Luovia ratkaisuja - ihmisoikeudet vientiin

Pääministeri Jyrki Katainen on kuulemma iloinnut, että "Väyrysen kolmossijan myötä vaalien kakkoskierroksesta tulee sivistynyt kisa". Hmm - suomeksi sanottuna Katainen iloitsee siitä, että kahden hallituspuolueen ehdokkaan kamppaillessa keskenään vaalikeskusteluun ei tule nousemaan ainoatakaan istuvalle hallitukselle kiusallista tai hankalaa asiaa. Ja koska molemmat kandidaatit kannattavat niin tiivistä EU:n liitovaltiota, Suomen väestön keskittämistä suuriin kaupunkeihin kuin NATO-jäsenyyttäkin, ei myöskään vahingossakaan keskustella Kansattoman Kokoomuksen keskeisten agendojen vastaisista kysymyksistä.

Ennustin itse vaalien jälkeen näin: Seuraavat kaksi viikkoa kuulemme sitten vaalikeskusteluissa hilittyä ja sivistynyttä keskustelua rauhasta, kansainvälisestä solidaarisuudesta, suvaitsevaisuudesta, ilmastomuutoksesta jne. Mutta kumpikaan ehdokkaista ei vahingossakaan käsittele esim. paneurooppalaista pankkitukea tai euromaiden hivuttamista askel kerrallaan liittovaltioon eurokriisin varjolla.

Ja kuinka ollakkaan, jo eilenaamuna Niinistö aloittikin tuollaisen jeesustelevan hymistelyn: Suomi voisi tehdä ihmisoikeuksista vientituotteen.

Toinen kierros - sivistynyttä keskustelua

PS. Kuinka ollakkaan, Keskiäksyn ajatukset alkoivat taas kerran laukata hieman laveammilla laitumilla. Ja aloin miettiä, että onkos meillä Suomessa niistä Ihmisoikeuksista nykyään sellaista ylijäämää, että niitä riittää ihan ulkomaille myytäväksi. Koska eikös se demokraattisessa maassa pitäisi mennä aikalailla tasan, yhdet ihmisoikeudet per yksi ihminen. Mutta hetken funtsailtuani tajusin, että onhan meillä jo löydetty luovia poliittisia ratkaisuja tähänkin ongelmaan. Se on tietysti tämä nykyään niin muodissa oleva positiivinen syrjintä.

Siinähän suoritetaan jo käytännössä ihmisoikeuksien tasaamista. Eli niitä liikoja ihmisoikeuksia otetaan sellaisilta historiallisesti tai gendertutkimuksellisesti etuoikeutetuiksi todetuilta väestöryhmiltä ja annetaan ikäänkuin kertoimella monenlaisille alistetuille ja sorretuille vähemmistöryhmille. Eikä niiden saajaosapuolien tarvitse välttämättä vähemmistökään olla eikä edes erityisen sorrettujakaan, kunhan ovat osanneet sopivasti uhriutua. Omia lukunsa ovat sitten vielä esimerkiksi humanitaariset maa(ha)nmuuttajat. Heillä on yleensä ollut lähtömaissaan niin huutava vaje ihmisoikeuksista, että heille eivät nuo peruskorjauskertoimet riitä. On ihan velvollisuutemme siirtää heille niitä ihmisoikeuksia suorastaan potenssiin korotettuna.

Näiden tuumailujen jälkeen tajusin, että onhan tuo Niinistö sitten aika viisas mies. Jos niitä ihmisoikeuksia kerran osataan ja kyetään kierrättämään maansisäisesti, niin tottakai niitä voidaan myös viedä maailmanmarkkinoillekkin. On vain tehtävä inventaario ja kartotettava millä väestöryhmillä ei maassamme ole tarvetta tai oikeutusta nykyisen laajuisiin ihmisoikeuksiinsa.

Ehdotankin että heti vaalien jälkeen perustetaan komitea, jonka tehtävänä on laatia perusperiaatteet sopivista ihmisoikeuksien poiskeräämisen kohteista. Aihepiirin korkean asiantuntemuksen varmistamiseksi sen ytimen voisivat muodostaa kansliapäällikkö Ritva Viljanen, vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet ja lakiasiantuntemusta komiteassa edustaisi valtiosyyttäjä Mika Illman. Komiteaa voitaisiin täydentää muutamalla hallituspuolueiden kansanedustajalla sekä nais-, rasismin- ja fasismintutkimuksen akateemisilla edustajilla.

Ensimmäiset ihmisoikeuksien vientierät voitaneen helposti kerätä niiltä viime eduskuntavaalit pilanneilta ja siten demokratiaa halveksineilta väärin äänestäjiltä. He eivät todellakaan ihmisoikeuksiaan ansaitse. Sekä tietysti muiltakin kaikenkarvaisilta vihapuhujilta ja väärinajattelijoilta. Ummehtuneilta nationalisteilta, Umpi-Impiwaaralaisilta junteilta, salonkirasisteilta jne. Kunhan nämä itsestäänselvyydet on saatu kerättyä, voidaan keskittyä hieman lievempiin tapauksiin. On mm. tehtävä poliittinen päätös, kerätäänkö ihmisoikeudet kokonaan myös Paavo Väyrystä pressanvaaleissa äänestäneiltä, vai riittääkö heidän tapauksessa sellainen 75%:n leikkaus? Ja entä senjälkeen? Metsästäjät ja aseharrastajat? Tupakoijat? Mahdollisuuksia on monia. Kyse on vain poliittisesta tahdosta!

Keskiäkäinen Mies kysyy tähän lopuksi yhden moraalisen kysymyksen. Tuntuuko se kovinkaan oikeudenmukaiselta, että maamme ansaitsisi rahaa tällaisella ihmisoikeuksien vientikaupalla? Maat joissa niistä on suurin puute, ovat yleensä hyvin köyhiä. Mikä oikeus meillä on rahaa vaatimalla harrastaa suoranaista riistoa niitä kohtaan? Eli eiköhän me voida kestävän kehityksen ja globaalin oikeudenmukaisuuden nimissä lahjoittaa nämä ylimääräiset ihmisoikeutemme maailman köyhille vastikkeetta. Saisimme tässäkin asiassa olla edelläkävijä ja esikuva koko maailmalle! Sillä meillähän on varaa ja meillä on velvollisuuksia...