Suvaitsevaisuudesta

Ruukinmatruunan eilinen päivän mietelmä pani Keskiäksyn miettimään sanan "suvaitsevaisuus" sisältöä. Miksi tähän termiin on nykyään  latautunut niin paljon poliittista "dynamiittiä" ja se aiheuttaa niin paljon polemiikkia?

Suvaita-sana sinänsä on ihan vanhaa suomenkieltä. Jonka sanakirjamerkitys on tälläinen:

suvaita:
sietää, sallia, hyväksyä. esim. Suvaita toisin ajattelevia. Ei suvainnut ketään lähellään. Hänen suvaittiin pitää pikku erikoisuutensa.
iron. viitsiä, pitää sopivana. esim. Suvaitsisitko nostaa takapuolesi tuoliltani. Ei suvainnut edes vastata.

Ongelmaksi on tullut se että julkisessa keskustelussa suvaitseminen ja suvaitsevaisuus on nykyään ennekaikkea poliittinen termi, jonka merkitys on peräisin jostain kansainvälisistä sylttytehtaista. Siis käännös sanasta tolerance. Ja nimenomaan sen "poliittisesta" merkityksestä.

Toki myös toleranssi on tunnettu suomenkielessä aikaisemminkin. Sitä on käytetty mm. tekniikan parissa tarkoittamaan esim. teknisen laitteen tai sen osan  tuotannossa olevaa suurinta sallittua poikkeamaa tai vaihteluväliä. (Vanha neukkuvitsihän esimerkiksi kuului että "suuri maa, suuret toleranssit") Lääketieteessä toleranssi taas merkitsi lääkkeen sietokykyä.

Mutta nykyään tolerace (ja siten myös suvaitsevaisuus) tarkoittaa myös jotain ihan muuta. Esim Urban Dictionary kertoo sille myös seuraavan merkityksen:

3) Tolerance (liberal): What the majority should have towards minorities, but not vice versa

Selvyyden vuoksi on mainittava että Amerikassa termi' "liberaali" merkitsee suurinpiirtein samaa kuin täällä Euroopassa jälkimarxilainen punavihreys. Ja tuossa siis sanotaan että suvaitsevaisuus on sitä mitä enemmistön on osoitettava vähemmistöjä kohtaan, mutta sen ei toki tarvitse toimia toisinpäin.

Niinpä nykyisen keskustelun suurin ongelma tuleekin siitä, että käytettävän termin sisällöstä vallitsee melkoinen epätietoisuus ja jopa erimielisyys. Moraaliselle paremmistolle "suvaitsevaisuus" merkitsee tiettyjen vähemmistöjen kritiikitöntä ihailua, fanittamista ja jalustalle nostamista. (Ja myös tuo kaksois-standardi toimii, eli näiden ihailun kohteiden ei tarvitse osoittaa minkäänlaista suvaitsevaisuutta ketään muuta kohtaan)  Kaiken huipuksi he ovat vaatimassa tälle omalle määrittelemälleen suvaitsevaisuudesta suorastaan lain voimaa  ja velvoitetta. 

Meille tavallisille hallintoalamaisille suvaitsevaisuus taas merkitsee nimenomaan sitä sietämistä. Siis joko sitä että ko. asialla ei edes ole suurtakaan henkilökohtaista merkitystä tai ettei sinänsä välttämättä edes pidä jostain asiasta, mutta silti sietää sitä, koska se sietäminen on pienimmän riesan tie. 

Keskiäksyn oma mielipide asiaan on se, että ainoa mitä valtiovalta voi oikeasti lakeihin ja asetuksiin  vedoten vaatia on nimenomaan tuo sietäminen. Ketään ei voi oikeasti pakottaa fanittamaan tai  tykkäämään asioista, aatteista, ilmiöistä tai edes kansanryhmistä. Jos sellaista ruvetaan virkavallan toimesta vaatimaan, niin sitten ei enää ole kysymys vapaasta ja demokraattisesta maasta, vaan mieleen tulee jonkinsortin sosialismi. Joko Stalinistinen, Hitleriläinen tai Maolainen versio.

Jos joku tuon tulkintani kiistää, niin silloin teen "suvaitsevaistot" ja vetoan Suomen allekirjoittamiin kansainvälisiin pyhiin teksteihin. Tarkemmin sanottuna UNESCOn yleiskokouksen 1995 hyväksymään  julistukseen suvaitsevaisuuden periaatteista:

"Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan...Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille"

PS. Tässä vielä pari lainausta Urban Dictionarysta:

tolerance:

-"Originally a beautiful thing but it has been perversely cheapened by the intolerant left"

-"Something the liberals strive for as long as it's not for conservatives, especially white male Christian conservatives. One of the big double standards for the left"