Mitä meidän muiden tulisi tehdä?

Tukholman hieman persiilleen mennyt Drottninggatan-Paratiisi tour on aiheuttanut poliitikkojen ja "meedioiden" tasolla täysin ennalta arvattavia aivopieruja. Suurin pelko ja huoli on se, että eihän tämä nyt vain lisää kansan maahanmuuttovastaisuutta, islamofobiaa tai ihan rasismia. Tai jopa jotenkin leimaa ja syyllistä maailman parasta rauhanuskontoa. Niinpä niin, dhimmejä olette ja dhimmeinä pysytte. Tämän vuoden Neville Chamberlain-palkinnolle löytyi taas muutama uusi tavoittelija.

Oikeastaan minut kirvoitti tähän blogaukseen tämä Iltalehden Näkökulma. Toimittaja Aino Kangaspuro kyselee itseltään ja meiltä lukijoilta näin:

Vihaako hän todella niin syvästi kaikkea sitä, mitä hän ympärillään näkee, että on valmis tappamaan? Taimour Abdouwahabilla oli reilut kolme tuntia ja 250 kilometriä aikaa kääntyä takaisin ja perua koko homma. Sitä hän ei tehnyt. Katsellessani itse samoja maisemia kolme päivää myöhemmin, en voi lakata ajattelemasta sitä, mitä meidän muiden tulisi tehdä, jotteivät taimourabdouwahabit tuntisi enää tarvetta lähteä matkaan?

Jahas, mitä meidän muiden tulisi tehdä? Ruotsi käyttää jo yli 40% sosiaalimenoistaan maahanmuutajien hyväksi. Koko yhteiskunta on tuunattu monikulttuuri-ideologian mukaiseksi, koulukirjoista aina perustuslakiin asti. Julkinen keskustelu niin politiikassa kuin tiedotusvälineissä muistuttaa meidän suomettumisen aikaamme. Itsesensuuri peittelee ikäviä asioita sen minkä pystyy ja mitä ei pystytä lakaisemaan maton alle, se selitellään parhain päin. Kriittiset äänet pyritään demonisoimaan ja ajamaan yhteiskunnan marginaaliin. (Kun vaihdat rasismin fasismiin ja maahanmuuttokriittisyyden neuvostovastaisuudeksi, niin eikös alakkin tuntua tutulla, ainakin meidän varttuneemman väen mielessä) Mutta kuitenkin kerta kerran jälkeen osoittautuu että tämäkään kaikki ei vielä riitä.

Minäpä kerron sinulle Aino, mitä meidän oikeasti tulee tehdä etteivät taimourabdouwahabit tuntisi enää tarvetta lähteä matkaan.  Meidän pitää olla valmiit luopumaan. Luopumaan demokratiasta, sananvapau-
desta ja tasa-arvosta. Ne kun ovat pahasti ristiriidassa puhtaan Sharian kanssa. Meidän pitää luopua ajatuksesta että ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle lähimmäisellemme. Oikeaoppisen sharian mukaan kun ne eivät kuulu esimerkiksi homoseksuaaleille, ateisteille, juutalaisille tai niille jotka sanoin tai teoin loukkaavat islamia. Vaikkapa vain luopumalla siitä.  Oikeastaan meidän kaikkien tulee olla valmiita palaamaan Islamiin, sillä sodan talo (Dar el-Harb) ei muutu rauhan taloksi (Dar es-Salaam) ennenkuin kaikki kansat ovat alistuneet Allahille ja Umma on yhtä.

Näin se vaan Aino on. Nykyään me yritämme tehdä kompromissejä niiden kanssa joilla ei ole halua tai edes kykyä kompromisseihin. Olla suvaitsevaisia jyrkän suvaitsemattomia kohtaan. Suhtautua tasa-arvoisesti niihin jotka tietävät olevansa meitä parempia. Toimia demokraattisesti niiden kanssa jotka näyttävät demokratialle keskisormea. Ja olla pasifisteja heille joiden mielestä väkivalta on oikea ja useinmiten jopa ainoa ratkaisu.

Loppujen lopuksi Koraani tarjoaa meille vääräuskoisille tasan kolme vaihtoehtoa. Kääntymys, alistuminen (orjuus tai dhimmiys) ja kuolema. Valitkaa siitä. Sillä nämä taimourabdouwahabit ja ne pärisevät parrat jotka heitä ohjailevat, tietävät, että Koraanin jokainen sana on kirjaimellisesti totta, muuttumaton ja pyhä.