Shakki vai Patti?

Viime viikkojen aikana olemme päivittäin saaneet lukea sekä EU:n nomenklatuuran että suurpankkien astrologien ja meteorologien (joita myös analyytikoiksi ja ekonomisteiksi kutsutaan) madonlukuja siitä, miksi eurosta ei voi erota eikä euroalue mitenkään voi hajota.

Ensinnäkin eurosta eroaminen on kuulemma juridisesti mahdotonta, koska sellaisesta prosessista ei ole sopimusta, sääntöjä eikä ennakkotapausta. Toiseksi olisi kuulemma lähes mahdotonta saada määriteltyä uuden/uusien valuuttojen arvot sekä eri maiden velat ja saatavat. Puhumattakaan seurauksista  johdannaismarkkinoilla, täysin kryptinen tilanne. Ja unohtamatta käytännön ongelmia uusien valuuttojen painamisesta, jakelusta, uusien hintojen määrittelystä kaupoissa ja erilaisten automaattien uudistaminen. Hirmuisia kustannuksia. Kolmanneksi yhdenkin maan eroaminen/erottaminen eurosta aiheuttaisi dominoefektinä euron hajoamisen, pankkikriisin, konkurssiaallon, jättilaman, suurtyöttömyyden, kolmekymmentäluvun sekä sodan ja nälänhädän. Oikeastaan vain heinäsirkat ja kaikkien esikoispoikien kätkytkuolema puuttuvat uhkakuvien luettelosta. Toistaiseksi.

Historiasta ei  toki voi oppia mitään, mutta Keskiäkäinen Mies tykkää siltä toisinaan muistella menneitä. Tällä kertaa mieleen muistuu reilun parinkymmen vuoden Eurooppa. Itä-Euroopassa kuohui. Epävarmuus tulevasta oli, jos mahdollista, vielä suurempaa kuin nykyään.

Silloin(kin) kaikenkarvaiset kremnologit, yhteiskuntatieteilijät, poliitikot ja päivystävät dosentit todistivat vuoronperään väkevästi, että suuri ja mahtava Neuvotoliitto EI KERTAKAIKKIAAN VOI hajota. Ensinnäkin sosialistisesta liittovaltiosta eroamisesta ei ollut juridisia sääntöjä eikä ennakkotapauksia. Toiseksi neuvostotasavalloilla oli käytössä yhteinen valuutta, rupla. Ruplan hajottaminen olisi äärimmäisen vaikeaa. Kuinka luoda uskottava oma valuutta, kuinka jaetaan liittovaltion omaisuus, velat ja saatavat. Eroavat pikkuvaltiot olisivat taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti elinkelvottomia. Entäpä väestö, joka on etnisesti sekoittunutta, seuraisi kansainvaelluksia, vainoja ja pakolaisaaltoja. Ei, todellakaan se ei käy. Neuvostovaltion hajoamisestahan  seuraisi väistämättä sisällissota, talouskaaos, maailmansota, suurlama, kolmekymmentäluku ja ties mitä. Ja kuinkas sitten kävikään...

Ehkä voisimme kuitenkin päätellä historiasta edes senverran, että jos paine kasvaa riittävän suureksi tai tahto on riittävän vahva, niin Gordionin solmutkin aukenevat Aleksanteri-tekniikalla.