Ryntäilyä

Maamme tai pikemminkin EU-maakuntamme Herranjestas-ihmiset ovat suorastaan kiimaisen täpinöissään, taas kerran. Kalapuikkoviiksetön mies - tuo kaiken pahan alku ja juuri - on kuulemma jossain päästänyt suustaan jotain sopimatonta. Huonoa, halventavaa huumoria ja ennenkaikkea ruman ja loukkaavan sanan. Painokoneet seis! Unohtakaamme talouskriisi ja takausvastuut. Sekä TUPO ja kuntauudistus. Seuraavat viikot keskitytään oleellisempiin asioihin. Eli keskustellaan siitä kuinka on sopivaa keskustella. Mitä saa sanoa ja ennenkaikkea millä sanoilla, kenelle ja kuinka. Koska on sitä seksuaalista häirintää. Ja patriarkaatin ikiaikaista sortoa...

Joku voi ihmetellä, että mistä näitä tekopyhiä jeesustelijoita ja muita ammattiloukkaantujia nykyään oikein sikiää. Mutta aika kultaa muistot. Kyllä tätä samanlaista seurakuntaa on ollut olemassa maailman sivun. Ennen muinoinhan lähes joka yhteisön "moraalisen enemmistön" muodosti paikallistasolla ruustinna, muutama ikäneitoutunut alakansakoulun opettajatar sekä apteekkarinrouvan ja parin muun porvaris/vallasvaimon tanttakerho.

Nykypäivän vastine näille ruustinnoille ja paremman väen tapatuomareille löytyy lähinnä tuolta punavihreiden poliitikkojen, akakoomisten hutkijoiden ja suvaitsevaistona itseään pitävän tärähtäneistön piiristä. Onhan se toki hieman huvittavaa, että nykyään ne kovimmat Alli Vaittinen-Kuikat ja August Ahlqvistit löytyvätkin lähinnä Vihreistä. Ja kaikkein moralistisimmat ja päällepäsmäröivimmät "ruustinnat" juuri niistä punavihreistä seurakunnista, jotka itse kuvittelevat olevansa tämän maan liberaalein, suvaitsevaisin (ja outoa kyllä samalla myös radikaalein) kansanryhmä.

Toinen hupainen juttu ovat sitten nykytoimittajat, jotka heinäsirkkalaumoina vaeltavat noiden jeesustelijoiden hännyksissä ja julistavat valtakunnallisen "kohun" tai peräti "raivon" jokaisesta ammattiloukkaantumisesta, mitä nämä aivopieruttelijat suustaan päästävät. Eikä heitä tunnu oma roolinsa edes yhtään hävettävän.

Ennenwanhaan ns journalistit olivat useinkin varsin boheemeja individualisteja. Monet toki aika renttuisia ja  epäonnistuneita wannabe-älykköjä. Mutta kuitenkin sen verran elämää nähneitä ja monissa liemissä keitettyjä, ettei heitä nykytyyliin saanut vietyä kuin lammaslaumaa juudas-vuohen perässä. Nykytoimittajien enemmistö taas on pikemminkin ikäneidon tekopyhyydellä (ja elämänkokemuksella) varustettuja aivottomia laumasieluja. Joille on nähtävästi jo opiskeluvaiheessa tatuoitu otsalohkoon ainoa oikea aate ja oppi.

---------------------------------------

Lehtitietojen mukaan myös Astrid-"Rohkea" on rientänyt kärppänä lämpimälle rynnäs-haaskaalle. Ilta-Ryönässä Thoorska julistaa Pekkarisen käytöksen olleen hyvin loukkaavaa ja halventavaa. Ja paljastaa että "Olen oppinut uuden suomen kielen sanan. Niissä piireissä, joissa olen liikkunut, poliitikkona ja yksityishenkilönä, ei ole koskaan käytetty tuollaista sanaa".

Hmm - rakkaalla lapsella sanotaan olevan monta nimeä. Rinnat tuntuvat olevan suomalaisille erityisen rakas asia. Ainakin siitä päätellen että itselleni tulee mieleen heti toistakymmentä suomen kielen synonyymiä niille. Ja netistä löytyi paljon lisää. Toki Keskiäksy myöntää, että hän itse pitää naisten rinnoista hyvin paljon. Ne nyt vaan näyttävät niin kauniilta ja tuntuvat niin mukavilta...

Astrid Thorsin suomen kielen taito on toki jo ministeriaikoina todettu varsin heppoiseksi. Siispä päätinkin auttaa häntä hieman laajentamaan sanavarastoaan. Ja kokosin hänelle oheen pienen, kukkaroon tai taskuun helposti mahtuvan muistikortin päivän aiheesta:

Auta Astridin kieliopintoja. Tulosta tämä synonyymikortti ja lähetä se osoitteeseen: Astrid Thors, 00102 Eduskunta