Eihän siitä ole kulunut kuin parisataa vuotta (v.1809) kun Venäjän hyvä tsaari, Aleksanteri I, kohotti juhlapuheessaan Suomen kansakunnaksi muiden kansakuntien joukkoon. Ei nyt toki ihan itsenäiseksi kansakunnaksi, mutta suuriruhtinaskunnaksi sentään. Varsinainen itsenäisyys saatiin sitten reilut sata vuotta myöhemmin. Vähän kuin vahingossa, Euroopan isompien kuvioiden siivellä.
Tästä "vahingosta" ei osa Suomen omasta eliitistä oikein koskaan toipunut ja päässyt yli. Niinpä maamme suvereniteettia ja itsenäisyyttä on sen jälkeen heidän toimestaan aina tilaisuuden tullen ja kovin halukkaasti tarjottu niin itään kuin länteenkin päin. Ja nyt tuo agenda on sitten saatu maaliinsa. Tuoreella perustuslainmuutoksella Suomi palautettiin lopullisesti takaisin sinne suuriruhtinaskunnan tai satraappikunnan asemaan, mistä 1809 lähdettiin liikkeelle. Niinhän se on - mikä vahingossa tulee se myös helpolla menee...
---------------------------------------
Talousrintamalla ei näköjään viikossa ole tullut mitään uutta vaan enempi kerrataan sitä vanhaa kaavaa:
-Suomen poliitikoille ja valtion korkeille virkamiehille ei ole vieläkään selvinnyt, minkä kokoiseen vekseliin nimi tuli tällä kertaa laitettua. Onko tämänhetkinen ERVV-vastuumme 14 miljardia vai korkojen kera 28 miljardia, vai jotain siltä väliltä. En voi kuin ihailla tuota sietämätöntä keveyttä, jolla poliitikkomme huitaisevat miljardeja sinne ja toisia tuonne...
-No, tuo epätietoisuus tämän hetken vastuusaldostamme on vain väliaikaista. Huhujen mukaan Merkel ja Sarkozy ovat jo keskenään sopineet takausväline ERVV:n (tai sen seuraajan EVM:n) kolminkertaistamisesta, pariin tuhanteen miljardiin euroon. Ja EU:n pelisääntöjen muuttamisesta niin, että tälläiset pikkujutut hoidettaisiin jatkossa enemmistöpäätöksinä ja vielä äänivalta taloudellisen koon mukaan suhteutettuna. Jolloin pikkumaat eivät pääsisi häiritsemään Euroopan suurvaltojen keskinäisiä lehmänkauppoja. Maksumiehiksi ne toki jatkossakin kelpaavat.
-Jyrki Katainen on jo kiirehtinyt kertomaan että Suomen kanta tälläisiin "pikku" muutoksiin on jyrkkä ehkä. Eli suomeksi sanottuna olemme palailemassa perinteiselle mallioppilas-linjallemme, jossa Suomi hyväksyy kaikki isojen poikien päätökset jo ennenkuin päätösehdotuksen sisältö on edes sen tiedossa.
----------------------------------------
Keskiäkäinen Mies ei yleensä halua olla karkeapuheinen. Mutta jostain syystä näitä uutisia lukiessa tekee mieli siirtyä räväkkään juhavuoris-tyyliin ja huutaa kansalle että tällä hetkellä EU:n federalistit ja europankkiirit vetelevät jonossa Suomi-neitoa kuivalla kakkoseen. Ja omat myöntyväisyyspoliitikkomme vain nyökyttelevät ja lohduttavat meitä post-viktoriaanisesti, että ei tästä ole tarkoituskaan nauttia. Meidän pitää nyt vaan kumartua, sulkea silmämme ja ajatella Euroopan Unionia...
Palasitko reissulta takaisin?
VastaaPoistaTsaarin antama autonomia 1809-1917 oli siinä mielessä hyvä aika ettei ollut sotia Suomen alueella. Viimeinen tsaari oli kehno, mutta aiempien kanssa pystyttiin tulemaan toimeen.
