Santeri pisti Erkin ruotuun

Mannerheim - päivitetty versio 3.11

Ilta-Huudon liikkeelle laskema huhu on herättänyt kovasti "pöhinää" täällä netissä. YLEN-annon "suurtuotannossa" marsalkka Mannerheimiä esittää kuulemma ihan oikea musta mies.

Niinpä niin, monikulttuurisuutta ja kansainvälisyyttä saarnaava ja umpi-impivaaralaisia syleksivä yleisradioyhtiömme haluaa nähtävästi vähän hätkäyttää ja ärsyttää. Ja opettaa siinä sivussa punaniskaiselle ja nationalistiselle junttirahvaalle, että heidän idolinsa olikin todellisuudessa oikea kansainvälinen kosmopoliitti, eikä mikään tunkkainen nationalisti.

Keskiäksy arvelee, että tulossa on vähintäänkin sellainen Holmbergin Rauta-ajan ja Turkan Seitsemän veljeksen tasoinen "syvällinen taidenautinto". Oikein riemumielin  maksaa Keskiäkäinen perhekin jatkossa täysmääräistä YLE-veroaan, kun tietää, ettei niitä(kään) rahoja haaskatakkaan mihinkä tahansa turhuuteen.

-------------------------------------

Suomen Kuvalehden senttari Kalle Kinnunen paheksuu  blogauksessaan aiheesta syntynyttä keskustelua.

Sitä, että tummaihoinen näyttelisi Mannerheimia pidetään suurena loukkauksena ja häväistyksenä. Veteraanien muistonkin sanotaan tulleen loatuksi. Mitä ihmettä? Siksikö, että elokuvassa erään näyttelijän ihonväri on tumma? Tuollainen reaktiohan on silkkaa rasismia. Aivan kaikki tietävät, ettei Mannerheim ollut oikeasti musta. Taiteeseen kuuluu mahdollisuus tulkintaan. Siksi se on taidetta, ei esimerkiksi totuutta tavoittelevaa tiedettä. Ainakin minusta jossain Havaijilla tai Nairobissa kuvattu Marski-tarina voisi kertoa turvonneen ja kivettyneen myytin takaa jopa jotain enemmän todellista.

Suomen Marsalkan tuottaja Erkko Lyytinen taisi tehdäkkin roolituksessa varsin taitavan vedon. Kun pääosan esittäjällä on sopiva suojaväritys, koko filmi nauttii sen ansiosta lähes diplomaattista koskemattomuutta. Kaikenlainen negatiivinen arvostelu ja kritiikki rainan sisältöä ja tasoa kohtaan voidaan vaientaa nostamalla ilmaan rasisti-kortti.

-------------------------------------------------------

Kun tälle linjalle on kerran lähdetty, niin teenpä minäkin oman ehdotukseni seuraavaksi YLE-suurtuotanto elokuvaksi. Ja sen pääosan esittäjäksi. Ihonvärillähän ei ole väliä

Myös minusta jossain Tampereella ja Ylöjärvellä kuvattu Nelson Mandela-tarina voisi kertoa turvonneen ja kivettyneen myytin takaa jopa jotain enemmän todellista.

-------------------------------------------------------

Ja jos ne YLE:n "taiteilijat" ihan oikeasti haluasivat ärsyttää heidät rahoittavan rahvaan sijasta maan nomenklatuuraa ja establishmenttiä, niin he tekisivät tietenkin tälläisen filmin ja roolituksen:

Keskiäkäisiä kansanviisauksia XXI

Blogin laskurissa on näköjään paukahtanut satatonnia rikki ja kommenttiosastokin on jäänyt Keskiäksyltä ihan kesannolle. Anteeksi vaan taas kerran arvoisat lukijat, olen ollut reissun päällä. Koitan palailla asioihin, jahka saa tämän arjen hallinnan taas kerran rullaamaan normaaleihin uomiin.

---------------------------------------

Ylläoleva kansanviisaus puski mieleeni, kun lukaisin Nollavaimon tuoreen postauksen. Joten pitihän se sieltä myös julki pullauttaa. Ja ei, en itse ollut Madonnan konsertissa. En vaan lukeudu rouvan faneihin.

Kevyttä olympiahuumaa sunnuntai-illan ratoksi

Keskiäksy ei  todellakaan mikään ole urheilumies. ( Vähäinenkin kiinnostus aihepiiriin tapettiin jo peruskoulun  liikuntatunneilla )  Joskus nuorempana jaksoin hiukan innostua edes jostain suurkisoista, kuten olympialaiset, mutta en enää. Huippu-urheilu kun on yhä selvemmin ja yhä räikeämmin silkkaa showbisnestä. Sirkushuveja ja ooppiumia meille hallintoalamaisille, jotta unohtaisimme poliittisen ja taloudellisen nomenklatuuran typerät toilailut ja härskit välistävedot.  Lisäksi voittojen maksimoimiseksi ns. super-hyper-mega-suururheilutapahtumia järjestetään nykyään niin tuhkatiheään, että vähemmästä tulee ähky.

-----------------------------------------------

Urheiluun huomattavasti vakavammin suhtautuva Jaska Brown todisti taanoin blogissaan väkevästi, että naisurheilijoiden on huomattavasti helpompaa saavuttaa menestystä ja sen myötä mainetta ja mammonaa. En kiistä tuota insinööriasenteella tehtyä "matemaattista" päättelyketjua, mutta kysäisen kainosti, että "So what"? Jaskalta jäi nimittäin blogauksessa huomioimatta myös eräs oleellinen seikka. Naistenhan ei oikeastaan tarvitse edes päästä sinne maailman huipulle tienatakseen urheilulla. Keskinkertainenkin menestys jopa vain kansallisella tasolla riittää, kunhan "ulkoiset puitteet" ovat muuten kunnossa.

