Onhan nämä viime päivät olleet melkoista euro-teatteria. Ja esityksestä ei ole todellakaan puuttunut vauhdikkaita juonenkäänteitä, viiltävää draamaa kuin farssiksi yltyvää komiikkaakaan.
Ensin Kreikka ilmoittaa järjestävänsä kansanäänetyksen siitä huoliiko se EU:n massiivisen tukiratkaisun velkojen leikkauksineen ja sitten ei kuulemma järjestäkkään. Maan hallitus hajoaa omien ministerien toimesta tai ainakin pääministerin on erottava tai sitten se ei hajoakkaan. Oppisitio ei halua kansanäänestystä vaan uudet vaalit tai sitten se suostuu mukaan hätätilahallitukseen, mutta vain jos pääministeri eroaa. Tai sitten ei. Varmuuden vuoksi kuitenkin kaikki maan armeijan korkeimmat komentajat erotetaan.
Tätä kirjoitettaessa odotellaan Kreikan parlamentin luottamuslauseäänestyksen tulosta. Koska pääministeri on ilmoittanut että hän ehkä suostuu eroamaan, mutta vain, jos hän saa ensin parlamentin luottamuksen. Vaikka häneen ja hänen hallitukseensa ei luota edes oma puolue ja sen ministerit. Saati sitten oppositio, Kreikan kansa tai minkään muunkaan EU-maan johtajat tai kansat. IMF:stä nyt puhumattakaan.
Isojen euromaiden johtajat taas ovat kiistäneet mitenkään painostaneesa Kreikkaa kansanäänestys asiassa tai muutenkaan. Kunhan vain ovat kainosti ilmoittaneet, että jo sovituista lainoista ei tipu senttiäkään, jos kansanäänestys päätetään pitää. Ja että eurosta toki voi haaveilla eroavansa, mutta silloin Kreikka lentää ulos myös koko EU:sta kuin leppäkeihäs. Mutta ei painosteta, eihän toki.
Kansanäänestys oliskin ollut pahinta mitä Kreikka olisi EU-federalisteille voinut tehdä. Koska liittovaltion rakentaminen ei todellakaan ole mikään kansanvaltainen projekti. Päinvastoin. Kreikan esimerkki olisi voinut ikävästi levitä tai tarttua muidenkin EU-maiden hallintoalamaisten mieliin. Aave olisi alkanut kummittelemaan Euroopassa – demokratian aave. Ja kaikki uuden uljaan Eurostoliiton mahdithan ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan...
Niinpä niin. Kreikka tulee vielä tänäyönä taipumaan EU:n tahtoon. Mutta kriisin lopputulema on silti Kreikan osalta päivänselvä. Se ei tule nykyisiä velkojaan pääosin koskaan maksamaan. Sillä ei nimittäin ole siihen minkäänlaisia taloudellisia edellytyksiä, vaikka jollain ihmeenkaupalla siihen löytyisi maasta haluja. Ja Kreikkalaisella mentaliteetilla niitä halujakaan ei löydy. Mutta maan väistämätöntä eroa eurosta ja muodollista vararikkoa pitkitetään väkisin niin kauan, että pääosa Ranskalaisten ja Saksalaisten suurpankkien saatavista ehditään siirtää veronmaksajien piikkiin. Vasta sitten Kreikka saa mennä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti