Stefan Wallinin pöksyt tulessa

Eräs viime päivien puheenaihe on ollut puolustusministeri Stefan Wallinin kärähtäminen valehtelusta eduskunnalle. En enää ala käymään tapausta sen kummemmin läpi, mediastahan yksityiskohdat kyllä löytyvät. Täältä blogosfääristä voin taasen suositella luettavaksi vaikkapa Kemppisen ja Mikko Mäkisen  asiallista pohdintaa sisältävät postaukset aiheesta.

Mutta haluaisin hieman tuumia tapauksen seurauksia. Kaikkien tiedossahan on se tosiseikka, että maamme johtavat politiikot valehtelevat säännöllisesti, voisi sanoa jopa rutiininomaisesti. Mutta yleensä se valehtelu suunnataan meille hallintoalamaisille.Toki myös toimittajille valehdellaan, mutta he eivät yleensä asiaan takerru, ellei se jostain syystä ole heille poliittisesti tarkoituksenmukaista. Koska poliitikot ja politiikan toimittajat elävät eräänlaisessa symbioosissa ja jollain kierolla tavalla tuntevat olevansa samassa veneessä ja samalla puolella.

Jokainen fiksu poliitikko myös säännöllisesti "hoitaa" tätä suhdetta. Eli antaa haastattelussa paitsi sen virallisen osuuden, myös jotain pientä off record. Tyyliin: tätä et saa laittaa juttuun, mutta juuri Sinulle voin hieman valottaa sen ja sen asian taustoja. Tms. juorun, faktan tai tiedonmurusen. Jokatapauksessa jotain, mikä ei ole ihan julkista. Näin toimittajakin voi tuntea kuuluvansa valtaa pitävän eliittin eksklusiiviseen sisäpiiriin.

Mutta yksi tabu poliittisessa valehtelemisessa on yleensä ollut. Ministerien ei ole ollut soveliasta valehdella suoraan ja röyhkeästi eduskunnalle tai hallituskumppaneille. (Tai ainakaan siitä ei ole kannattanut jäädä kiinni)Silloinhan valhe eli pettäminen kohdistuu itseään samanarvoisena pitävään valtakunnan kermaan, eikä vain mitättömään junttirahvaaseen.

Poliittisessa lähihistoriassa on useita esimerkkejä, jossa ministerin valehtelu on johtanut melkoiseen myrskyyn politiikan hiekkalaatikolla. Ja jos muutama kärkipolitiikkan mielipidekeisari on siinä tilanteessa kääntänyt peukalonsa alas, media on estotta käristänyt kiinnijäänyttä, kunnes tämä on ymmärtänyt erota. Yleensä seurauksena ei ole toki ollut poliittisen uran loppu, vaan määräaikainen jäähy tai pieni "sakkorinki". Jonka jälkeen valehtelija on voinut vaivihkaa palata takaisin merkittäviin poliittisiin tehtäviin.

Entä kuinka käy tällä kertaa? Uskooko joku tosiaankin, että nimenomaan taitavina ja rehellisinä ministereinä  tunnetut Jyrki " 2 miljardia on oikeastaan ainoa luku mitä kansalaisten tarvitsee muistaa Suomen takausvastuista" Katainen ja Jutta " Suomi sai juuri  sellaiset takuudet mitä oli vaatinutkin" Urpilainen riskeeraisivat sixpack hallituksensa koossapysymisen ja kääntäisivät Wallinille peukkua alaspäin? Turha luulo. Myöskään kansalaisten "tuomiota" Wallinin ei tarvitse pelätä. RKP:n äänestäjäkunnassa Ankkalammen puolesta valehteleminen tulkitaan päinvastoin mitä suoraselkäisimmäksi ja ihailua herättävimmäksi valtiomiesteoksi. Wallinia odottanee seuraavissa vaaleissa suoranainen äänivyöry.

Niinpä Keskiäksy arveleekin, että tämä(kin) pieni kohu laantuu lähiaikoina ja palaamme takaisin normaaliin päiväjärjetykseen. Eli mesoamaan siitä, mitä kamalaa joku rasisti-fasisti-persu on taas kerran mennyt suustaan päästämään tai Facebook seinälleen kirjoittamaan.

Tarttui eilen silmääni, että Kolikon toinen puoli-blogissa väännettiin ihan rautalangasta, miksi Wallinin ei pidä erota:

"Valehteleminen on politiikan arkipäivää, niin Wallinille kuin muillekin ministereille, puoluejohtajille ja rivipoliitikoillekin. Ollut jo vuosikymmeniä. Siitä on tullut kiinteä osa koko poliittista järjestelmää .... Wallinin erossa on kyse koko vallitsevan poliittisen järjestelmän perusteista ja puoluejohtajien rehellisyydestä. Jos Wallin lähtee, alkaa kansa kysellä muiltakin edustajiltaan rehellisyyden perään. Mihin olette sitoutuneet, mihin paperiin nimenne laittaneet? Aiotteko pitää sananne? Lupasitteko meille yhtä ja heille toista? Wallinin eron myötä vaakalaudalla on koko vallitseva poliittinen kulttuuri."

Tuohon viisauteen on Keskiäkäisen Miehenkin helppo yhtyä!

PS. Älkää käsittäkö tuota Pöksyt tulessa-otsikkoa väärin. En siis todellakaan kuvittele että Wallinin ministeriasema olisi mitenkään vaakalaudalla. Otsikko viittaa amerikkalaiseen lasten lällätykseen: "Liar Liar - Pants On Fire". Jonka Urban dictionary osuvasti selittää näin:

"Liar Liar Pants On Fire is a phrase that children like to scream at each other whenever they think the other is lying. They also like to scream it at adults who tell them stories about fairies. It is an overall stupid thing to say, since if your pants actually caught on fire when you lied, more politicians would be dead."