Jos sen timmin urheilijakropan lisäksi kasvojen luut, rustot ja pehmytkudokset ovat asettuneet suht mukavalla tavalla ja löytyy myös hiukka auliutta esitellä niitä sulojaan maailmalle, niin tie tähtiin on jo sillä auki. Kameroiden alituinen huomio, lööpit, tunnetuus ja niiden myötä rahakkaat mainos- ja sponsorisopimukset ovat käden ulottuvilla. Sillä kysehän tosiaankin on vain viihdeteollisuudesta ja huomiotaloudesta.

Älkää käsittäkö väärin, en suinkaan moralisoi tätä oikotietä käyttäviä urheilijattaria, päinvastoin. Esteettiset elämykset ovat nimittäin sitä ainoaa huvia mitä urheilu enää pystyy  Keskiäksylle tarjoamaan. Siis jos sen treenatun kropan ja paljaan ihon vilauttelusta on joku tosiaankin valmis maksamaan, niin siitä vaan rohkeasti rahastamaan. Sillä vanha sanonta jo tiesi kertoa, että ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa.

En tosiaankaan ole vielä toistaiseksi katsonut ainuttakaan Lontoon kisalähetystä. Mutta ehkä alkavalla viikolla voisin ryhdistäytyä ja seurata naisten beach volleyn loppupelien lisäksi vaikkapa naisten taitouintia. Niissä nimittäin silmä lepää...

-----------------------------------------

Päivän teemaan liittyen laitan tähän loppuun kevyen visailun kaikille urheiluhulluille. Tehtävänänne on tunnistaa nämä kaksikymmentä kuuluisaa urheilijatarta. Heistä on esillä kuva ja etunimi. Laittakaa tuonne kommenttiosastolle heidän edustamansa laji. Jos tiedätte myös sukunimen ja kansallisuuden, niin niistä saa plussaa.  Kaikki ovat ns kesälajien edustajia, osa uraa vielä tekeviä, osa jo sivuun siirtyneitä. Osa hyvinkin helppoja, osa ehkä vähän haastavampia tunnistettavia. Ai niin, vielä sen verran täsmennän, että aivan kaikki heistä EIVÄT ole koskaan olympialaisiin osallistuneet. ( Tämän visan valintakriteerit olivat toiset )

Mukavaa pähkäilyä!

01 MARIA

02 AMANDA

03 NICOLE

04 SYLVIA

05 LERYN

06 LOLO

07 MILENE

08 TATIANA

09 KATHARINA

10 ANNA

11 INETA

12 GABRIELLE

13 SUZANN

14 PETRA

15 MEGAN

16 ROMY

17 AMY

18 NATASHA

19 HALEY

20 ALEX

PS. Todistettavasti blogillani on ainakin kaksi naislukijaa. ( Sukupuolisista vähemmistöistä minulla ei taasen ole tarkempaa tietoa ) Minusta olisi vähän syrjivää, jos sitä esteettistä nautintoa ei olisi tarjolla myös heille. Onneksi netistä löytyy kuvamateriaalia myös miespuolisista urheilijoista, jopa ihan au naturel eli aatamin asussa. Selailkaa vaikkapa TÄÄLTÄ, TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Sirkus saapui kaupunkiin

Show must go on...

Ikuisia totuuksia

Ruotsalainen uimakoulu

Olen sitten palaillut villistä luonnosta tänne ihmisten ilmoille. Mennyttä uutistarjontaa kun pikaisesti selailee, niin panee kyllä vakavasti miettimään, että kannattiko.

Monet seuraamani blogaajat ovat olleet ahkeria myös näin kesäaikana. Erityisesti Rähmispossun Sikolätti tuottaa kiitettävän taajaa uutisvirtaa skandinaavisista naapureistamme. Luotettavammin ja asioita taustoittavammin kuin koko kaupallinen mediamme yhteensä.

Viimeisen vuoden aikana on erityisesti Ruotsissa pistänyt silmään eräs trendi. Kimppakivaa on alettu harrastamaan julkisilla paikoilla varsin tiuhaan tahtiin. Yleensä sessiot ovat tapahtuneet vähän yllättäin ja pyytämättä. Mutta koska Ruotsi on demokraattinen maa, nykyperiaatteena tuntuu olevankin, että riittää jos kolme neljästä tai neljä viidestä nauttii tapahtumasta. Viimeaikojen uutisia aiheesta löytyy vaikka täältä: yksi - kaksi - kolme - neljä - viisi - kuusi - seitsemän  jne..

Ruotsin moraalinen paremmisto on keksinyt oivan keinon, millä tämä joidenkin kansalaisten hieman vastenmieliseksi kokema ongelma saadaan ratkaistua. TADAA! Järjestetään tietenkin aiheen tiimoilta rasismin vastaisia mielenosoituksia ja keskustelutilaisuuksia. Poliisi taas on ruotsalaiseen tapaan nostanut kädet pystyyn ja todennut, että ehkä naisten nyt ei vaan kannataisi mennä yksin ulos, ainakaan yöaikaan.

Keskiäksy toteaa omasta puolestaan että Ruotsissa nyt vaan "opetellaan uimaan" koko yhteiskunnan tasolla. Eihän sitä monikulttuurista onnelaa ihan ilman kasvukipuja, sopeutumista ja pientä "hintaa" rakenneta. Niinpä esittelenkin tähän lopuksi uuden Ruotsalaisen liikennemerkin, jota alettaneen pikapuoliin sijoitella maan kaupunkikeskustoihin ja muihin taajamiin: