Kuin urea sukassa

Olen kauhean hämmästynyt. 

Kun Sveitsissä järjestettiin keväällä kansanäänestys, jonka yhtenä aiheena oli minareettikielto, Suomalaiset tiedotusvälineet suorastaan kiehuivat täpinöissään. Ennen äänestystä oltiin varmoja ettei esitys voi mennä läpi. Koska äärioikeistolaiseksi haukuttu  SVP puolue oli edellisissä vaaleisssa 2007 saanut "vain"  29 % kannatuksen (siis enemmän kuin yksikään Suomen kolmesta suuresta puolueesta) ja koska kaikki Sveitsin "edistykselliset" voimat vastustivat lakiesitystä.  Kun lakiesitys sitten yllättäen menikin kansanäänestyksessä läpi, alkoi kauhea kannunvalanta. Sveitsin liike-elämän piti romahtaa, kun kaikki muslimaat ja kaikki hyvät ihmiset vetävät rahansa pois sikäläisistä pankeista. Ja Sveitsiläisten firmojen piti kokeman Tanskan kohtalon. Kauheat boikotit päälle ja mellakoivat kansanjoukot tuhoavat niiden haara-konttorit varsinkin lähi-idässä. EU:n ja varsinkin YK:n piiristä tulleilla tuomitsevilla lausunnoilla hehkuteltiin näkyvästi. 

Oikeastihan kyse oli YK:n ihmisoikeusneuvoston kritiikistä. Siis sen YK:n käenpojan ja häpeätahran, joka vuonna 2008 päätti ettei sharia-lain pohjalta tehtyjä ihmisoikeuksien loukkauksia oteta komitean käsittelyyn ja 2009 että Islamin arvosteleminen on ihmisoikeusrikos. Että semmoinen "ihmisoikeus"neuvosto. Ja EU poliitikkojen tuomitsevat lausunnotkin kannattaa ottaa sellaisena miksi ne oli tarkoitettu. Ruskeakielisten Chamberlainien  nuoleskeluna öljysheikkejä ja kotimaidensa militantteja muslimisiirtolaisia kohtaan.

Mitään katatastrofia ei sitten edityksen voimien ja monikultturistien suureksi pettymykseksi tapahtunutkaan.  Sveitsiä ei erotettu YK:sta eivätkä öljysheikit keksineet vara-rahastoilleen Sveitsin pankkeja parempaa turvasatamaa (koska sellaista ei taida nykytilanteessa edes olla olemassa).

Mutta siihen hämmästelyyni. Viime viikolla Sveitsissä oli mielestäni minareettikieltoa paljon merkittävempi kansanäänestys. SVP vaati siinä lakia, jonka perusteella vakaviin rikoksiin syyllityneet muiden maiden kansalaiset karkoitettaisiin Sveitsistä automaattisesti, ilman valitusoikeutta. Ja se meni äänestyksessä myös läpi. Tällä kertaa Suomen tiedotusvälineet ovat olleet asiasta äärimmäisen niukkasanaisia, kuin urea sukassa. 

Ei näyttävää etukäteisspekulointia eikä varsinkaan jälkikäteen sitä suurta moraalista närkästystä ja tuomitsemista. Ei ole pyydetty moralisoivaa lausuntoa jokaiselta oikeaoppiseksi tiedetyltä akakoomiselta tutkijalta. Eikä tuomiota kaikilta ihmisoikeus-, maahanmuutto-, työvoimapulanpoisto- ja rasisminvastustusviranomaisilta, joita viime vuosina on maahamme jotenkin ilmiintynyt kuin sieniä sateella.

Miksi? Toki tätä lakia ei voi niin helposti väittää rasistiseksi, koska se koskee tasapuolisesti niin eurooppalaisia, afrikkalaisia kuin aasialaisiakin, ei siis pelkästään rauhanuskonnon kannattajia. (Toisaalta valveutunut lukija tietää, että valtaosa niistä Sveitsin vankiloita kansoittavista ulkomaalaisrikollisista vaan sattuu olemaan erilaisten toiseuksien edustajia) Mutta luulenpa että syy on toinen. Tuo laki kun sattuu olemaan niin järkevä ettei siitä edes uskalla puhua ääneen. Suomalaiset alkaisivat pohtia asiaa ja vaatia meillä samanlaista lakia. Vaalitkin tulossa, jotkut ehdokkaatkin saattaisivat hoksata, että tuossapa hyvä vaalilupaus. Parempi siis vaieta asiasta ja toivoa ettei kukaan edes uutista huomaa.

Toki Suomestakin voitaisiin nykylakien perusteella rikollisia karkoittaa, mutta se taitaa olla todella harvinaista. Kun somali, jonka rikoshistoria täytti A4 arkillisen (pienellä präntillä tulostettuna) vuosien oikeusprosessoinnin jälkeen karkoitettiin takaisin Somaliaan, oli tapaus niin merkittävä, että Ylen-anto lähetti perään oikein kuvausryhmän. Tekemään nyyhky-dokumentin tästä kauheasta "ihmisoikeusloukkauksesta". (Ylellähän on tunnetusti varaa...)

Kuulemani mukaan poliisi ja maahanmuuttoviranomaiset eivät nykyään edes viitsi tehdä karkoitusesityksiä, koska ne eivät yleensä johda mihinkään.  Turhaa työtä ja resurssien haaskausta. Näillä ulkomaalaisrikollisilla kun on apunaan "ihmisoikeus"lakimiesten, vähemmistövaltuutettujen ja ammattiruikuttajien armeija (verovaroin rahoitettu, tottakai) ja karkoituspäätöksistä valitetaan vuosikausia. Ja yleensä vielä rikostehtailu jatkuu koko prosessin ajan. Lopuksi jokin viranomainen päättää, että nyt tämä(kin) mätämuna on jo nii-in kivasti kotoutunut ja sitoutunut maahamme, ettei karkoitus enää tule kysymykseenkään. Kotoutumisen osoittamiseksi riittää esim muutaman vuoden oleilu suomalaisen vankilan pahnoilla tai jonkin suomalaisen chelsea-girlin tai lähiövalaan pökäiseminen paksuksi. (Sen lapsen elatukseen tai hoitoon ei tietenkään ole tarpeellista osallistua)

Jos Suomessa kansanäänestettäisiin vastaavasta lakiesityksestä, se menisi reilusti läpi. Mutta Suomi ei olekkaan mikään ääridemokraattinen maa, kuten Sveitsi. Täällä kansan mielipiteellä ei ole mitään väliä.  Ja nykyisiltä poliitikoilla ei sellaista selkärankaa löydy, että he uskaltaisivat moista lakiesitystä edes nostaa keskusteluun.  Maahanmuuttoteollisen kompleksin ja punavihreän tärähtäneistön vihapuhe-itku-rasismi-potku-fasismi-raivaria pelätään niin kovasti.  Vaikka kaiken järjen mukaan tuo laki olisi jokaisen kunnollisen ja kotoutuman pyrkivän maahanmuuttajan etu. Nykyään kun mätämunat pilaavat koko porukan maineen, se hankaloittaa kunnollistenkin maahanmuutajien ( joita sentään on ylivoimainen enemmistö ) elämää.