Keskiäkäinen poliittinen muisti I

Maassa on taas kerran vaalit, mutta Keskiäksy ei niistä enää jaksa innostua, sillä minulla luja luottamus siihen että riippumatta vaalien tuloksesta, mikään oleellinen asia ei tule muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan. Niin kauan kun rahaa on jostain revittävissä erilaisiin kankulan kaivoihin, se myöskin tehdään. Vaikka velaksi ja valtion perustoimintoja leikkaamalla. Nyt ollaan purkamassa sääntelyä ja luomassa työpaikkoja, mutta vaalien jälkeen poliitikon plantut haluavat taas kerran päteä ja päinvastoin lisäävät sitä. Ja tuottavia työpaikkoja eivät poliitikot ole koskaan luoneet, päinvastoin he ovat toimillaan niitä lahjakkaasti hävittäneet erilaisen maailmanparannuksen nimissä.   Otan siis tämänkertaiset vaalit pelkkänä huonona viihteenä.

Koska jotkut hallintoalamaiset kuitenkin vielä vaaleista kiihottuvat, ajattelin muistuttaa, että se mitä nyt luvataan, ei tosiaankaan tarkoita sitä mitä tullaan tekemään. Sen voi nähdä muistelemalla  hieman kulunutta vaalikautta. Sillä samat naamat jotka nyt lupaavat yhtä sun toista mukavaa, olivat silloinkin sorvin äärellä ja toimivat toisin.

Ajattelin aloittaa katsaukseni demareista. Muistatteko esim. Tuula Väätäisen jolla oli huoli Syyriaan sotimaan lähteneiden turhapaikannauttijoiden ja muiden pakoloisten kuntoutuksesta:

"Miten Suomi ja suomalainen sosiaaliturva suhtautuvat niihin mahdollisiin Suomen kansalaisiin, jotka yksityishenkilöinä osallistuvat aseellisiin konflikteihin, kuten Syyrian sisällissotaan, ja sieltä palatessaan tarvitsevat sotavammojensa vuoksi lääketieteellistä hoitoa sekä kuntoutusta ja
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen näiden henkilöiden asianmukaisen kohtelun?"

Ei SDP:tä turhaan valtiohoitajapuolueeksi ole kutsuttu, sillä lehtitietojen mukaan näille palaaville ISIS yms taistelijoille on tosiaankin järjestetty moniammatillinen työryhmä "sopeuttamaan heitä takaisin kulttuurinrikastustehtäviin Suomessa. Tähän löytyi kyllä rahaa samaan aikaan kun Afganistanissa haavoittuneiden rauhanturvaajien kuntouttamiseen kerättiin rahaa elinkeinoelämältä. Siihen kun ei valden rahat enää riittäneetkään. Tai ehkä kyseessä oli pikemminkin periaatteesta. Onhan vasemmiston perinteinen tarjous suomalaisille sotainvaliideille ja veteraaneille ollut tokaisu "MITÄS LÄHDITTE?"

SDP on nyt julistanut olevansa "äijäfeministinen työväenpuolue" Hmm - feministinen kyllä, mutta työväenpuolue... Puolueen nykylinjaa ja sen prioriteettejahan symboloi täydellisesti tohtori Merja Mäkisalo-Ropposen viime vuonna tekemä aloite ripsenpidennysten ja rakennekynsien laiton saattamisesta luvanvaraiseksi. Siinä teille "äijä-asioita" ja sääntelyn purkua.

Näitähän piisaisi, mutta valitaan nyt loppuun SDP:n Ajatusten Tonava, Mikael Junger. Joka tänä talvena listasi ideansa millä Suomi saadaan nousuun. Pääkeinoina hänellä olivat mm. tupakan myynnin ja käteisrahan käytön täyskiellot. Hmm - mikäpäs siinä, mieluummin minä ostaisinkin tupakkani vaikka sitten ruplilla Viron tai Pietarin mafian toimittamana, eipä siitä ainakaan menisi vero-osuutta tuollaisten idioottien toiminnan rahoittamiseen... Ja jälleenmyyjäverkostohan hoituisi Vetelä-Eurooppalaiseen tapaan maahanmuuttajavoimin, joten tupakanmyynnin ulkoistuksella voisi olla positiivinen vaikutus myös turhapaikannauttijoiden kotoutumiselle...