Olisi sitä sanottavaa tällä kertaa hampaankolossa ollutkin, mutta kun ei ollutkaan aikaa kirjoittaa, niin laitetaan nyt sitten päivän postaukseksi edes tuo joskus aiemmin kääntämäni, mutta käyttämättä jäänyt demotivationaali...
Bloggaaminen on keino osoittaa itselleen että on oikeasti olemassa. Oma nimi tai nimimerkki on netissä näkyvissä ja periaatteessa miljardeille ihmisille. Ja kyllä varmaan lukemattomia ihmisiä kiinnostaa, että harmistuin eilen kun satoi, ja että toissa päivänä oli vähän vatsanväänteitä, mutta onneksi olikin vain ilmaa. Minkäs takia omia merkkejä sitten sutataan tai hakataan kaikkialle, kuten jo muinoin Pompejissa, tai se viikinkisetä sataman leijonaan... ;)
Tervehdys Kari. Minua oikeastaan suuresti miellyttää ajatus siitä, että kuulun ikiaikaiseen vessanseinäfilofien veljeskuntaan :-D
Onneksi nuo "kävin äsken istunnolla ja luin siellä samalla uuden Aku Ankan" tyyppiset kirjoitukset ovat pääosin siirtyneet lärväkirjaan. Mutta ei tuo netistä napattu aforismintapainen ihan tuulesta temmattu ole. Blogi-genreä monitoroinut, nyt jo edesmennyt BlogPulsem arvioi viime talvena että maailmassa on noin 180 miljoonaa blogia. Ja uusia perustettiin noin 50 000 vuorokaudessa.
Toki luvussa on paljon jo telakalle siirtyneitä "kuolinpesiä", mutta toimiviakin on silti ihan jumalaton määrä. Mistä niille kaikille piisaa lukijoita? Varsinkin kun iso joukko netinkäyttäjistä suhtautuu niihin EVVK. Tyyliin, "blogi - onko se jotain syötävää?"
Minulla on sellainen näppituntuma innokkaimpia blogien lukijoita ovat juuri blogien pitäjät. Ja toisinpäin, lähes jokainen blogeja aktiivisesti seuraava perustaa ennemmin tai myöhemmin oman...
Ainakin yksi saavutus blogeilla on ollut. Suosituimpia aiheita ovat nimittäin muoti, tyyli, sisustus ja käsityöt. Kun aina on valitettu että naiset ja tytöt eivät kiinnostu tietokoneista ja ATK:sta, niin blogit näköjään olivat se ensimmäinen "killer application", joka mursi jään.
Olisi sitä sanottavaa tällä kertaa hampaankolossa ollutkin, mutta kun ei ollutkaan aikaa kirjoittaa, niin laitetaan nyt sitten päivän postaukseksi edes tuo joskus aiemmin kääntämäni, mutta käyttämättä jäänyt demotivationaali...
VastaaPoistaBloggaaminen on keino osoittaa itselleen että on oikeasti olemassa. Oma nimi tai nimimerkki on netissä näkyvissä ja periaatteessa miljardeille ihmisille. Ja kyllä varmaan lukemattomia ihmisiä kiinnostaa, että harmistuin eilen kun satoi, ja että toissa päivänä oli vähän vatsanväänteitä, mutta onneksi olikin vain ilmaa. Minkäs takia omia merkkejä sitten sutataan tai hakataan kaikkialle, kuten jo muinoin Pompejissa, tai se viikinkisetä sataman leijonaan... ;)
VastaaPoistaTervehdys Kari. Minua oikeastaan suuresti miellyttää ajatus siitä, että kuulun ikiaikaiseen vessanseinäfilofien veljeskuntaan :-D
VastaaPoistaOnneksi nuo "kävin äsken istunnolla ja luin siellä samalla uuden Aku Ankan" tyyppiset kirjoitukset ovat pääosin siirtyneet lärväkirjaan. Mutta ei tuo netistä napattu aforismintapainen ihan tuulesta temmattu ole. Blogi-genreä monitoroinut, nyt jo edesmennyt BlogPulsem arvioi viime talvena että maailmassa on noin 180 miljoonaa blogia. Ja uusia perustettiin noin 50 000 vuorokaudessa.
Toki luvussa on paljon jo telakalle siirtyneitä "kuolinpesiä", mutta toimiviakin on silti ihan jumalaton määrä. Mistä niille kaikille piisaa lukijoita? Varsinkin kun iso joukko netinkäyttäjistä suhtautuu niihin EVVK. Tyyliin, "blogi - onko se jotain syötävää?"
Minulla on sellainen näppituntuma innokkaimpia blogien lukijoita ovat juuri blogien pitäjät. Ja toisinpäin, lähes jokainen blogeja aktiivisesti seuraava perustaa ennemmin tai myöhemmin oman...
Ainakin yksi saavutus blogeilla on ollut. Suosituimpia aiheita ovat nimittäin muoti, tyyli, sisustus ja käsityöt. Kun aina on valitettu että naiset ja tytöt eivät kiinnostu tietokoneista ja ATK:sta, niin blogit näköjään olivat se ensimmäinen "killer application", joka mursi jään.