Jäävuoren huippu

För ett rikare finlandssvenskarna!  RKP:n uusi vaalislogan?

Suomalaiset ovat ihan aiheesta olleet rinta rottingilla maamme hyvistä sijoituksista kansainvälisissä korruptio- tai pikemminkin korruptiottottomuus vertailuissa. Hyvä sijoitus on tietyin reunaehdoin ollut jopa ansaittuakin. Suomessa ei saa ylinopeussakkoa kuitattua poliisille sujautetulla setelitukolla. Maamme rajavartioita tai tullivirkailijoita varten ei tarvitse viikata passin väliin paria seteliä rutiinien sujuvoittamiseksi. Eivätkä oppilaitostemme koetulokset tai arvosanat koreloi opettajille annettujen lahjojen arvoa. Terveydenhuollossa toki kukkaron paksuus vaikuttaa saatavan hoidon tasoon ja hoitoon pääsyn nopeuteen, mutta tämäkin on hoidettu avoimesti ja laskutuksella,  luomalla alalle kahdet erilliset markkinat. Eikä lääkärin kouraan pimeästi ladottavilla ladottavilla lahjuksilla, kuten monissa maissa on nykyäänkin tapana.

Mutta tilanne on näin selkeä ja auvoinen vain yhteiskuntamme niin sanotulla suorittavalla alatasolla. Vaikutusvaltainen isoraha ja hallinnollisen nomenklatuuran muodostavat poliitikot ja korkeat virkamiehet (joiden raja on maassamme kuin veteen piirretty viiva) ovat aina osanneet kaikessa hiljaisuudessa harrastaa salavuoteutta yhteisten intressien tai silkan taloudellisen hyödyn tavoittelun nimissä. Näin on aina ollut ja on yhä nykyäänkin. Tavat ja keinot ovat vain vaihdelleet aikojen ja tilanteiden mukaan.

Viime aikoina meillä hallintoalamaisilla on ollut tilaisuus nähdä pieniä vilahduksia siitä, miten näitä "meidän asioita" nykyään hoidetaan tuolla kansakunnan paremmissa piireissä. Älkää kuvitelko että Vehviläisen ja Wallinin "ihan vain sattumalta onnekkaat" asuntokaupat olisivat mitään ainutkertaisia. Kyse on vain jäävuoren huipusta. Ja tunnetustihan pääosa jäävuoresta on ja pysyy pinnan alla. Ja niin tulevat pysymään myös maamme rahan ja vallan epäpyhät Hyväveli-koukerotkin.

Wallinin edullisia asumiskuvioitahan on jo aiemminkin käsitelty julkisuudessa. Mutta tietenkään mitään pykälien vastaista ei ole tapahtunut, ei aikaisemmin eikä nyt. Ainakaan sellaista ei kukaan pysty todistamaan. Wallin maksoi Gyllenbergien säätiölle vuokraa sen mitä pyydettiin ja Åbo Akademin säätiö maksoi asunnosta mitä Wallin pyysi. Markkinatalous on toiminut, ostaja ja myyjä kohdanneet. Markkinat ovat aina oikeassa ja pulinat pois. Hieman arveluttavaltahan touhu näin sivusta katsoen toki näyttää. Monestakin syystä.  Mutta hallituksen laillisuusvalvonnasta huolehtiva oikeuskansleri Jaakko Jonkka on jo kiirehtinyt toteamaan, että tapaus Wallinissa ei ole mitään selvitystarpeita. Jonkan kommentti ei Keskiäksyä yllätä.

Hallintoalamaisten keskuudessa elää jostain syystä sitkeästi virheellinen kuvitelma, että oikeuskansleri korkeimpana laillisuusvalvojana olisi jonkinlainen kansantribuuni. Joka valvoo korkeiden poliitikkojen toilailuja lain pykälien ja niiden hengen sekä meidän blebeijien näkökulmasta. Käsitys on väärä. Oikeuskanslerit ovat jo pitkään olleet valtakunnan nomenklatuuran korkeimman sisäpiirin täysvaltaisia jäseniä.  Jotka lähinnä konsultoivat ja neuvovat hallitusta ja ministereitä siitä, kuinka oikeudenmukaisuus, kohtuus ja lain henki voidaan tarvittaessa ohittaa pykälien kirjainta hipoen ja juridisella knoppologialla saivarrellen. Eli sen tribuunin sijaan oikeampi mielikuva saattaisi olla vaikkapa consigliere...

Wallin on kohujen myötä ilmoittanut jättävänsä puolueenjohtajan tehtävät. Toki hän korostaa että päätös ei johdu niistä, vaan hänen itse itselleen kuusi vuotta sitten antamastaan "lupauksesta". Niinpä niin. Mutta ei meidän hallintoalamaisten tarvitse olla lainkaan Stefanin tulevaisuudesta huolissaan. Hän saanee itse valita jatkaako vielä jonkun aikaa ministerinä. Jos ja kun ei jatka, niin hänelle järjestetään kyllä korkean tason valtiollinen suojatyöpaikka. Jos sekään ei häntä huvita, niin vihreä oksa järjestyy sitten ruotsinkielisen suurpääoman palveluksessa. Sillä kuten olemme viime aikoina kantapään kautta oppineet, missä Christoffer Taxell, siellä suhmuroidaan...