Ruumiinosahallitus

Valtakunnassa on käyty kuumaa keskustelua siitä, onko soveliasta edes leikillään kehuskella nykyisen pääministerin ulkonäköä. Esimerkiksi kutsumalla häntä edustavaksi kokovartaloministeriksi. Keskiäkäisen Miehen mielikuvituksen tämä keskustelu sai laukkaamaan hieman väljemmille laitumille. Jos maan hallitus tosiaan nimettäisiin ruumiinosien mukaan, niin kuka kukin olisi?

Mediassa ja varsinkaan täällä internetin vessanseinillä tälläiset spekulaatiot eivät toki ole aivan uusi ilmiö. Ongelmaksi koen kuitenkin sen, että niissä on yleensä tartuttu toisarvoisiin, ulkoisiin seikkoihin. Tyyliin, "Alexander Stubb on ilmiselvä purukalustoministeri, HÄH HÄH HÄÄ!"  Seksinostolaki taas kirvoitti taanoin netin keskustelupalstat pohtimaan kinkkyistä kysymystä, ostaisiko joku Tuija Braxilta käytettyä seksiä. (Jos niistä arvioinneista haluaisi vetää yhteenvedon, niin ei kuulemma ostaisi ja Braxia kuvailtiin siellä lähinnä alli- tai silmäpussiministeriksi)

Eivätkä toki viattomia ole poliitikommekaan. Paavo Lipponen nimitti aikoinaan Mauri Pekkarisen tukka- tai oikeastaan tukanalusministeriksi ja jonkun kepulaisen poliitikon suuhun on laitettu tarina siitä, että Forssassa on kaksi nähtävyyttä, jotka molemmat ovat Sirkka-Liisa Anttilalla. Vaikka Antila on toki myöhemmin noita nähtävyyksiä pienentänyt, olisiko hänessä edelleen ainesta rintaministeriksi...?

Minusta luokittelu ulkonäön ja muiden ulkoisten seikkojen perusteella on kuitenkin varsin tyhmää eikä johda mihinkään muuhun kuin mielipahaan. Muutenkin, tähän ikään tullessaan on mies ehtinyt oppia ainakin sen, että vanhassa ja kuluneessakin repussa voi olla oikein hyvää evästä. Sitäpaitsi, kun peilistä luuraa vastaan sellainen tavallisen-ruma karvaperseäijän naama ja kroppa, ei todellakaan ole syytä ängetä eturivin kivenheittelijäksi. Parempi vaan luottaa niihin teorioihin, joiden mukaan kauneus on katsojan silmissä ja että tärkeintä on kuitenkin sisäinen kauneus...  Siispä minusta myös hallitusruumiin tehtävät on syytä jakaa tiukasti asiaperustein, sanomisia ja tekemisiä arvioimalla. Yritetäänpä.

Edellisen pääministerin Matti Vanhasen pääagenda osoitti selkeästi, että hänessä olisi ollut ainesta hepinpääministeriksi, samaten Ilkka Kanervan toiminta viittasi vahvasti eturauhasministerin salkuun. No, kummastakin tuli sitten varoittava esimerkki siitä kuinka käy, kun mulkku vie miestä eikä mies mulkkua.

Nykyinen hallitusruumis on taas selkeästi feminiininen, tai ainakin kuohittu kuin vihreiden leijona. Vai tuleeko teille jonkin nykyministerin toimista mieleen että kyllä sitä "munaa" tarvittaessa löytyy? Esimerkiksi tomeraksi naistenpuolustajaksi ylistetyn Stefan Wallinin puheista (tekojahan hänellä ei ole) tulee kyllä ensimmäisenä mieleen pikemminkin munasarjaministerin salkku...

Paavo Väyrystähän on toki vuosikymmenten saatossa useinkin kehuttu täydeksi mulkuksi, mutta lähinnä kyse on ollut hänen ilmiömäisestä kyvystään kohottaa yhä uudelleen kansalaisten adrenaliinitasot korkeuksiin. Siispä Paavo lieneekin itsestäänselvä lisämunuaisministeri.

