Paska juttu

 

Uutistietojen mukaan Saksassa on jo neljätoista ihmistä kuollut ja jopa 1200 ihmistä on saattanut saada  tartunnan ulosteperäisen EHEC-bakteerin takia. Epidemian alkuperäksi epäillään Espanjalaisia (luomu)kurkkuja.

Täytyy sanoa, että tämä uutinen ei yllättänyt Keskiäkäistä Miestä ollenkaan. Päinvastoin, ihmettelyä aiheuttaa pikemminkin se, että nytkö vasta tälläistä tapahtui.

Minulla kun oli joskus 90-luvun loppupuolella tilaisuus tutustua erään delegaation mukana Andalucialaiseen agribisnekseen huomattavasti tavallisia turisteja syvällisemmin. Vierailimme hallinnon, tutkimuslaitosten ja erilaisten tehtaiden lisäksi myös monilla eri tuotantosuuntia harjoittavilla tiloilla. Suomalaiseen toimintakulttuuriin tottuneeseen paikalliset käytännöt eivät tehneet kovinkaan "häikäisevää" vaikutusta.

Olimme mm. tutustumassa Granadan liepeillä monisatavuotisen historian omaavaan isoon  kasteluosuuskuntaan. He hallinoivat kymmenkuntaa patoa, joilla paikallinen joki voitiin sulkea kokonaan ja sen vesi johtaa eripuolille kastelukanavaverkostoa. Lisäksi heillä oli käytössään useita omia vesikanavia, joita pitkin johdettiin Sierra Nevadan vuorilta kirkasta ja puhdasta vuoristovettä. (Samaa ei valitettavasti voinut sanoa jokivedestä)  Mutta "paras" oli vielä edessä. Osuuskunnan edustajat kertoivat ylpeänä, että heillä on diili Granadan kaupungin hallinnon kanssa. He nimittäin myivät tätä vuorilta johtamaansa puhdasta vettä kaupungin juomavedeksi ja saivat vaihdossa kaupungilta "harmaata" vettä. Sitä sekoitettiin sitten puhtaaseen vuoristoveteen ja puolipaskaiseen jokiveteen erityisillä sekoitusasemilla, jollainen meille myös esiteltiin. Kun sinne kaupungista tulevaan betoniränniin kurkisti, puusilmäkin näki ja haistoi, että kyse ei ollut mistään ns. harmaasta vedestä ("harmaa jätevesi: kotitalouden pesuvesistä muodostuva jätevesi, joka ei sisällä käymäläjätteitä  " ) vaan kyllä se oli ihan sitä puhdistamatonta itseään. Pökäleiden seassa lillivät niin vessapaperin riekaleet kuin käytetyt kondomitkin.

Mistään tihkukastelulaitteista moinen "vesi" ei taitaisi mennä läpi, mutta paikalliset käyttivät vielä pääasiassa perinteistä valutuskastelumenetelmää, jossa kaltevan pellon ylälaidassa kulki kastelukouru, josta sitten osuuskunnan sääntöjen määräämässä järjestyksessä auottiin luukkuja ja annettin veden valua niinkauan että koko pelto oli silmämääräsiseti märkä. No, kaupungin ravinteet saatiin toki tuolla tavoin ihan nykytrendin mukaisesti takaisin kiertoon, mutta touhun hygieenisyyden jokainen lukija varmasti käsittää

Muitakin mukavia muistoja reisulta toki jäi. Esimerkiksi kiertokäynti isossa maidontuotanto-osuuskunnassa aloitettiin navetan lantalasta, josta jatkettiin monipuolisen rehuvaraston ja lypsyaseman kautta tilan omaan meijeriin. Kun kyselimme, olisiko meille saatavilla edes kenkäsuojia, isännät ihmettelivät loukkaantuneina että mitä varten. Heillä kun ei kuulemma ollut tilan karjassa mitään tarttuvia tauteja.

