginen syy. V.1992 eli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Yakovlevin suunnittelutoimisto aloitti yhteistyön Italialaisen Aermacchin kanssa uuden harjoitushävittäjän kehittämiseksi. Yak tarjosi tyyppiä Venäjän ilmavoimien uudeksi koulutuskoneeksi ja Aermacchi haaveli myyvänsä konetta mm. Italian ilmavoimille. Yak/AEM 130 onkin varsin moderni kone, jota kaavaillaan saatavan kaupaksi maailmanmarkkinoille myös kevyenä hävittäjänä ja matalantason konfliktien rynnäkkökoneena. Tähän mennessä koneita on Venäjän lisäksi saatu myytyä ainakin Valko-Venäjälle, Algeriaan, Bangladeshiin ja Syyriaan.

Sukhoi T-4

Sukhoi T-4 oli yritys rakentaa kolmenkertaiseen äänennopeuteen kykenevä strateginen pommikone. Ensimmäinen testilento alitehoisilla moottoreilla suoritettiin v.1972 ja kone saavutti 1.3 mach nopeuden. Tarvittavia tehokkaampia moottoreita ei kuitenkaan koskaan kehitetty ja resurssipulan vuoksi koko hanke lopulta keskeytettiin (sillä samoihin aikoihin päätettiin rakentaa suursarja MiG-23 hävittäjiä) Neljästä prototyypistä vain tämä yksi tehtiin valmiiksi asti ja silläkin lennettiin testilentoja vain 10 tuntia. 

Mil Mi-24 "Hind"

Venäläinen taisteluhelikopterifilosofia poikkeaa suuresti länsimaisesta. Mi-24 kopterit ovat isoja, nopeita, vahvasti panssaroituja ja ne kykenevät kuljettamaan myös joukkoja, jopa 8-10 miestä. Mallin tarina alkaa jo 60-luvun lopulta ja uusia versioitakin on kehitetty jo  kymmenkunta ( Moninossakin on esillä 3 erilaista ) Kaikkiaan niitä on rakennettu n.2300 kpl ja tuotanto jatkuu. Mi-24 on tai on ollut käytössä noin 30 maan ilmavoimissa ja ne ovat osallistuneet pariinkymmeneen eri sotaan tai kahakkaan. Tubnnetuin tietysti Venäjän Afganistanin sota, jonka epävirallinen symboli Mi-24 kopteri on.

-------------------------------

Koneita, malleja ja kuvia olisi vielä paljonkin lisää, mutta tämä postaus paisuu taas kerran lukukelvottoman pitkäksi. Kiitokset sinulle, joka jaksoit kahlata tänne asti.

Keskiäkäinen poliittinen muisti II - Virheet

Puolueet ovat vaalikamppanjan aikana pitäneet huutokauppaa siitä, montako sataatuhatta uutta työpaikkaa heidän johdollaan maahan tullaan luomaan. Keskiäksy toki muistaa että vastaavia lupauksia esitettiin ennen viime eduskuntavaalejakin. Karu totuushan oli että tällä vaalikaudella on Suomesta on hävinnyt lähes 100 000 työpaikkaa ja viimeisen vuoden aikana tahti on ollut sellaiset 120 nettotyöpaikkaa päivässä. Ja toinen totuus on että poliitikot eivät pysty luomaan yhtään uutta ns. tuottavaa, verorahoin rahoittamatonta työpaikkaa kuuna kullan valkeana. He pystyvät toimillaan niitä ainostaan hävittämään. Ja kaikkein innokkaimpia teollisten työpaikkojen hävittäjiä ovat olleet Vihreät. Siksi päätinkin korjata tuon heidän vaalimainoksensa kuluttajansuojalain kirjanta ja henkeä paremmin vastaavaksi.

Niinpä. Vihreät ovat innokaita jakamaan muilta kerättyjä veroja ja innokkaita keksimään uusia veroja. Sen sijaan esim Ville Niinistöä ja Heidi Hautalaa niiden maksaminen ei viime vaalikaudella aina niin jaksanut kiinnostaa.

Niin tuulivoima kuin ns. vihreä talous olisivat pidemmän messun arvoisia, joten niistä ehkä joskus paremmalla ajalla. Mutta loppuyhteenvetona voidaan todeta, että Vihreät on epäilemättä Suomen totalitaarisin puolue. He haluavat viedä sääntelyn, normituksen ja yhteiskunnan valvonnan kaikkein syvimmälle ihmisten yksityiselämään. Lisäksi he ovat Suomen puolueista kaikkein pahiten irti reaalitodellisuudesta ja Jeesus kompleksin riivamia. Heidän mielestään nimittäin Suomella on sekä velvollisuus että kyky pelastaa maailma, lähinnä vielä heidän omilta möröiltään ja houreiltaan. Se kuinka Suomen ja suomalaisten tässä projektissa käy, ei merkitse vihreille yhtään mitään.