Samalta kehonsuunnalta löytynee myös Paula Lehtomäki. Hänellehän on käynyt hieman vanhanaikaisesti. Joitain vuosia sitten hän paistatteli median lempilapsena ja gallupkannatuskin oli komeaa. Valitettavasti nämät kehut ja kansansuosio nousivat hänellä vahvasti päähän. Selvää munuaisministeri ainesta siis. Mutta eihän se munuaisten väärinpäin nuljahtaminen loppujen lopuksi niin vaarallinen vika ole, virtaukset vaan ovat Paulalla kääntyneet alhaalta ylöspäin.

Entä kyky- ja korvapuolue, Ylikansallinen Kokoomus? Yhtään korvaministeriä en kyllä puolueen  ministeriryhmästä parhaalla tahdollanikaan löydä. Lähimmäksi eli sinne korvien väliin liippaa hallituksen kiintiöblondi (enkä tuolla todellakaan tarkoita hiusten väriä) Suvi Linden. Suvihan on tunnettu kommenteistaan ja ajatuksistaan, jotka nähtävästi tulevat jostain aivorungon tai selkäydinjatkeen primitiivialueilta. Ainakin siitä päätellen että niissä ei yleensä ilmene mitään korkeampaan ajatteluun viittaavaa. Selvä aivorunkoministeri siis.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori taas on vahvasti kiinni kantapääministerin paikassa. Niin voimaperäisesti hän on grynderikavereidensa etuja ja pääkaupunkiseutu-siltarumpupolitiikkaansa ajaessaan pyrkinyt polkemaan jalkoihinsa kansalaisten oikeudet valita asuinpaikkansa ja asumistapansa.

Ei pidä unohtaa myöskään puheenjohta Jyrki Kataista. Valtionvarainministerinä nähtyjen saavutusten perusteella olisin valmis nimittämään hänet lähinnä peukaloministeriksi:

Kokoomus - puolue jolla on peukalo

Sieltä käden suunnasta löytyy myös pieni mutta äkäinen Virheiden ministeriryhmä. Tuija Brax on aivan ilmiselvästi keskisormiministeri. Niin usein ja innokkaasti hän on sitä näyttänyt tavallisten kansalaisten oikeuksien ja oikeustajun suuntaan. Tuijan mielestä kun todellisia oikeuksia on vain varkailla, pahoinpitelijöillä, raiskaajilla ja murhamiehillä. Niin ja tietysti ennenkaikkea niitä on juuri tietynlaisilla maahantulijoilla... Meille tavallisille rahvas-alamaisille Brax tarjoaa nöyrän maksajan ja kuuliaisen tottelijan osaa. Perinteisiä rikollisia ei hänen mielestään kannata rangaista, koska se ei heitä kuitenkaan paranna. Sen sijaan hän kyllä vaatii ankaria rangaistuksia ajatus- ja mielipiderikollisille (siis niille kansalaisille, jotka ovat asioista erimieltä hänen edustamansa aatemaailman kanssa), seksinostajille, tupakkalain rikkojille jne, siis sellaisille pahuuden ja "vihan" äärimmäisille edustajille.

Entäs Anni Sinnemäki? Tuo vuoden turhake, joka nykyään toimii käänteisenä eli antityöministerinä. Annin agenda näyttää olevan kolmijakoinen. Ensinnäkin olemassaolevan tuotannollisen työn siirtäminen muihin maihin ja maanosiin, toiseksi uusien tuotannollisten työpaikkojen synnyn estäminen ja kolmanneksi maassa vielä jäljellä olevien työpaikkojen korvamerkitseminen maahanmuuttajille. Noilla ansioilla nimitän hänet ehdottomasti pikkurilliministeriksi. Se kuvannnee täydellisesti hänen tarpeellisuuttaan ja merkitystään valtioneuvostossa.

Sokerina pohjalla on tietysti rakas eurabiaministerimme Astrid Thors! Tästä asiasta vallitsee valtakunnamme harvinaisen laaja, jopa liikuttava yksimielisyys. Tuotosten, eli tekojensa ja lausuntojensa perusteella Astrid Thors on täysin itseoikeutetusti hallituksemme "hanuri"ministeri:

Tarjolla tänään - uusi kansalaisuuslaki