Euroopan keskuspankki "ostaa potin" ?

Tänäänkin oli sitten tarjolla taloushuumoria. Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoishutkija Heikki Taimio visioi Usarin mukaan Hyysärissä mm näin:

"on ilmeistä, että ainoastaan EKP voisi pelastaa kriisimaat sitoutumalla periaatteeessa rajattomaan luotonantoon. Taimion mielestä inflaation ei tarvitse kuitenkaan siitä kiihtyä, sillä pelkkä EKP:n sitoutuminen riittäisi palauttamaan luottamuksen valtioiden ja pankkien maksukykyyn"

Taimio on toki osin oikeassa. Viimeistään Italian uppoamisen myötä tarvittavat tukisummat karkaavat jo niin valtaviksi, että sellaiset rahamäärät  löytyvät enää vain EKP:n setelipainokoneesta. Mutta ajatus että luottamus pankkeihin ja valtioihin palautuisi noin vain bluffaamalla? Pelkkä lupaus rajattomasta rahoituksesta siis riittää, inflaatiota ei tule, koska tätä lupausta ei tarvitse lunastaa? Vau!

Keskiäkäinen Mies myöntää että pokeripöydässä voi "potin ostaa" röyhkeällä bluffillakin. Edellyttää toki pelurilta "teräspalleja", tiukkaa pokerinaamaa ja uskottavaa aikaisempaa pelihistoriaa. Mietitäämpä nykytilannetta. Europoliitikoilta ei ainakaan tähän mennessä ole niitä teräspalleja löytynyt. Ja viimeaikainen pelihistoriakin koostuu lähes pelkästään pieleen menneistä bluffausyrityksistä. Mutta kokeillaan kerran vielä pojat... Pannaan viimeiset pelimerkit kerralla pöytään, kyllä sen tällä kertaa täytyy mennä läpi...

ALL INN eli nokitetaan viimeiset pelimerkit kerralla pöytään

Oikeassa elämässä, tutkijakammioiden ulkopuolella, EKP:n "käsi" kyllä katsottaisiin ja varsin pikaisesti. Kun rajaton piikki olisi auki, pankit ja rahoitusyhtiöt hankkiutuisivat kiireen vilkkaa eroon kaikista epäkuranteista saatavistaan ja siirtäisivät ne EKP:n hellään huomaan. Ja "pakon" poistuessa kriisimaiden poliitikot pyyhkisivät takapuolensa talouden tervehdyttämisohjelmilla. Juhlat jatkukoot, bonukset ja osingot virratkoot, kunnes entistä isompi hätä olisi housuissa.


Sillä kannattaa muistaa, että emme ole tekemisissä vastuuntuntoisten, pitkäjännitteisten, yhteen hiileen puhaltavien ihmisten kanssa. Vaan (finassimaailmassa) bonus- ja optiokulttuurin demoralisoimien, ahneiden ja röyhkeiden saalistajien ja omanedun tavoittelijoiden kanssa. Joiden elämäntyö on tähänkin asti ollut mustanpekan pelaaminen toisten rahoilla, samalla toki saalistaen omiin liiveihin niin paljon kuin on ollut mahdollista ottaa. Ja politiikan puolella häikäilemättömien ja yleisestä edusta piittamattomien piraattipoliitikkojen kanssa. Joille politiikka on lyhytnäköistä oman vallan ja aseman turvaamista ja oman "klaanin" taskujen täyttämistä. Hinnalla ja keinoilla millä hyvänsä.

----------------------------------------

Taimio myös syyttää Saksaa siitä että "patologisen inflaatiokammonsa takia Saksa ei hyväksy pitkälle menevää yhteisvastuuta kriisin ratkaisemisessa". Hmm - akuutein ongelma eurokriisissä on kuulemma  luottamuspula. Mistähän se johtuu? Ehkäpä siitä, että EU:ssa kaikkia tähänastisesti yhdessä sovittuja sopimuksia, sääntöjä ja päätöksiä on surutta kierretty, avoimesti rikottu tai muuten puliveivattu. Myös EKP:ssä. Luota nyt sitten sellaiseen porukkaan.

Oikeastaan ainoa euroalueella jäljellä oleva talousmoraalinen "perälauta", jolla on enää minkäänlaista yleistä uskottavuutta, on Saksan poliitikkojen ja keskuspankin tiukka inflaatiopelko. Heikki Taimion (ja monen muunkin) mukaan tämä viimeinenkin "pato" olisi pikaisesti murrettava. Mikäpä siinä. Sen jälkeen voidaankin vaikka nostaa kädet ylös ja todeta että "All bets are off"...

Saksan "patologinen inflaatiokammo" on erittäin kalliisti kantapään kautta hankittua ymmärrystä. Sitä ei todellakaan kannata halveksia. 20-luvun hyperinflaatio pyyhkäisi suurelta osalta Saksan ala- ja keskiluokkaa kirjaimellisesti kaiken. Poliittiset seuraukset tiedämme.

Muutkin länsimaat toki hankkivat kantapääkokemusta 30-luvun suurlaman aikaan, mutta se ei jättänyt riittävää muistijälkeä. Suurlaman opetuksena säädetyt pankki- ja finanssikeinottelua rajoittaneet lait ja säädökset purittiin viimeistään 80-luvulla uusliberalismin nimissä. Vanhentuneina ja vahingollisina. Sen jälkeenhän maailmantaloudessa onkin piisannut kuplaa kuplan perästä ja kriisiä kriisin jälkeen, mutta tarvittavat korjausliikkeet on aina poliitikkojen toimesta estetty yhä leväperäisemmällä korko- ja rahapolitiikalla. Eli ongelmia on vain käytännössä siirretty ja samalla paisutettu potenssiin.