Onko niin että jos on saavuttanut jonkin asian vahingossa ja yhtäkkiä, niin sitä ei osaa arvostaa? Jos leikitään että Suomi-niminen maa-alue olisi ollut olemassa omana virallisena valtionaan 1200-luvulta alkaen, niin asenne olisi erilainen.
Britannia, Tanska ja Ruotsi ovat EU:ssa, mutta ne voivat naureskella kun heillä on omat valuutat.
Sveitsi ja Norja eivät edes ole EU:ssa joten ne voivat naureskella vielä enemmän. Toisaalta kummassakin maassa on harjoitettu mokutusta monta vuosikymmentä, mutta se on tässä kohdin sivuasia. Sveitsissä voi sentään ilmaista mielipiteensä kansanäänestyksellä ja sillä voi kumota hallituksen tai parlamentin tekemän päätöksen jos se ei kelpaa. Sveitsissä voi järjestää kansanäänestyksen käytännössä asiasta kuin asiasta jos aloite saa tarpeeksi kannatusta.
Sanoin Ykän blogissa että Karjalan ja Petsamon palautus ja sen edellyttämät remonttihommat olisi varmasti halvempaa kuin mitä ollan tähän asti pistetty noihin kankkulan kaivoihin ja mitä vielä aiotaan pistää.
Periaatteessa alku-EU:lla tai oliko EEC:llä tiettyjä hyviä periaatteita, mutta niitä ei EU itse ole noudattanut mikä laskenut systeemin uskottavuutta ja hyödyllisyyttä.
VastaaPoistaYksi on läheisyysperiaate, jonka tausta oli katolisen kirkon eräässä opissa. Sen mukaan jokainen asia tulisi päättää ja hoitaa mahdollimman alhaalla tasolla. Ylikansallisen asemasta kansallisella tasolla, kansallisen tason asemasta aluetasolla (maakunta/lääni/tms vastaava), aluetason asemasta paikallisella tasolla (kunta) ja paikallisesta tasosta vielä kylätaso tai kaupunginosataso.
Kaavaksi piirrettynä tuo näyttäisi pyramidilta. Ylhäällä on kapea huippu, jonka päätösvallassa on kapeasti rajattu määrä asioita. Alempana päätettävien asioiden määrä kasvaa.
Ylemmällä tasolla tehdään vain sellaisia päätöksiä joita ei millään ilveellä voi tehdä alempana. Tällöin ylikansallisella tasolla olisi vain niukasti minimimäärä.
Kuitenkin se että jatkuvasti sanotaan, että yhä useammat asiat vaativat "globaalia hallintaa" tai vähintään hoitamista EU:n tasolla, on jatkuvasti ristiidassa läheisyysperiaatten kanssa. Se että EU:lle on koko ajan laitettu enemmän toimintasektoreita, sotii tuota läheisyysperiaatetta vastaan. Läheisyysperiaatteen mukaan valta ja vastuu sekä ongelmien ratkaisu tulisi nimenomaan lokalisoida eikä globalisoida. Ehkä asioiden vienti globaalitasolle kertoo halusta ulkoistaa oma vastuu muille? Tai sitten puhuja tavoittelee jotain mukaavaa hyväpalkkaista YK-virkaa tai jotain globaalin kerhon duunia. Tai sitten yritettään ajaa jotain Tobinin veroa tai "ilmastomaksuja" kehitysmaiden gebardihattupäisille hallitsijoille.
Tässä sähköpostivastaus kun vähän nälväsin perustuslakiäänestyksestä erästä keskustan kansanedustajaa:
VastaaPoistaPoikkeuksellisesti vastaan tarkemmin nimettömään viestiin tässä tärkeässä asiassa.
Olen aika laajasti käynyt keskustelua monien minua äänestäneiden kanssa kasvotusten ja puhelimessa – kaikki ovat olleet kanssani keskustelun myötä samaa mieltä.
Totean vain tässä lyhyesti sen, että perusteellisen perehtymisen pohjalta näen perustuslain muutoksen seuraavien muutaman asian kautta
- Perustuslakimme on lainsäädännön perusta ja sen on vastattava sitä todellisuutta, missä elämme.
- Perustuslain muutos oli valmisteltu huolellisesti
- Ehken keskeisin muutos tässä perustuslain muutoksessa on se, millä tavalla presidentin ja hallituksen välistä suhdetta säännellään ja mitä eritoten tehdään, jos näitten kahden instituution välille syntyisi ristiriitatilanteita maan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tällaisen harvinaisen tilanteen ratkaisee jatkossa eduskunta. Nämä muutokset vahvistavat edelleen parlamentarismia!
- Suomen ulkopolitiikkaa johtaa jatkossakin presidentti yhteistoiminnassa hallituksen ja eduskunnan kanssa.
- Suomen EU-jäsenyyden maininta perustuslaissa on lainsäädännön ajantasaistamista vallitsevien olosuhteiden mukaisesti. Tämä muutos ei muuta tässä asiassa oikeustilaa mihinkään, eikä siis myöskään vahvista EU:n asemaa Suomen perustuslaissa! Muuta tästä ei kannata väittää.
- Tämä eduskunta voi yksinkertaisella ääntenenemmistöllä tehdä päätöksen EU:sta eroamisesta. Se on toinen asia, mitä siitä sitten seuraa, mutta ei tämä oikeustila tämän perustuslain muutoksella mihinkään muuttunut.
En tiedä, mitä asiaa perustuslain muutoksessa kritisoitte, mutta kuten todettua, tein itse pitkällisen harkinnan jälkeen päätöksen hyväksyä perustuslain muutosesityksen. Kävin myös tarkoin lävitse vastalauseen sisällön, eikä sieltä löytynyt niitä argumentteja, joiden pohjalta olisin päätynyt esitystä vastustamaan.
Näin myös voin olla äänestäjieni edessä – asiaa tarkoin selvitettyäni olen päätynyt ratkaisuun.
Ystävällisesti
timo korhonen
Tervehdys kaikille kommentoijille.
VastaaPoistaVieras1. Autonomian aika taisi toki olla(osin)eräs Suomen kultakausista, monessakin mielessä. Ja ainakin silloin rakennettiin ne palikat, joiden avulla itsenäisyys oli aikanaan mahdollista. Mm se oma raha eli markka.
Suomen olisi pitänyt viimeistään tässä euroasiassa toimia perinteidensä mukaisesti, eli peesata Ruotsia. Tilanteemme olisi nyt oleellisesti helpompi. Mutta "suuren valtiomiehen" Paavo Lipposen johdolla eliittiimme uhosi, että Suomen pitää olla ytimessä, niiden pöytien äärellä missä päätöksiä tehdään. No nyt on viimestään nähty raadollinen todellisuus. Käytännössä Saksa ja Ranska päättävät ja muut mukautuvat. Eivätkä mitkään aikaisemmat "yhteiset" päätökset ole edes pitäneet.
Koivisto kuulemma torppasi haaveetkin Karjalasta liian kalliina Suomelle. No, tämä euroseikkailu tulee vielä paljon kalliimmaksi, eikä siitä edes jää käteen mitään muuta kuin velkaa.
Toisaalta, ainakaan Itä-Karjalan metsiä emme olisi näköjään edes tarvinneet, kun ajamme nykyisenkin puunjalostuskapasiteetin omalla politiikallamme pikkuhiljaa alas.
Mutta Laatokan kauniilla rannoilla olisi toki ollut arvonsa. Ne kun voitaisiin myydä mökkitonteiksi Venäjän uusrikkaille.
Ja Petsamon satama olisi arvossaan viimeistään sitten kun Itämeren rikkidirektiivi astuu voimaan. Sen jälkeen nimittäin tärkeimmät vienti- ja tuontisatamamme taitavat olla Pietari ja Narvik...
Jos pilkkua viilataan, niin Itä-Karjala oli Tarton rauhan rajojen itäpuolella...
VastaaPoistaAutonomian aikana tietyillä Pietarin herrasväen piireillä oli tapana viettää lomia Kannaksella, joissa oli huvilat. Ei ne kuitenkaan kaikkia Suomen mökkitontteja ostanu.
Metsäteollisuuden alasajo ei varsinaisesti johdu metsistä sinänsä vaan poliitikkojen tekemistä päätöksistä ja niiden seurauksista ja myös metsäteollisuusyritysten huonoista strategioista.
En ole mikään Ruotsi-fani, kaikkea muuta, mutta tuon valuuttastrategian osalta Ruotsi ja Tanska pelasivat korttinsa paremmin kuin Suomi.
Pehkana, kirjoitin pitkän kommentin ja netti tökki sen verran että meni suoraan bittien taivaaseen :-(
VastaaPoistaMutta vieras, en tarkoittanut Suur-Suomen Itäkarjalaa. Vaan ajatuksena oli, että Manu-Jeltsin aikana olisi voitu neuvotella kauppaa sellaiseen Koivisto-Käkisalmi-Impilahti-Ilomantsi linjaan ja Petsamo kaupan päälle. Ja jättää ne Suistamo-Suojärvi metsät ostamatta.
(Nyt joku asiaatuntevampi sitten kertoo kuinka kaunis oli Korpiselkä ja ihanainen Salmi. Eli en ole evakkojen jälkeläinen enkä asiantuntija)
Ja nimenomaan tuohon Suomalaisten omaan ryssimiseen viittasin, kun sanoin ettei niitä metsiä olisi näköjään tarvittukaan kun ei pian ole tehtaita omillekkaan puille...
Ruotsilla oli euroasiassa selkärankaa ja fiksummat poliitikot. No, nythön nuo Suomen europolitiikan pääarkkitehdit ovat pyrkimässä pressan virkaan. Niinistö ei kyllä pidä asiasta korkeaa profiilia. Päinvastoin.
Isän äiti oli syntynyt Kivennavalla 1909 ja kävi ylioppilaaksi Viipurissa. Sitä en muista missä oli käynyt hoitsukoulun. Olen siis 1/4-karjalainen ja hyvilläni siitä.
VastaaPoistaJaa, oisko Sale tullut katumapäälle tuon eurorahan suhteen?
Väyrysestä voi olla mitä mieltä tahansa, mutta harkitsen vakavasti hänen äänestämistä. Pave vastusti EMU:un liittymistä.
Anon. Hyvä että kansanedustajaa olet lähestynyt. Pysyy edes pieni äänestäjän pelko voimassa.
VastaaPoistaTuohon "koko pakettiin" vetoaminen on osin sumutusta tai se paketointi oli alunperinkin taktiikkaa.
Pressan valtaoikeuksien leikkuu sinänsä oli ok, Halos kokemuksen perusteella sieltä olisi voinut vielä leikata nimitysvaltaakin.
Mutta tuo EU:n kirjaaminen perustuslakiin tulee tavalla tai toisella myöhemmin "silmille". Sillä tullaan perustelemaan isoja ja epämiellyttäviä päätöksiä jatkossa.
Muistellaanpa menneitä. Kun EU jäsenyydestä päätettiin, niin kysehän ei missään tapauksessa ollut esimerkiksi markasta luopumisesta. Kun maa sitten hivutettiin euroon kansalta kysymättä, missään tapauksessa sen ei pitänyt johtaa yhteisvastuuseen muiden euromaiden veloista. Jne... Meitä viedään hivuttamalla askel kerrallaan ja aina sanotaan että nyt on myöhäistä tästä asiasta enää keskustella, se oikeastaan päätettiin jo viime kerralla...
Tuskin väyrysen Paavo senenenpää saa vahinkoa aikaseksi, kuin kukaan muukaan ja kyllä Paavon nyt jo viimeinki pitäs päästä pressaksi, niin sitkesti kun on yrittänyt ...
VastaaPoistaAnon. Paavohan päätti jo kansakoulussa, että jonain päivänä hänestä tulee pressa. Pienen pojan haavetta on syytä kunnioittaa...
VastaaPoista