Vierailimme myös isossa (ja tunnetussa) oliiviöljypuristamossa. Tehdas ja sen koneet olivat jostain 50 tai 60-luvulta ja näytti ettei siellä oltu sen jälkeen myöskään erityisemmin siivottu. Lattiat olivat kauttaaltaan niin tahmeat öljystä, että kengät tuntuivat tarttuvan kiinni joka askeleella ja öljyisiin seinäpintoihin oli takertunut senttien vahvuinen musta pöly- ja likatahma. Samanlainen tahma peitti myös tehtaan koneet ja eri öljylaatujen erotteluun käytettävät avoimet saostusaltaat.  Laitoksessa leijuikin kaikkialla paksu elttaantuneen rasvan löyhkä, joka tarttui vaatteisiin ja nenäonteloihin, niin että ruokahalut olivat kadoksissa koko loppupäivän. Ja itseasiassa se tallentui pääkopan muistipoimuihin niin, että oliiviöljyn tuoksu ruuassa aiheutti lievän yökötysreaktion koko loppureissun ajan.

Espanja oli tuolloin ollut EU:n jäsen ja sen direktiivien alainen yli kymmenen vuotta, mutta paikallisiin hygieniakäytäntöihin ne eivät vielä olleet juurikaan vaikuttaneet. Muistan nimittäin ihan ensivierailunikin  Andaluciassa, nuorena interreilaajana joskus 70-luvulla. Vietimme muutaman päivän Malagassa, joka oli vielä tuohon aikaan köyhä, nuhruinen ja paskainen kaupunkipahainen. Niinkuin lähes koko maakunta muutenkin. (Viereinen Torremolinos oli toki jo silloin jonkinmoinen lomakeskus)  Kävimme myös Malagan keskustan lähellä olleella uimarannalla, mutta uimahalut katosivat päivän mittaan. Rannan halki mereen kulki noin puolitoistametrinen teräsputki, joka päättyi alle sadan metrin päästä rannasta. Kun kysyimme rantaa kansoittavilta paikallisilta, mikähän tuo putki mahtaa olla, meille kerrottiin että sehän on tietysti viemäri...  

Tänä päivänä Malagassa haisee lähinnä raha ja EU-rahoituksella kaupungin viemäriputken pää on varmaan vedetty useiden kilometrien päähän rannasta. Siihen, puhdistetaanko siitä laskettavia jätevesiä vieläkään, suhtauden kyllä varsin epäillen.

Mutta takaisin kurkkuihin. Jokainen Motril - Almeria - Murcian välillä liikkunut on varmasti pannut merkille ne lähes silmänkantamattomilta vaikuttavat  kasvihuonehelvetit. Alue on hyvin kuivaa ja karua, joten jokainen käytettävissä oleva vesilähde käytettäneen tarkasti hyödyksi. Myös jätevedet ja saastuneet pintavedet. Lisäksi jokaisella kasvihuoneella on omat veden varastoaltaansa (nuo vihreät läikät kuvassa), joihin varastoitaneen   sateisina aikoina talteen tätä elämän eliiriksiä. Valitettavasti jokainen tietää, mitä tapahtuu seisovalle vedelle 30-40 asteen helteissä. Lisäksi sikäläistä heikkoa hygieniatasoa ei ainakaan paranna se, että näiden kasvihuoneiden työvoima koostuu pääasiassa pimeästi palkatuista, orjaakin heikommassa asemassa olevista, kieli- ja usein myös luku- ja kirjoitustaidottomista, laittomista maahanmuuttajista.

Mutta mitäpä minä tässä vaahtoan. Tavaroiden ja työvoiman (sekä tautien) pitää saada liikkua vapaasti ja Eurooppalaisessa työnjaossa tuotanto keskittyy sinne, missä se kyetään edullisimmin hoitamaan. Muusta haikailevat ovat ummehtuneita Impivaaralaisia juntteja. Toki myönnän, että näkemäni ja kokemani perusteella Espanjalaiset vihannekset ovat olleet Keskiäkäisessä perheessä totaalisessa ostokiellossa jo tuolta viime vuosituhannelta asti. Ei vain periaatteesta, kotimaisuuden tai Impivaaralaisuuden puolesta, vaan myös ihan perheen ruokaturvallisuuden nimissä.

PS. Lisätäänpä päivän epistolaan liittyen tänne loppuun muutama Toonpoolista löytynyt pilapiirros.