Parin viikon takainen "pikku-uutinen" Saksasta ei herättänyt Suomessa suurtakaan mielenkiintoa. Der Spiegelhän "vain" paljasti että Kreikan lisäksi ainakin Italia otettiin euroon siitä huolimatta, että se väärensi taloustilastonsa euro-kriteerit täyttäviksi. Ja että tämä keplottelu oli niin korkeiden Saksalaisten kuin muidenkin EU-päättäjien tiedossa jo silloin.
Lisäksi paljastettiin että samojen piirien tiedossa oli jo euroa perustettaessa, että nykyisenkaltainen euroalue joutuisi vääjäämättä kriisiin ensimmäisen laskukauden tulessa. Asia vaan hyväksyttiin ja painettiin villaisella kansalaisilta. Koska ajatuksena oli että sitä tulevaa, väistämätöntä kriisiä voitaisiin käyttää hyväksi liittovaltiokehityksen nopeuttamiseksi ja vallan keskittämiseksi Brysseliin. Eli kriisin varjolla voitaisiin sitten runnoa läpi mm. yhteinen keskitetty budjetti- ja talouspolitiikka.
Myös entinen EU-komission puheenjohta Romano Prodi on asian haastattelussa myöntänyt: "Vaikeudet olivat ennnustettavissa. Kun loimme euron, minun näkemykseni talousmiehenä (ja keskustelin siitä Kohlin ja muiden valtiojohtajien kanssa) oli: kuinka meillä voisi olla yhteinen valuutta ilman yhteistä finanssi-, talous-, ja poliittista rakennetta? Viisas vastaus oli: jotta saisimme tämän kehityksen syntymään... Muu tulisi kyllä seuraamaan..."
Tuolloin harjoitettua salakähmäistä toimintaa voisi kutsua paitsi demokratian varastamiseksi tai raiskaamiseksi myös suoranaiseksi maanpetokseksi. Mutta eihän sellaisia rikoksia nykyään miksikään lasketa. Jesuiittamoraalilla mennään ja hyvä tarkoitus, eli se utooppinen Euroopan yhdysvallat ja homo europeus, pyhittävät likaiset ja jopa rikolliset keinot.
Liittovaltiokiimaiset poliitikot ja virkamiehet eivät vain ottaneet huomioon erästä oleellista seikkaa. Se seuraava laskukausi ei ollutkaan normaali, kohtuullisen lievä suhdannetaantuma. Löysällä raha- ja korkopolitiikalla onnistuttiin amerikassa ja euroopassa puhaltamaan kaikkein aikojen keinottelu- ja talouskupla. Jonka puhkeaminen aiheutti sotienjälkeisen ajan pahimman talouskriisin. Joilloin euro ei ollutkaan vain troijan hevonen, jolla federalistit voivat ajaa valtapyrkimyksiään, vaan myllynkivi. Joka uhkaa upottaa kokonaisen maanosan valtiot vuosikymmenen mittaiseen talousdepressioon ja velkahelvettiin. Syylliset nykytilanteeseen ovat siis tiedossa. Samoin maksumiehet. Eivät valitettavasti ole samoja.
Täältä postaukselle ääniraita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti