Fuckgenheim Helsinkiin, maksaa mitä maksaa

Suomessa on alkanut kulttuurikamppailu, johon Keskiäksyn ei oikeastaan pitäisi sekaantua. Minä kun en erityisemmin pidä (enkä varmaankaan edes oikein ymmärrä) tästä post-modernista nyky-nykytaiteesta. Minä kun soisin tälläisenä mantelitumakevikaisena ImpiVee-junttina taiteesta irtoavan myös esteettisiä elämyksiä. Ja odotan, että sitä voisi ymmärtää ilman paksua selitysteosta ja taiteen tai taidehistorian maisterin tutkintoa. Lisäksi rispektiäni lisää jopa se, että taiteilija jotenkin osoittaa teoksessaan edes jonkinlaista keskivertotuhertajan ylittävää välineensä tai tekniikkansa hallintaa. Aivan niinkuin ammattimiehellä ja puuhastelijalla on vissi ero muissakin käden tms taitoja vaativissa hommissa. Tuleehan sana ARS alunperin kuitenkin latinan sanasta TAITO. 

No jokatapauksessa sellaiselle tosimodernille taiteelle ollaan nyt rakentamassa isolla rahalla, kovalla kiireellä ja jalat tukevasti ilmassa-asenteella arvoistaan temppeliä maamme pääkaupunkiin. Tietysti oikein kansainvälisen  brändin nimiin ja alle. En nyt ala kettuilemaan hankkeen henkisistä taustoista, koska Jyrki Lehtola teki sen jo  blogauksessaan. Enkä muistelemaan kymmenen viime vuoden aikana reisille menneitä Guggenheim- projekteja, koska Otso Kantokorpi tekee sen jo blogissan Alaston Kriitikko. Guggenheim säätiön aikaisempaa toimintaa taas ruotii mm Arhi Kuittinen. Vaan tyydyn hiukan pohtimaan projektia maamme aikaisempien julkisten monumenttaalirakennusprojektien tuomalta pohjalta.

Tarkastellaanpa noita esittettyjä lukuja hieman sellaisella kyynisellä veronmaksajajärjellä. Tuon taidevaraston ja galleriahinnoittelun kuplanpuhaltamiskoneen rakentamiskustannuksiksi on tässä visiointivaiheessa sanottu noin 140 miljoonaa euroa. Kokemus on osoittanut, että kunhan arkkitehti päästetään irti sekä kulttuuriperseet ja poliitikot saavat jättää hankkeeseen omaa tärkeyttään korostavat puumerkkinsä, niin kustannusarvio on kasvanut vähintäänkin noin 200:n miljoonaan. Ja tämä siis siinä vaiheessa kun urakkasopimuksia allekirjoitetaan. Sama kantapääkokemus on myös osoittanut, että julkisessa monumettaalirakentamisessa todelliset totetuskustannukset tuppavat kasvamaan vähintääkin kertoimella 1,5 - 2. Eli juhlallisia avajaisia vietettäessä on rahaa tässä G-tapauksessa palanut ehkä jopa sellaiset 400 miljoonaa nyky-yksikköä. (Mikä on silloisen rahayksikön nimi ja kurssi on taas ihan toinen juttu)

Guggenheim museoiden eräs brändi on hyvin moderni, ellei suorastaan futuristinen arkkitehtuuri. Heidän tapanaan onkin aina ollut järjestää museoistaan suuri kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu, jolla valitaan sen suunnittelijaksi arkkitehti Frank Gehry. Näin tultaneen toimimaan myös Helsingissä.

Abu Dhabin ja Bilbaon Guggenheimit by Frank Gehry

Jokainen varmasti arvaa kuinka käy, kun jotain tuonkaltaista arkkitehtuuria laitetaan (Suomen ilmastoon ja ilmastossa) kiirellä ja nykypäivän rakentamismoraalilla pystyyn verovapaiden venäläisten ja virolaisten iskurityöläisten voimin. Nykyarkkitehtuurin pyhien periaatteiden mukaanhan esimerkiksi räystäitä, rännejä, ikkunapeltejä tai kunnon kivijalkaa ei saa piirtää heidän hienoa "taideteostaan" tai "veistostaan" rumentamaan. Ja katon suhteen vähintäänkin tasakatto nyt on itsestäänselvyys, mutta tosi katu-uskottavat arkkitehdit piirtävät tietysti kaikki kattojensa kaadot sisäänpäin.

Niinpä ensimmäisistä vesivahingoista tullaan uutisoimaan kuukauden päästä avajaisista ja parin-kolmen vuoden kuluttua on kaupungin aika tehdä ensimmäinen miljoonaluokan home-ja kosteusremontti. Ensimmäinen monista, koska arkkitehdin tekijänoikeudet ovat niin pyhät, ettei edes tökeröimpiä suunnitteluvirheitä saa korjata. Sehän voisi muuttaa rakennuksen ulkonäköä. Hui kauhistus!

Lisäksi noin 5-10 vuoden kuluttua tullan huomaamaan, että rakennukseen valittu pintamateriaali ei kestä Suomen ilmastoa, varsinkaan sijoituspaikaksi valitulla merenrantatontilla. Vaan on alkanut kupruilla/murentua/mädäntyä/ruostua/lohkeilla/tms  ja museon ulkoinen habitus alkaa muistuttaa yhä enemmän käytöstä poistettua neuvostovenäläistä teollisuuskombinaattia. Niinpä tarvitaan noin 25 miljoonan euron  julkisivuremonttti. Väärin valittua pintamateriaalia ei tietenkään voi tässä yhteydessä vaihtaa, koska ne edellä mainitut arkkitehdin pyhät tekijänoikeudet. Joten vastaaviin remontteihin voidaan varautua jatkossa noin kymmenen vuoden välein.

Tuosta voi sitten vetää karkean yhteenvedon vaikkapa niistä 20:n vuoden kustannuksista, jota tuo kuulemma 24 miljoonan euron Gugge-franchising lisenssi aluksi koskee.

-totetuvat rakennuskustannukset n 400 miljoonaa €
-remonttikustannukset vähintään  n 50 miljoonaa €
-Guggenheim lisenssi 24 miljoonaa €
-vuotuinen käyttöavustus 8-10 miljoonaa eli n. 190 milj €
-lisäksi erinäisiä miljoonia/v vuosittaisiin korkokuluihin, sillä pömpeli  kuulemma aiotaan rakentaa pääosin velaksi.

Tuosta saamme kahdenkymmenen ensimmäisen toimintavuoden kustannushaarukaksi sellaiset 700 - 800 miljoonaa euroa. En toki väitä etteikö meillä veronmaksajilla olisi kykyä sitä 35-40 miljoonan euron vuotuista lisätaakkaa kantamaan, mutta väite ettei tuo summa ole mistään muusta pois, on kyllä sitä pahimman luokan pölhöpopulismia. Samoin sitä samaa on visio, että merkittävä osa noista kuluista tullaan kattamaan sponsorirahalla. Väitän että jo 1-3 prosenttiakin (siis jotain 7-20 milj €) tuosta potista sponsoreilta kerättynä on äärimmäisen haastava tavoite. Ja toki myös pois jostain muusta kulttuuri tai urheilusponssauksesta.

Myös visio jonka mukaan G-museossa kävisi vuosittain maksavia katsojia yhtä paljon kuin kaikissa pääkaupunkiseudun nykyisissä taidemuseoissa yhteensä lienee lievästikkin sanottuna optimistinen. Median hype ja ladon outo arkkitehtuuri voivat auttaa tavoitteeseen pääsyssä parina ensimmäisenä vuotena. Moni tavallinen tallaaja kun käy taloa katsomassa periaatteella "kaikkea pitää kerran koittaa, paitsi kansantanhuja ja serkkutyttöä".  Mutta sen jälkeen asiakkaat on houkuteltava näyttelyillä ja tunnetuilla taiteilijapersoonilla. Kun itse selailin olemassa olevien Guggenheimien tarjontaa, niin eipä syntynyt minkäänlaista himoa, että tuonne on päästävä.

Sama pätee myös visioon hirmuisesta turistivyörystä, jonka museo vetäisi Helsinkiin. Guggenheim varmasti vetäisi kävijöitä niiden joukosta, jotka muutenkin ovat Helsinkiin matkustaneet. Se olisi se yksi "pakollinen" museokäynti ja useinmilla todennäköisesti pois jostain muusta museovierailusta. Mutta jos nyt halutaan, että ulkomaalaiset turistit mieluummin käyvät katsomassa amerikkaisten "asiantuntijoiden" kokoamia näyttelyjä kansainvälisestä nykytaiteesta, kuin tutustuvat Suomalaiseen taiteeseen vaikkapa Ateneumissa, niin hyvä on. Voihan sitä Suomi-kuvaa niinkin rakentaa.

Damien Hirst on pitkään ollut nykytaiteen kuumimpia (ja rahakkaimpia) nimiä Kuvassa hänen formaldehydiin säilöttyjä eläimenraatojaan, jotka pikku hiljaa mätänevät pois...Sarjan nimi on tietenkin "Luonnonhistoria!

Se joukko innokkaita nykymodernin taiteen fanaattisia harrastajia, jotka tulisivat maahamme nimenomaan Guggenheim-taiteen perässä, lienee jokatapauksessa hyvin marginaalinen. (Vaikka varmasti sieltä varakkaammasta päästä, myönnetään)

Niinpä Keskiäkäinen Mies lausuu oman loppukommenttinsa. Guggenheim saa toki rakentaa museon Suomeen. Mutta ei verorahoilla. Rajan vetäisin siihen, että Helsingin kaupunki voisi lahjoittaa tontin hyvältä paikalta. Se että rakennetaan Guggenheim-brändille museo ja pidetään sitä yllä ja vielä maksetaan rojalteja, on jo järjettömyyttä. Eikä perusteluksi riitä kaupunginisien vilpitön halu poltaa satoja miljoonia luodakseen kaupungin yrityksiä ja yrittäjiä hyödyttävä turistimagneetti. Tuolla rahalla kun saa siihen tarkoitukseen paljon tehokkaampiakin rysiä. Samaten perustelu taide- ja kulttuuripiiriemme "avautumisesta" tai "sähköistymisestä" museon ansiosta on paskapuhetta. Vaikutus tulee olemaan päinvastainen. Haaskaamalla vähissä olevia rahoja ja resursseja yliprameisiin seiniin ja globaaliin McDonnaldsGugge-brändiin, todennäköisemmin annetaan omalle taiteellemme ja kulttuurillemme melkoinen kuolemansuudelma.

 ------------------------------------------------------------

PS. Keskiäksykin on kerran elämänsä aikana miettinyt vakavissaan ryhtymistä postmoderniksi taiteilijaksi. Vuosia sitten koiramme oli vielä nuori pentu ja söi ahneuksissaan yön aikana rasiallisen tyttäremme vahaliituja. Ja ihan kuin sarjakuvissakin aina tapahtuu, se paskanti pari seuraavaa päivää sateenkaarenkirjavia pökylöitä. Silloin sain luovan ajatuksen:  Jospa liisteröisi isoja lastulevyn paloja ja ruttaisi niihin kiinni vanhoja Hesareita. Sen jälkeen voisi ihan sormin tai sitten palettiveitsellä "taiteilla" noita koiranpökylöitä väreinä käyttäen niihin erilaisia abstrakteja kuvioita ja sommitelmia. Voila - teokset olisivat valmiita helposti,  jäljellä olisi enää se tärkein. Eli pitäisi keksiä niille syvällinen sisältötarina ja taideslangia sekä trendikkäitä sivistyssanoja vilisevä "selitys". Ajattelin silloin jotain sentyylistä, että "nämä teokseni ovat kummunneet syvältä alitajunnastani, ja otan niissä sydäntä (ja nenää) viiltävällä  tavalla kantaa nykymedian ajamiin tendesseihin ja samalla toki koko nykyjournalismin tasoon ja agendaan..."

P.S.2  Petteri Järvinen on tarkastellut tämän kirjoittamisen jälkeen "Guggis-proggista" ansiokkaasti eri kanteilta useammassakin blogauksessa. Kannattaa tutustua:


-Guggengate: mihin kuluivat Guggenheim-selvityksen rahat?
-Kiasma ei ole enää mitään
-Vau, mikä riski!

Muita kelpoja vastaantulleita G-postauksia:
Intrigööri: Guggenheim - mitätöntä!
YrjöP: Antero Lärvänen ja muumiot museon vintillä
Takkirauta: Toisten rahoilla
Kalle Isotalo: Guggenheim on ehkä Las Vegasin Eiffel-torni
Benjamin :Unohdetaan Guggenheim, rakennetaan silta Tallinaan
Hankamäki: Guggenheim-museo tyrmättävä